perjantai 16. helmikuuta 2018

Peter Solan: Kým sa skoncí táto noc

Orionissa on menossa slovakialaisten elokuvien pienimuotoinen sarja, josta en taida ehtiä tsekata kuin tämän teoksen. Tšekkoslovakian uuden aallon työ vuodelta 1965, mutta siis Bratislavan studioilta Slovakian puolelta. Sijoittuu Tatran ikimuistoisiin maisemiin, siellähän pidettiin vuonna 1970 hiihdon MM-kisat, jotka on jääneet mieleen varsin hyvin. Surkeasti suomalaisilta kulkeneiden kisojen viimeisenä päivänä kuusamolainen veteraani Susi-Kalle Oikarainen voitti 50 km raskaalla kelillä. Oikaraisella oli ikävä tapa järjestää itsensä turistiksi kisamatkoille ja säännöllisesti keskeyttää sitten kilpailusuorituksensa. Mutta tämän yhden kerran mies arvoituksellisesti onnistui. 

Mutta ei Solanin leffassa juuri hiihtomaisemia nähdä, vasta aivan lopussa kaksi päähenkilönaista lähtevät korkokengillä liukastelemaan yökerhosta kohti hotelliaan Tatran vuorten talvisessa siimeksessä. Koko elokuva sijoittuu siis käytännössä yökerhoon, jossa seurataan useamman mieshenkilön toilailuja kahden neidon kimpussa. Yhdessä kohtauksessa käydään kiskaisemassa takapihalla Pilsner Urquellia. Lievästi komediallinen ote, enemmän traagisuutta. Poliittinen osuus odotetusti hyvin viitteellistä, sensuurista ei olisi muuten päästy läpi. Yksi alkoholisoitunut keski-ikäinen mies on osallistunut Tobrukin aavikkotaisteluihin, varmaankin siis vapaaehtoisena slovakkina Britannian joukoissa. Saattaapa ehkä olla Rommelinkin puolella, mutta se olisi yllättävämpää. Osa kohtauksista tuntui tutulta, mutta en osaa sanoa missä yhteydessä olisin ennen elokuvan nähnyt. Entisöity kopio, englanninkieliset tekstit Orionissa. Improvisoitu elokuva ei oikein jaksa kantaa loppuun asti, tyhjäkäyntiä esiintyy, jotain uutta käännettä olisi pitänyt kehittää. Silti nautittavaa kerrontaa.

Ei kommentteja: