perjantai 17. heinäkuuta 2020

Zoltán Fábri: Két félidő a pokolban

Kun 1980-luvun alussa ahmin elokuvahistoriakirjoja, hyvin usein tuli vastaan unkarilaisen Fábrin Kaksi puoliaikaa helvetissä vuodelta 1962. Koskaan en ole siihen törmännyt, enpä ole tainnut nähdä yhtään muutakaan Fábrin elokuvaa. Elokuvan taustalla on kuuluisa Kiovan Kuoleman ottelu vuodelta 1942 saksalaisten miehittäjien ja ukrainalaisten vankien välillä. Sodan jälkeen Neuvostoliitto pääsi aiheessa leipälajiinsa eli historian uudelleenkirjoittamiseen. Itsellekin jossain vaiheessa välittyi kuva, että vastakkain olivat SS-upseerit ja juutalaiset keskitysleirivangit. Vankien voitettua heidät ohjattiin suoraan kuopan reunalle ja ammuttiin siihen. Asiaa on sittemmin tutkittu tarkemmin ja omassakin hyllyssä on tapausta käsittelevä Andy Douganin teos. En muista enää loppupäätelmiä, mutta otteluja oli joka tapauksessa useita ja osa saksalaisten vastustajista selvisi koko sodasta hengissä. Tosin valppaat neuvostoviranomaiset passittivat sitten heidät gulagiin.  

Yle tarjosi restauroidun digitaalisen kopion, todella kirkkaassa kunnossa. Voimakasta visuaalista otetta. Ollaan keväällä 1944 jossain Länsi-Ukrainassa unkarilaisten sotilaiden rangaistusleirillä, saksalaisia upseereja heti ylemmässä johtoportaassa. Führerin syntymäpäiväksi pitää järjestää spektaakkeli ja saksalaisupseeri bongaa vankien joukosta unkarilaisen futistähden Ónódin. Mies värvätään kokoamaan vangeista vastustajajoukkue saksalaisille. Harmittavan hitaasti ja raskassoutuisesti sitten toista tuntia hommaa kypsytellään. Itse matsi pelataan varsin samanlaisella alustalla, jolla omakin futisura huipentui 1970-luvulla Vaalassa. Ónódia esittävä Imre Sinkovits on yllättävän vakuuttava pallon kanssa ja pelikohtaukset muutenkin ovat hämmentävän hyviä. Unkarihan oli vielä tähän aikaan 1962 jalkapallon todellinen suurvalta, vaikka huikein kausi sammuikin venäläispanssareihin 1956. Hyvää näyttelijätyötä kaikin puolin, vaikka saksalaishahamot jäävätkin pilakuviksi. Loppupuoli on muutenkin vakuuttava ja pelastaa paljon. Jostain syystä en ole koskaan tajunnut, että 1981 John Hustonin toteuttama Escape to Victory on suora remake tästä unkarilaisklassikosta. Juoni on hyvin samanlainen, mutta Hustonin leffa romahtaa viimeistään Stallonen onnettomaan suoritukseen. Zoltán Gera näyttelee molemmissa leffoissa. 

Ei kommentteja: