Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Scarampola IPA
Lopulta pääsin pois Lurago Marinonesta ja Lomazzossa saman tien junaan. Milanossa satoi jo kaatamalla. Laahustin kaupungin tunnetuimpaan olutkauppaan A Tutta Birra. Pieni täyteen pakattu kauppa, paljon belgejä ja muita ulkomaalaisia. Italialaisia pienpanimo-oluita varsin paljon, mutta odotin kuitenkin enemmän. Lähes kaikki pullot kolmen vartin kokoa, hankalaa jos aikoo tyhjentää ne jo matkan aikana, Suomeenkin niitä olisi työläs raahata, sitä en ole edes harkinnut. Valitsin kolme ja tsekkasin saman tien hotellissa tämän, koska baarit tyypillisesti kiinni perjantainakin klo 15-20 välin. IPA tarkoittaa tässä Italian Pale Alea, panimo on Liguriasta, 50 km Genovasta Ranskaan päin. Ei tämä erityisemmin India Pale Alea muistutakaan, muuten kuin 7% vahvuudeltaan ja samean keltaiselta väriltään. Ei ole tarpeeksi sitrushedelmäisyyttä eikä humalaa. Makeampaa hedelmää on, liiankin makea, jälkimaku hyvin ohut. Kevyen mehumainen. Ostopaikka Milano, A Tutta Birra.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti