torstai 5. syyskuuta 2013

Sinebrychoff Brooklyn Two Tree Porter

Tässä nyt sitten käsillä varsinainen motiivi illan Koff-orgiaan. Yhtiön pitkä yhteistyö newyorkilaispanimo Brooklynin kanssa konkretisoituu lopulta yhteistyötuotteenakin. Pohjana Koffin legendaarinen Porter, josta on heivattu tärkkelys sivuun, haettu New Yorkista vaahterasiirappia ja heitetty kuusenkerkkiäkin sekaan. No huh! Sinebrychoff Porter on tietysti ainoa suomalainen olutklassikko, 2007 se maistui vielä erinomaiselta, mutta sittemmin on kyllä tullut huonompiakin kokemuksia. Metallisuutta ja yleisempää kovuutta välillä esiintyy, saattaa johtua tietysti olosuhteistakin. Kilpailu kiristyy, vanhoilla meriiteillä on vaikea sinnitellä.

Kahden puu versio näyttää edeltäjältään, tummaa beigeä vaahtoa pukkaa mustan nesteen päälle. Tuoksussa on kypsää hedelmää, suklaata, kahviakin. Maku on paahteinen, mutta selvästi makeampi, jopa siirappinen (sic!) suhteellisen lämpimässä lähtölämpötilassa. Jälkimaku on pitkään viipyvä ja yllättävän kuivan katkera. Onkohan humalaakin raskaammalla kädellä nyt heitetty, ehkä ei sentään, löytyyhän potkua vanhuksestakin. Kuusenkerkkä on hienovarainen mauste, vaikea näin tuhdissa oluessa saada sitä esiin. Fiilis on ristiriitainen, perusversion paahtoista intensiteettiä on varsin reippaasti leikattu makeudella, mutta maistuva monimuotoinen olut silti on käsillä. Erinomaista uudistumiskykyä Keravan isoilta pojilta. Lopputuomiossa kuitenkin on makeudesta rangaistava, omat makumieltymykset kääntävät vaakaa originaalin puoleen. Itse suosittelisin ilmaisena ideana humaloinnin kymmenkertaistamista originaaliin ("Sinebrychopp"), tuloksena olisi idioottivarma globaali craft beer -dominointi. Ostopaikka Oulu, Stockmannin Alko.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Reippaalla kädellä humaloitua versiota oli tarjolla viime talvena St. Urhos Pubin portteripäivillä, kyseessä oli cask-versio(!) joka oli kuivahumaloitu Amarillolla. Oli aivan mielettömän hyvää, ja tuoreeltaan muistutti enemmän jenkkityylistä black IPAa kuin alkuperäistä olutta.

Ari Juntunen kirjoitti...

Okei, en tietenkään keksinyt sitten ensimmäisenä rankemmin humaloitua porteria. Muistankin nyt kuulleeni Amarillo-versiosta, mutta en päässyt maistamaan.