Baarle-Hertogin enklaavissa sijaitseva belgipanimo on suuria suosikkejani, mutta tämän oluen pulloversio pääsi hieman pettämään. Panimo nimittäin pystyy tekemään täysin amerikkalaistyylistä kamaa ilman belgihiivan puistattavaa ongelmaa. Nyt hämmentävästi hanaversio onkin puhdasta, hyvin täyteläisen hedelmäistä, katkeruutta kohtuudella, belgihiivasta ei mitään havaintoa, aivan loistavaa. Stadin Panimobaari, 5.8.2016.
perjantai 5. elokuuta 2016
Lehe Suur India, hanaversio
Huikea sitrustuoksu. Maku on pehmeän sitruksinen, appelsiinista hieman kuivempaan, ehkä minneolan suuntaan. Hyvä hiilihappotaso, hyvin kuiva kokonaisuus, katkeruus tarraa hienosti kitalakeen. Hyvä IPA alkaa olla ylitarjonnasta huolimatta, tai ehkä sen takia, harvinaista herkkua, mutta tässä sellainen on. Toimii paljon paremmin kuin keväällä Suomenlahden laivan hikinen pulloversio. Pikkulintu, 5.8.2016.
Låven Stjørdalsporter
Låven-panimo jäi SOPPissa kokeilematta, panimo sijaitsee Sylling-kylässä Tyrifjorden-nimisen järven rannalla Oslon lähellä. Fjord viittaa käsittääkseni vuonoon, siis merenlahteen, joten eipä norjalaistenkaan touhussa näytä mitään logiikkaa olevan. Hyvin musta, kahvinen ja lakritsainen, aika puhdas. Ei katkeruutta, mutta mukavan kuiva. Pikkulintu, 5.8.2016.
Aja Lemmy Witbier
Paluu Vuosaaresta tuttuun Puotilan ostaribaariin, SOPP-rääppiäismeininkiä, tarjolla Maistilaa ja norjalaisia. Jostain syystä Motörheadin edesmenneelle basistille nimetty witbier Drammenista, 5,5%. Utuinen, hyvä vaahto, tosin lyhytikäinen. Hyvin sitruunainen, lievästi hapan, yksiulotteinen, käytännössä pelkkää sitruunamehua. Pikkulintu, 5.8.2016.
Hiisi Korpi
Helsinki-lomailussa taas upea lämmin puolipilvinen päivä, joten suuntasin pyöräni Itä-Helsinkiin. Kävin jo 70-luvun alussa Rastilassa, mutta itse Vuosaari on jäänyt tyystin tuntemattomaksi kohteeksi jossain Pikkulinnun takana. Mahtava rantakaupunkihan sieltä löytyi, mieleen tulee Kalifornian rannikon pikkukaupungit. Nepalilaisesta ravintolasta kanaa ja jäätelökioskista jälkiruokaa ennen paikalliseen olutravintolaan suuntaamista. Vuosaaren Solmu on vanhempi paikka kuin Harjun Solmu-baari, mutta siis vasta nyt ensivierailu täällä. Jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, kolmaskin pienpanimotuotteita tarjoava Solmu-baari näkyy avautuneen Vantaalle. Ei mikään hätkähdyttävä tarjonta biitsibaarissa, mutta Hiisin tuotteita sentään esillä. Savuinen Korpi onkin tullut aiemmin missattua. Samea vaalea olut, savu sekoittuu hedelmään mielenkiintoisesti. Toimii kohtuudella. Solmu (Vuosaari), 5.8.2016.
Brasilia - Etelä-Afrikka 0-0
Brasilia aloitti olympiajunioriturnauksen pääkaupungin samalla Garrincha-stadionilla, jossa päätti katastrofaaliset MM-kisat 2014 pronssiottelun tappioon. Hieman jäässä isännät tuntuivat olevan, Etelä-Afrikalla pirteä joukkue. Kovin paljon maalitilanteita ei syntynyt, Neymar pääsi kiskaisemaan kahdesti, maalivahti Khume torjui. Brasilian kärjet Gabrigol ja Gabriel Jesus hyvin vaisuja. Etelä-Afrikan kymppipaikalla vasenjalkainen kapteeni Keagan Dolly vakuuttava hyökkäyspäässä. Toinen jakso samaan tapaan, vaikka Etelä-Afrikan Mvala ajettiin ulos tunnin kohdalla kahden nopean keltaisen jälkeen. Jesus sai pallon tolppaan, mutta ei lähemmäksi, Etelä-Afrikka puolusti hyvin. Brasilian kriisi näyttää jatkuvan toistuvilla takaiskuilla. Erityisesti hämmästytti tässä pelissä oikean pakin Zecan heikko taso, takavuosina esimerkiksi tälle paikalle Brasilia on pystynyt tuottamaan Carlos Alberton, Nelinhon, Josimarin, Jorginhon ja Cafun kaltaisia legendoja. Ei näytä hyvältä Brasilian kannalta.
torstai 4. elokuuta 2016
Robert Bresson: Pickpocket
Hankin muutama vuosi sitten Bressonin Pickpocketin dvd-version, mutta en ole tullut katsoneeksi sitä. Olen nähnyt leffan muutaman kerran 80-luvulla. Nyt katsoin elokuvan Ylen lähetyksestä. On todella hämmästyttävää, miten paljon Aki Kaurismäki on ottanut vaikutteita juuri tästä Bressonin teoksesta. Tämä olisi todella helppo kuvitella Kaurismäen ohjaamaksi elokuvaksi. Tietysti lähinnä tyyliltään, Bressonin teemat ovat kovin toisenlaisia kuin Kaurismäellä. 1959 valmistunut elokuva sijoittuu ajallisesti juuri Ranskan nouvelle vaguen syntykohtaan, mutta Bresson on tiukasti omassa maailmassaan. Tämä on kuitenkin aiempiin Journal d'un curé de campagneen ja Un condamné à mort s'est échappéen verrattuna huomattavan urbaani elokuva. Liikutaan lähinnä Pariisin kaduilla ja metrossa, joten ehkäpä etäisyys vaikkapa Godardin samanaikaiseen A bout de souffleen ei niin suuri olekaan. Metroasemia en tunnistanut, mutta Melvillen myöhemmän Le Samouraïn metrokohtauksissa on jotain samaa. Tietysti Melville ja Bresson ovat muutenkin tyylillisesti lähellä toisiaan. Pickpocket on ehkä Bressonin kaikkein omaleimaisin teos. Lakoninen tyyli on nyt kristallisoitunut ja elokuva on riisuttu kaikesta rönsyistä kirkkaaksi. Tämähän on myös Bressonin ensimmäinen originaali käsikirjoitus, vaikka Dostojevskin Rikos ja rangaistus leijailee hengessä mukana. Bresson ei ehkä ole niin nautinnollinen kuin Melville, mutta mahdollisesti vielä vaikuttavampi.
Oskar Blues G'Knight, hanaversio
Oulunkylän Olutravintola Jano olikin loppujen lopuksi varsin lähellä Käpylän asemaa, joten hurautimme Sysilän kanssa vielä yhdelle pitstopille Käpylän läpi Toukolan Oljenkorteen. Sielläkään ei hanassa ennen kokeilemattomia kotimaisia, mutta mielenkiintoisesti coloradolaista imperial rediä, jonka pettymykseksi osoittautuneeseen tölkkiin törmäsin viitisen vuotta sitten Göteborgissa. Punaista todellakin, 8,7%, maltaisuutta ja karamellia. Alkoholi ei nyt erotu, mutta kokonaisuus jää aika yksioikoiseksi. Nyt ei katkeruuskaan säväyttänyt. Oljenkorsi, 3.8.2016.
Borg Skúli Rauðöl Nr. 39
Olin jo pitempään suunnitellut vierailua Malmin lentoasemalle ja nyt koitti toteutuksen aika. Paikan hyvin tunteva Ilkka Sysilä tarjoutui vierailuoppaaksi. Pohjoisessa näkyvistä tummista pilvistä huolimatta sää vaikutti hyvältä ja lähdimme matkaan pyörillä. Karttaa ei tullut turhaan vilkaistua, eihän nyt lentokentän kokoiseen kohteeseen voi olla törmäämättä. Vanhankaupungin kosken jälkeen siirryimme itselleni tuntemattomille alueille ja Sysiläkään ei ollut ennen pyörällä kentälle mennyt. Pirullisen mäkistä maastoa, matka tuntui jo yllättävän pitkältä eikä kentästä mitään havaintoa. Muutamilta ohikulkijoilta tuli varmistettua, että oikea suunta meillä kuitenkin oli. Lopulta koneita alkoi pörrätä päällä, mutta kenttä pysyi piilossa. Viimein katsoin sijaintia kännykästä ja siinä vieressähän kentän piti olla. Portille pääsy edellytti vielä kipuamista koko reissun jyrkimmän mäen päälle. Kyllä kannatti kuitenkin, pyöreä terminaali on livenä näyttävämpi kuin kuvissa. Itse en ole mikään ilmailuharrastaja, mutta muutama mielenkiintoisen näköinen konekin kentällä näkyi. Mathias Rustin lennon muistolaattakin löytyi.
Suomenlinnan Helsinki-portteria kummempaa olutta ei Malmin terminaaliravintola tarjonnut, joten paluumatkalla koukkasimme Oulunkylän kautta, jossa hyvämaineinen ennenvierailematon Jano-baari. Nyt suunnittelin reitin tarkemmin, mutta silti tuli ajettua osittain väärään suuntaan Ylä-Malmille. Loppumatkan pysyttelimme tiukasti radan näkökentässä ja Jano löytyikin varsin kivuttomasti. Melko suuri baari, kohtuullinen craft-valikoima, aika vähän kuitenkin suomalaisia. Islantilainen red ale ehti juuri loppua, mutta saimme tynnyrin pohjat talon tarjoamina. Hieman etikkaa tuoksussa, mutta maku kunnossa, hedelmäinen täyteläinen red ale. Paljon parempaa kuin varsinaisesti rahalla ostamamme olut, Kona Big Wave Golden Ale, josta oli hyvin vaikea löytää mitään makuvivahteita. Tuntuu aika järjettömältä roudata Havaijilta (tai ehkä tämä on Amerikan mantereella lisenssillä tehty?) asti näin matalaprofiilista tuotetta, kun maukkaampia saatavilla aivan vierestä. Jopa näyttävä Konan hanarakennelmakin ja nimikkolasit baarista löytyi. Jano, 3.8.2016.
Bruuveri Tyräoja The Last One
Alkukesästä Bruuverin panimoinsinööri Ilkka Sysilä kertoi lopettaneensa yhteistyön Saimaan Juomatehtaan kanssa. Siihen liittyen valmistui tämä ns. viimeinen olut, jonka esiversion muistaakseni maistoin panimossa, mutta en tullut koskaan kokeilleeksi lopullista tuotetta. Nyt olutta oli löytynyt pari kegiä myyntiin, joten sain uuden tilaisuuden. Ja Sysilän tilanne kuulostaa muuttuneen, yhteistyö jatkuukin, loistavaa.
Poikkeuksellisen tyylikäs hanalätkä, hahmosta tulee mieleen sateessa seisova James Dean ja ennen kaikkea John Fordin The Searchersin järisyttävä loppukohtaus. Olut vain 4,7%, hyvin paksun ja kuohkean näköistä, brown alen ulkonäkö. Hedelmää, lähinnä trooppista hedelmää, täyteläisyys kohtuullista. Ei enää siis uutta, mutta kehittynyt kohtuudella. Katkeroa ei paljoa ole. Bruuveri, 3.8.2016.
tiistai 2. elokuuta 2016
Victory Golden Monkey
Jatkoin Helsinkiin tutustumista käymällä ensi kerran Pasilan kirjastossa. Pyörähdin sitten Pasilan Alkossakin, vaikka se on ollut hämmästyttävän heikko. Nyt lopulta hyllyjärjestelyjä tehty ja oluille saatu enemmän tilaa. Pennsylvanialainen korianteritripel on ennestään maistelematon. Juoksulenkin palautusolueksi tuskin optimaalinen, mutta sellaiseen rooliin vahva (9,5%) olut joutui. Kaunis täyteläinen keltainen väri, kevyesti vaahtoa. Tuoksu on makeahkon hedelmäinen ja belgihiivan aromeja huokuva. Maku on hyvin hiilihappoinen, esterinen, karamellinen, marjainen, trooppishedelmäinen, mutta korianteri ei tunnu nousevan esiin. Omaa makua hiilihapot ja makeus häiritsee, mutta onhan tämä tyylikäs suoritus laatupanimolta. Ostopaikka Helsinki, Pasilan Alko.
maanantai 1. elokuuta 2016
Ian Rankin: Exit Music
Marraskuu 2006, vallanpitäjien epäsuosioon joutunut venäläinen runoilija hakataan kuoliaaksi Edinburghissa. Samaan aikaan Lontoossa Aleksandr Litvinenko myrkytetään poloniumilla. Ian Rankin teki jo 10 vuotta sitten Pokemon Go:t, laajensi todellisuutta fiktiolla. Exit Music on Rankinin John Rebus -sarjassa numero 17, ilmestynyt 2007. Rebusin työura on päättymässä, eläke odottaa viikon päästä, mutta venäläistapaus pitäisi vielä selvittää alta pois.
Rebus on kirjassa yhtä alavireinen kuin aina ennenkin. Mies suree entisten idoliensa Jack Palancen ja Ferenc Puskásin poismenoja, molemmat tosiaan kuolivat marraskuussa 2006. Aika tuntuu ajaneen Detective Inspectorin ohitse, vuoden 1975 jälkeen levytetty musiikkikaan ei enää kolise. Rebus asuu Edinburghissa sattumoisin Arden Streetillä. Vaikka Deuchar's IPAa on kulunut reippaasti vuosien varrella Oxford Barissa, temperamentti ei ole miehellä pehmentynyt. Korruptoituneelle pankinjohtajalle kiukuttelun takia poliisipäällikkö hyllyttää Rebusin uran kolmeksi viimeiseksi päiväksi. Se ei tietenkään Rebusia pysäytä.
En ole lukenut läheskään riittävästi Rankinin romaaneja, mutta tämä sarjan oletettu päätös tuntuu toistaiseksi parhaalta. Periaatteessa varsin tavanomainen poliisiproseduraaliromaani, mutta Edinburghin paksu miljöö ja Rebusin hahmo on nyt viety todella täyteläisiksi. Romaani on melko laaja, vauhti on välillä verkkaista, mutta jännite säilyy hyvänä. Loppuratkaisu ei ole odotettu, mutta se on hyvin realistinen ja sopivan illuusioton.
Ei Rankin ole malttanut tähän lopettaa. Eläkeläinen Rebus on sittemmin ratkonut cold caseja kolmessa romaanissa, aivan Michael Connellyn Harry Boschin tapaan, Rankin on selvästi velkaa Connellylle Rebusin hahmon suhteen. Mutta on hauskaa miten niin erilaiset kaupungit kuin Los Angeles ja Edinburgh toimivat yhtä hyvin tässä genressä.
Nøgne Ø Tåkesmil
Hakaniemestä Sörnäisten puolelle raukean leppeässä lomapäivässä. Norjan taannoisen craft-pioneeripanimon keskiluokkaistuminen on nyt edennyt perusvehnän tasolle. 8,40€, 40 cl, 5,2%. Ei edes weizenlasia, ei vaahtoa, tuoksussa vakioesterit. Maussa makeampaa banaanisuutta, karkeahko runko, ei muuta. Ølhus Oslo, 1.8.2016.
Vakka-Suomen Prykmestar Witbier
Lisää debyyttikamaa, ensivierailu Siltasaaren näyttävässä demarilinnakkeessa. Yksi vakiojuoksureiteistäni menee tästä ohi, mutta rakennuksen sisällä en ole ennen käynyt. Siisti isohko baari, kohtuullinen craft-valikoima, terassilta levolliset näkymät Eläintarhanlahdelle. Uudenkaupungin wit (5,0%) poreilee vahvasti, voimakkaan esterinen, makean hedelmäinen maku, voisi olla viileämpää. Maistuu yllättävän mausteiselle, tämä on tyylissään vakuuttava suoritus. Juttutupa, 1.8.2016.
Anders! Soorske
Ensivierailu Pitkänsillan juuren laivabaarissa, olin kuullut oluttarjonnan reippaasti parantuneen täällä. Hanoissa espoolaisteema, Olarin ja Fat Lizardin tuttuja oluita. Pullokaapista löytyi epämääräinen Savio-panimon Oud Karakter 8%, kotipaikka Helchteren. Keskiruskea ulkonäkö, hyvin maltainen tuoksu, maku on makean dubbelmainen, siirappia löytyy. Muuten makua ei sitten olekaan, äärimmäisen vaisu belgityylinen tapaus. Nettihaun perusteella tämä on kuitenkin oikeasti halenilaisen Anders!:n tekemää. Olisi pitänyt ottaa sittenkin Fat Lizardin Track Day, vastoin muistikuvia se on sittenkin vielä kokeilematta. Flying Dutchman, 1.8.2016.
Atom Zwitterion
Valuin Porthaninkatua alas Hakaniemeen, pyörähdin Rytmissä ja Sävelessä, mutta oluttarjonta ei innostanut. Sävelessä tosin hanassa talon kesä-IPAa, mutta eiköhän se jokin Stadin perussetti ole. Ponnahdin sitten parin vuoden tauon jälkeen Kujaan, jossa kevyttä brittisouria Hullin suomalaispanimolta. Vain 3,4%, sameaa, mausteisen hapanta, jokin yrttinen vivahde, vähän kuin seljankukkaa. Voisi olla raikkaampi, ei tietenkään katkeruutta. Kuja, 1.8.2016.
Amager Khaleesi IPA
Kahden viikon Kainuu-löysäilyn ja intensiivisen SOPP-viikon jälkeen vielä kaksi viikkoa lomaa Helsingissä. Ei mitään erityisiä suunnitelmia, tuli löntysteltyä yli kahden vuoden asumisen jälkeen ensi kerran Kallion kirjastoon. Tyylikäs vanha kolmikerroksinen rakennus, mutta kesäpäivänä aika hiostava tunnelma yläkerroksissa. Uudehko film noir -teos tarttui mukaan, mutta siirryin nopeasti viilentymään ennestään tutun viereisen Sivukirjaston terassille. Kööpenhaminan kupeesta hedelmäisen karamellista sessio-IPAa, 5,5%. Katkeruus alempaa keskitasoa, hieman kalkkisuuttakin. OK, mutta vain ihan OK. Sivukirjasto, 1.8.2016.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)































