Malmgård American Pale Ale

Uutuus Pernajasta, tosin näyttää olleen keväällä hanassa mm. Bruuverissa, mutta missasin tuotteen. 5,5%, 75 EBU, Pekko, Centennial, Mosaic. Kirkas, kaunis meripihkainen väri. Tuoksussa pähkinää ja suklaarommikonvehtia. Pehmeän matala hiilihappotaso, kypsää hedelmää, pähkinää ja pihkaa,  liukas viskositeetti, keskiraskas perämoottori. Katkeruus ei jyrää, mutta laineet levittyvät kauas. Ei mikään tyypillinen APA, ei voimakasta sitrusaromia, mutta juuri niin tyylikäs olut kuin herroilta Markkula ja Pulliainen voi aina odottaa. Ostopaikka Helsinki, Harjun Alko.

Uinta Hop Nosh Tangerine IPA

Utahin laatupanimokin on liittynyt hedelmätrendiin ja lisännyt tangeriineja tuttuun IPAansa. Sama 7,3%, melko samea, voimakkaan klementiininen tuoksu. Maku on erityisen sitrushedelmäinen, hedelmämehu puristaa runkoa kuivan, öö, mehumaiseksi. Katkeruus tulee perässä, aika jymäkästikin, mutta kyllähän nämä hedelmä-IPAt sopisivat paremmin aamiaispöytään kuin afterwork-tunnelmiin lokakuuauringon painuessa Alppiharjun taakse. Molotow, 20.10.2016.

Warpigs You Fucked Me Up

Harjun bolsevikkibaarissa tuntuu olevan säännöllisesti Kööpenhaminan sotasikojen hanaoluita. Nyt tarjolla stout, 6%. Harmittavan suklainen lähtö, ohuehkossa rungossa kahviakin ja perätila minimalistinen. Warpigs ei tunnu osiensa Three Floydsin ja Mikkellerin summaa suuremmalta. Pikemminkin kyseessä on jonkinlainen kompromissi, pienin yhteinen nimittäjä, jakojäännös. Sinänsä virheetöntä kamaa, mutta pohjattoman tylsää. Molotow, 20.10.2016.

Rebase Brown Your Sorrows

Virossa vaikuttava, mutta usein Suomessakin piipahtava olutmies FatPhil lahjoitti viime viikolla Beerbliotekin tap takeoverissa virolaista kotiolutta. Tekijä on sittemmin liittynyt Tankerin panimon henkilövahvuuteen. Näppärä nimi, pullotettu tammikuun lopulla, ei siis enää kovin tuoretta. Brown Ale, 6,6%. Untappdista tarkentuu vielä, että tämä on pantu FatPhilin syntymäpäivää juhlistamaan. 

Vaahtoaa varsin reippaasti, mutta pysyi hyvin astioissa. Varsin tumman ruskeaa, tuoksussa pehmeää hedelmää. Maussa on varsin paljon hiilihappoa, luumua ja kiiviä. Ei kuitenkaan erityisen makea, kuivaa näkkileipäisyyttä rungossa. Kuohkeutta on, mutta hiilihapot haittaavat makujen esiintuloa. Jälkimaussa on brittiläisen kapea katkeruuspolku, joka kasvaa melko nopeasti umpeen. Brittityyliä ja hedelmäisyys hyvin saatu esiin, hyvin puhdas ilman mitään sivumakuja, mutta hiilihapot siis eivät itseäni miellyttäneet.

Leicester - FC København 1-0

En nähnyt viime kaudella sensaatiomaisesti Englannin liigan voittaneen Leicesterin yhtään peliä, ehkä viimeksi näin joukkueen 1970-luvulla, kun ryhmässä vaikuttivat mm. Peter Shilton, Keith Weller ja Frank Worthington. Seuralegendoja ovat myös mm. Gordon Banks, David Nish, Allan Clarke, Gary Lineker ja Gary McAllister. Itse kaupungissa kyllä kävin hiljattain. Liigavoitto näyttää jäävän one-hit wonderiksi, tämä kausi on käynnistynyt Leicesteriltä normaalisti. Mutta ehkä tavoitteena onkin nyt Mestareiden liiga. 70/80-lukujen vaihteessa Leicesterin Midlands-paikallisvastustajat Nottingham ja Aston Villa pystyivät yllätysliigavoiton jälkeen valloittamaan seuraavalla kaudella myös Euroopan Cupin. Varmasti tämä on jäänyt vanhempien kannattajien mieleen.  

København piti palloa alussa täysin suvereenisti, mutta ei pystynyt luomaan tilanteita. Ensimmäinen Leicesterin vastahyökkäys vasta vartin jälkeen, mutta Vardy näytti heti terävältä. Tempo pysyi hyvänä, mutta suunnitelmallisuus puuttui maalintekotilanteiden luonnissa molemmilta. Jakson lopulla Leicester sai enemmän otetta, 40. minuutilla Vardy vaihtoi laatikon laidalta toiselle, algerialainen Slimani puski maanmies Mahrezille luukulle, tyylikäs ulkosyrjäohjaus häkkiin. Københavnin paras tilanne syntyi sen jälkeen kulmasta, Corneliusin pusku vähän ohi. 

Toisella jaksolla Leicester varmaotteinen ja hyvin itsevarma, alan ymmärtää miten mestaruus oli mahdollinen. Riyad Mahrez kentän kuningas. København oli yritteliäs, mutta eväät eivät riittäneet maalintekoon. Slimani runnoi maalinkin, mutta avustava huomasi väärin paitsion tilanteesta. Lopussa tanskalaisilla taas hyvä tilanne, Cornelius käänsi luukulta, mutta Leicesterin Schmeichelilta hieno reaktiotorjunta.

Sonnisaari Humalaja IPA

Timo Kanniaisen pitkään suunnittelema Vermont IPA nyt tarjolla Toukolassa. Täytyi katkaista leppoisa sunnuntai-iltapäivä Springsteenin elämäkertaa lukiessa ja asiasta tehden pyöräillä paikalle auringossa läpi kauniisti ruskaisen Kumpulan. Upea nimikin oluella.

6,7%, hyvin kuivasti sitruksinen, kuin kuiviin puristettua greippiä. Ehkä Sonnisaaren hedelmäaromisin olut toistaiseksi. Hyvä juotavuus. Voimakas pitkään kestävä katkera jälkimaku. Tasapainoa on, nyt on täysosuma aika lähellä. Ei samaa viljaista otetta kuin monissa Sonnisaaren aiemmissa IPOissa. Pihkaa löytyy ja jopa ripaus hedelmäistä happamuutta. Tässä on nyt ainekset kasassa Sonnisaaren pysyväksi tuotteeksi. Täytyi poikkeuksellisesti nykyään juoda toinenkin annos samaa olutta, vaikka tarjolla hanassa mm. Albergaa ja Fat Lizardin ja Humaloven uutuuksia sekä Great Dividen Titan. Humalaja oli tarjolla pulloversionakin kolmen muun Sonnisaaren ohella. Oljenkorsi, 16.10.2016. 

Olavi Paavolainen: Kolmannen Valtakunnan vieraana

Luin 1970-luvulla tämän Paavolaisen teoksen Saksan-keikastaan. Nyt käsillä vuonna 1938 ilmestynyt neljäs painos, lainassa Ilkka Sysilältä. En muistanut miten pitkään Paavolainen selostaa kirjailijatapaamista Travemünden Dichterhausissa elokuussa 1936. Pohjoismaiset ja saksalaiset vieraat ovat itselleni tyystin vieraita, samoin toinen suomalaisvieras Göran Stenius. Paavolainen selostaa tietysti tapaamiensa ihmisten lisäksi tarkasti miljöötä ja sosiaalisia tapahtumia, mutta mies ei ole tässä parhaassa vedossaan. Erityisen paljon Paavolainen ruotii natsien "pohjoista ajatusta" ja sen eri ilmenemismuotoja Saksan kulttuurielämässä. Rotuopin mies näyttää tyrmäävän melko selväsanaisesti, mutta kiistattomasti Paavolainen myös arvostaa natsien energisyyttä ja dynaamisuutta. Thomas Mannin vainoamista Paavolainen pitää vastenmielisenä.  

Mutta tunnetusti Paavolainen pääsi parhaaseen vauhtiinsa selostaessaan Nürnbergin puoluepäiviä. Modernismia ihaillut Paavolainen ei tietenkään peittele myötämielisyyttään natsien suurisuuntaiseen arkkitehtuuriin juhlien puitteissa. Rosenbergin, Goebbelsin ja Hitlerin puheita ruoditaan pitkään. Paavolainen korostaa kristinuskon, varsinkin luterilaisuuden, vastustamista, naisten kehnoa asemaa ja vastakkainasettelua Neuvosto-Venäjän bolshevismin kanssa. Sota tuntuu väistämättömältä. Nyt luettuna tuntuu aika merkilliseltä, että Paavolaista pidettiin natsimyönteisenä. Mutta tietysti teksti on vanhentunutkin myöhempien tapahtumien valossa, Paavolainen aavisteli pahaa, muttei pystynyt näkemään kuinka pahasti tulisi käymään.

Schouskjelleren Tripel

Lisää norjalaistavaraa, hedelmäinen ja karamellinen tuoksu, 10,4%, siis tripeliksi kohtuullisen vahva. Varsin makeaa, tosiaan karamellista tavaraa maussakin. Belgihiivan esterit maistuu, ehkä kevyttä pippurisuuttakin irtoaa. Hiilihappoa on liikaa ja alkoholi hieman tursuaa läpi. Aika raikasta silti kolmen mustan oluen jälkeen. Perätila on ontto, totta kai. Seesteinen seisahtunut tunnelma tihkusateisessa lokakuisessa Puotilassa. Harmaa pimeä syksy nousee Itä-Helsingin ylle kuin Juicen pommikonelaivue. Pikkulintu, 15.10.2016.

Aass Black IPA

Siirryin pirkanmaalaisista dopingista tunnettuihin norjalaisiin. Drammenin panimon ensimmäinen kokeilu, 5,9%. Selvästi brettaista happamuutta. Paahteisuutta on, kuohkeaakin, tuskin on pilalle mennyt. Ei tämä silti oikein ilahduttanut. Pikkulintu, 15.10.2016.

Pyynikki Maj Stout

Lakritsinen lähtö, melko makea, kevyen mausteinen, 7%. Ei kovin täyteläinen ja aivan liian makea. Pirkanmaan panimoista Lempäälän Nordic oli nyt selvästi paremmassa iskussa. Pikkulintu, 15.10.2016.

Nordic Milk Stout

Pikkulinnun Pirkanmaa-päivillä maitostoutia Lempäälästä, 4,9%. Aika terävää mausteisuutta, katkeruuden tyylisesti, mutta ei aivan sen kaltaista. Kuiva, maitohappoakin löytyy. Ihan näppärä. Pikkulintu, 15.10.2016.

Anarchy Knuckle Dragger

Northumberlandista tupla-IPAa, 8,3%. Olisin mieluusti vetänyt tämän pohjalle Koffin gaala-illan alle, mutta en huomannut silloin olutta. Nyt sitten illan luistavammassa vaiheessa tulee hämmentävästi näin tanakkaa tavaraa tarjolle. Tuoksussa trooppista hedelmää. Maussa myös hedelmää, mutta varsin tunkkaisesti. Hyvin kuiva olut, katkeruus on lähes toivotulla tasolla. Tuoreuden puute häiritsee, mutta kokonaisuutena varsin mielenkiintoinen olut kuitenkin. Angleterre, 14.10.2016.

East London Cowcatcher, cask ale

Jo kolmas Itä-Lontoon tuote tällä viikolla, 4,8%, american pale ale. Hyvin sitruksinen tuoksu. Maussakin kovaa sitrustasoa, hyvin maukas olut, katkeruuttakin reippaasti. Upeassa kunnossa, toimii loistavasti. 

Käväisin tässä välissä Koffin olutmestariskabassa, mutta en oikein keksinyt sieltä mitään kirjoitettavaa. Tapahtuma oli niin totaalisti Koffin etukäteen orkestroimaa tarinaa, että kaikki liittyi Koffin markkinointiin. Olennaista oletettavasti yleisen olutskenen suunnasta, mutta tällaisen subjektiivisen blogin näkökulmasta en löytänyt antia. Hauskaa oli keskustella Timo Pakkasen, Mikko Salmen, Keikyblogin, T.J.Uomisen, Tuopillisen, ym. alan hahmojen kanssa. Angleterre, 14.10.2016.

Alechemy Up and Atom

Uusi panimotuttavuus Skotlannista, IPA-tyyliä luvassa ja 4,8%. Maltainen sekahedelmäinen maku. Hieman tunkkainen ja laiha, ei perätilapainavuutta. Ahtanum, Chinook ja Columbus pelissä, mutta jälki jää vajavaiseksi. Aika vaisu kokonaisuus. Angleterre, 14.10.2016.

Victory Vital IPA

Oluthuone Lehto avattu tänään legendaarisen William K Annankadun tiloissa. Tämä baari on hyvin merkittävä omakohtaisessa oluthistoriassa, 1990-luvulla täällä tuli pyörähdettyä säännöllisesti, useita ikimuistoisia ensikohtaamisia olutklassikoiden parissa. Nimi siis kunnianosoitus Kalaravintolat-ketjun luojalle Juha Lehdolle. Samanlainen sisäänkäynti kuin ennenkin, tiski siirtynyt alkuperäisesti oikeanpuoleiselle seinälle, taisi olla välillä eri tavalla. Keskeneräinen vaikutelma, terassityyppistä kalustoa. Tuttua Victoryn IPAa hanassa, en löytänyt listalta kokeilematonta kamaa. Aika vähän muutoksia etuhuoneessa, vilkaisin peremmällekin, mutta varsin entisenkaltaiselta vaikutti. Vessassa ei olennaisia muutoksia. Ei tämä nyt oikein säväyttänyt, mutta olutvalikoima henkilökohtaisesti tietysti ainoa olennainen kriteeri jatkossa, katsotaan mihin se kehittyy. Vitalissa hyvää tuoreutta, hedelmää brittityylisen geneerisesti, kohtuukatkerot perään. Ei aiemmin kolahtanut, ei nytkään. Oluthuone Lehto, 13.10.2016.

Omnipollo Ben

Hoideltuani Beerbliotekin oluet jatkoin Göteborg-teemalla. Omnipollon Henok on teettänyt tämän APAn Göteborgin Duggesilla. 5,9%, sinkkuhumalana Simcoe, kalpea samea olut. Aika purevaa greippiä, yrttejä, ehkä vehnää pohjalla. Katkeruus kohoaa nopeasti ja kestää pitkään. Pihkaisia männynneulasia tarttuu makuun. Varsin korkeaprofiilinen olut, mutta yrttivihanneksisuus tässä laskee tunnelmaa, raikkaus uupuu. BrewDog, 13.10.2016.

Beerbliotek Tap Takeover @BrewDog Helsinki

Lähes tunnin myöhässä saavuin göteborglaispanimon hanahaltuunottoon Viiskulman skottibaarissa. Paikalla ei ruuhkaa, mutta Itämeren alueen olutgeekejä palloili kuitenkin rakennuksessa, havaitsin ainakin nimimerkit (lowercaseksi käännettynä) jookos, tonagi, hermod, fatphil ja mjs. Viisi hanaolutta tarjolla päivän sankarilta. Jossain vaiheessa panimon kaveri nousi seisomaan tiskille ja esitteli lyhyesti settiä.

Paatuneena hophedonistina (kiitokset termistä Harri Vaaralalle) vetäisin tietysti IPAt kärkeen. Hip Hops on 6%, kissanpissaa, pehmeää, trooppisen kypsää hedelmää, vähän hiilihappoa. Heikko katkeruus, joka pitkällä viiveellä kuitenkin puraisee. Raters Gonna Rate on vahvempi IPA, 7%. Jotenkin mausteisempaa ja savuisempaa hedelmää, kuivempi, tämäkin pehmeä. Katkeruus samaa tasoa tai ehkä katkerampi. En kuitenkaan innostunut suutuntuman mausta. 

Seuraavaksi saisonit. Sockerbruket vain 3,5%. Raikas, hedelmäinen, ei oikeastaan yhtään hapan. Ohut runko väistämättä, hieman karamellia, ei katkeroa. Sally the Saler mahtuisi myös Härmän kioskeihin, 4,7%. Tässä on selvää happamuutta, raikasta hedelmää, mutta ei katkeroa. Ei huono.

Beerbliotekin tölkeistä tarjoiltiin maistiaisia, jotka tsekkasin tässä vaiheessa. Passion Fruit of The Loins on tupla-IPA, 8,2%. Hyvin hedelmäinen, lievästi hapan, alkoholikin tuntuu. Passionhedelmää todellakin selvästi. En oikein innostunut. Mocha Latte Stout #044 on 8%. Kahvia, makeutta, kepeyttä, paahteisuus ja katkeruus heikompaa. Periaatteessa puhdas, mutta aika köykäinen vahvaksi stoutiksi.

Hieman perverssisti session viimeiseksi olueksi panimon valikoimasta osui pilsner, mutta tämä oli aivan oikea järjestys. I (F*cking) Made It, kuivahumaloitu pils, 5%. Varsin samea, hedelmää, voimakkaasti katkeroa, selvästi katkerin Beerbliotekin oluista. Hyvä runko, viljaakin hedelmän taustalla. Nautittavin ja maukkain panimon tuotteista ilman muuta.