Myös Ruosniemen näytelähetys ehti tänään perille. Ensimmäisenä kokeiluun Ruosniemen tavanomaisesta nimeämistyylistä poikkeava olut. Suomalaisen olutkulttuurin vaatimattomaan aluskasvillisuuteen kuuluu jytäorkestereille nimetyt oluet, joista harvemmin on mitään särmää löytynyt. Ehkä muusikoilla on poikkeuksellisen vaatimaton olutmaku tai ehkä he aliarvioivat faniensa vastaanottokykyä. Joka tapauksessa odotukset jäivät varsin matalalle tämän Viikate-oluen kohdalla. 4,7%, totta kai. Etiketin tuulimyllyn yhteys kouvolalaiseen bändiin tai porilaiseen panimoon jäi arvoitukselliseksi.
Tämäkin lager aavistuksen sumuinen, mutta kirkkaampi kuin edellinen Makun NZ-lager. Tuoksu on neutraali, perusmaltaisuutta sieltä hieman huokuu. Nyt on reippaammin hiilihappoinen olut, mutta maltaisuus ei täysin puhtaalta tunnu, jotain yrttisyyttä seassa. Runko jää vetiseksi, maku on ohuehko ja jopa hieman tunkkainen. Lievästi pahvinen yrttisyys jatkuu takatilaan, josta ei löydy uutta nousua katkeruuden muodossa. Tyylisuunnan tyypillinen edustaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti