Polly's Infinite Heartbeat

Toinen walesiläinen, nyt aavistuksen vahvempi, 6,5 %. Sama ulkonäkö, neutraalimpi tuoksu. Maussa ananasta, limeä ja aprikoosia. Kuivaa tämäkin on, mutta ei yhtä raikasta kuin edellinen. Ei katkeruutta, mutta puhdasta ja miellyttävää juomaa. Juova, 13.9.2026.

Polly's Drops of Flora

Sumua Walesista. 6,2 %. Raikkaasti sitrustuoksua. Maussa satsumaa ja klementiiniä, vähän mangoakin. Puhdasta ja tuoretta olutta, oikein mukavaa. Juova, 13.9.2026.

Tuju Mustamaalaus

Lappeenrannasta uutta dry stoutia, vain 4,4 %, Willamette-humalaa. Musta, pehmeä, kuiva, hieman paahteinen. Kahviakin löytyy, ei juuri katkeruutta. Varsin tyylipuhdas suoritus. Ei ole tietenkään yllätys, että tältä panimolta onnistuu tyyli kuin tyyli. Juova, 13.9.2026.

Factory Clarity Of... Nelson Sauvin

Factoryn uudesta Clarity-sarjasta Juha Heinäsen toimittamana toinen näyte, joka hieman hämmentävästi ei olekaan kirkas. Ei mitään maitoista NEIPA-sameutta, mutta melkoisen läpitunkematonta utuisuutta kuitenkin. Omalaatuista. 7,3 % tässäkin. Upeaa sitrustuoksua, sesongin mukaisesti satsumaa enemmän kuin mandariinia. Maussa tulee tietysti mukaan enemmän viidakkoisia elementtejä, limeä, ananasta ja mangoa. Tässä oluessa west coast -termi joutuukin haastetuksi. Olut on todella mehuinen, lähes NEIPAinen vaikkei sellaiselta näytä. Hienoinen pettymys erinomaisen Riwakan jälkeen, toivoisin enemmän siirtymistä mehuisuudesta erilaisten makujen puolelle. Toki tämäkin on erinomaisen raikas, tuore, puhdas, kaikkea mihin Factoryn oluissa on jo tottunut. Edellinen Riwaka vain vei elämystä erilaisiin sfääreihin. On tässäkin silti hieman katkeruutta. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Clarity Of... Riwaka

Factory Brewingillä on ollut tällä viikolla tap takeovereita eri baareissa ympäri Suomea. Hämmentävästi niissä ei kuitenkaan ole ollut tarjolla panimon uusimpia oluita, joihin kuuluu himoittavasti kaksi west coast IPAa. Tätä tyyliähän Factory ei ole vielä monta tehnyt. Olen varma, että useimmat kotimaiset olutharrastajat ovat jo juoneet aivan riittävästi Factoryn sameita IPOja. Niistä ei ole enää mitään erityisempää uutta odotettavissa, niin hyviä kuin ne ovatkin. Kirkkaammalla länsirannikolla puolestaan riittää uutta sarkaa koettavaksi. Juha Heinänen ehti tänään käydä Keravan panimomyymälässä näitä uusia herkkuja hakemassa ja sain ne kotiutettua, näitä ei siis muualla vielä tarjolla. Factory näyttää ilahduttavasti lanseeraavan nyt west coast -osastolle uuden Clarity-sarjan. Riwaka-yksilössä 7,3 %, hyvin vaaleaa, jopa kultaista ja täysin kirkasta. Tuttu Riwakan tuoksu leimaa aromeja, limeä, passionia, hunajamelonia, verkkomelonia. Maku noudattaa tuoksun suuntaa, trooppista hedelmäisyyttä on, mutta kuivaa elementtiä tulee runsaasti esiin. En nyt heti saa sanoitettua, mitä se on. Siinä on mallasta tietysti, hieman yrttejä, jotain lehtipuuta, ei siis havuja, koivuisuutta, jos sellaista on olemassa. Oikein nautittavaa, erittäin kuivaa, katkeruuttakin löytyy perätilasta, huippua. Factory tosiaan osaa kaikenlaista, toivoisi enemmänkin näitä hyppyjä mukavuusalueen ulkopuolelle. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Bonfire HIMA Edes Sinne Bäin ESB

Pitkäaikainen kotipanimokontaktini Anssi Mononen toi pitkästä aikaa uutta olutta maisteltavaksi. Anssihan toimii lähinnä Panimo HIMAssa, mutta yhteistyössä on usein ollut myös Bonfire Brewing, niin tälläkin kertaa. Tavoitteena on ollut kai kaikkein haastavin oluttyyli ESB, johon tarttuneet monet toimijat ovat yrittäneet tavoitella Fuller'sin benchmarkia. Varsin ujolla nimellä on tätä Everestiä lähdetty kipuamaan. Ilmeisesti mäskäysvaiheessa jotain hieman tapahtui, joten vahvuudeksi jäi vain 4,0 %. Maltaissa on mm. Maris Otteria ja humalina puhdasoppisesti EKG ja Fuggles. Päädyttiin siis kuitenkin tavallisen bitterin vahvuuteen. Väri on oikea, tumman punaruskea kirkkaasti. Tuoksussa on mallasta ja karamellia, varsin raikkaasti. Maku on pehmeän maltainen, pähkinää, aika kuivaa, mutta ei mitenkään ohutta. Oikein mallikas bitter, vaikka täyteläisyys ei ESB:hen riitäkään. Eikä sitä marmeladiakaan oikein löydy. Keneltä nyt löytyy. Oikein puhdasta maistuvaa olutta tämä on. Mallikasta suorittamista jälleen.  

Etko Savion Sameat #5

Kohtuullisen selkeä syyskuinen lauantaipäivä Vallilassa, joten hiippailin Konepaja Biergarteniin, joka nyt viimeistä viikonloppua auki tänä kesänä. Ehkä viimeiset hetket muutenkin, koska paikka on myynnissä Markku Korhosen eläköityessä. Keravalta kevytsumua, 5,0 %. Vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmäisyyttä raikkaasti ohuessa rungossa. Hyvältä maistui. Piipahdin välillä naapurissa Olarin Panimolla ja kun palasin sieltä, niin eiköhän itse sankari Markku istunut tutulla paikallaan. Tuli juteltua kuluneista vuosista, niitähän on riittänyt. Markku kertoi olleensa töissä Vanhalla Ylioppilastalolla jopa vuodesta 1980 alkaen. Itse päädyin paikalle ilmeisesti vasta 1995, kun Markku jo toi Suomeen ensimmäisenä real alea. Myöhemmistä kohtaamisista tulikin jo raportoitua Markun 60v-bileiden yhteydessä. Jatkossa Markku vaikuttaa lähinnä Ko Changin saarella Thaimaassa, mutta eiköhän häneen vielä törmää Suomessakin. Konepaja Biergarten, 12.9.2026. 

Temperance Tezeta APA

Hämeenlinnasta uutta pintahiivatavaraa. 5,5 %, Cascade-humalaa. Kirkasta ja punaruskeaa. Pehmeää hedelmäisyyttä, pihkaa, kuivaa, katkeraa. Yllättävänkin ryhdikästä. Tämän panimo laatu ei tunnu heittelevän, mikä on tietysti aivan loistavaa. Pikkulintu Ruttopuisto, 11.9.2026.

Zum Löwenbräu Adelsdorf Karpfen Weisse

Tummahkoa vehnää Frankenista, 5,3 %. Esterit tuoksuvat hienosti, hieman pippurisuuttakin. Kuivaa on, ehkä vähän ohut. Hyvää tavaraa silti, tämä panimo tuntuu hallitsevan mukavasti kaikki perinteiset baijerilaiset tyylit. Ilmeisesti dunkles olisi vielä tulossa. Pikkulintu Ruttopuisto, 11.9.2026.

Zum Löwenbräu Adelsdorf 1797 Original

Viime lauantaina tuli ensi kerran tämä panimo vastaan Puotilassa ja nyt juhlat jatkuvat Ruttopuistossa. Frankenista nyt hellesiä, 4,9 %. Kultaista ja kirkasta. Täyteläistä maltaisuutta, jopa vähän katkeruuttakin. Puhdasta on. Pikkulintu Ruttopuisto, 11.9.2026.

Bas-Canada Le Ketch Élixir

Bas-Canadalla näkyy olevan kollabosarja Élixirin nimellä. Äskettäin join BreWskeyn kanssa tehdyn tuotteen. Nyt sitten tuplaheizi Le Ketchin kontribuoimana. 8,2 %, humalina Motueka, Citra ja jotain Eggersin blendejä. Vaaleaa ja sameaa. Ananasta on tuoksussa. Hieman mausteinen maku. Täyteläinen mehuisuus hallitsee silti kokonaisuutta. Jälkimakuakin on, ei kovin katkerasti sentään. Puhdasta ja raikasta. Juova, 11.9.2026.

Daniel Lanois @Tavastia

Törmäsin kunnolla kanadalaiseen Daniel Lanoisiin vuonna 1987, kun ostin ensimmäisellä Lontoon matkallani Virgin Megastoresta Robbie Robertsonin ensimmäisen soololevyn. Levy oli upea, mutta soundi hyvin erilainen kuin Robertsonin aiemmissa The Band -kuvioissa. Tuottajana oli Lanois, jonka jälki siis näkyi selvästi lopputuloksessa. Olin toki kuullut jonkin verran Lanoisin tuottamia U2-levyjä, mutta siitä bändistä en koskaan innostunut. Peter Gabrielin So (1986) oli myös Lanoisin CV:ssä, mutta ei Gabrielkaan kolahtanut. Lanois palautti tuottajana myöhemmin mm. Bob Dylanin laadukkaammalle uralle ja erityisen vakuuttunut olin hänen tuottamastaan Emmylou Harrisin Wrecking Ball -levystä. Eipä Neville Brothersin Yellow Moonkaan huono ole. 

1989 ilmestyi sitten Lanoisin ensimmäinen oma levy Acadie, joka vakuutti välittömästi. Osittain ranskankieliset biisit hypnoottisen keskitempoisina sävellyksinä toimivat loistavasti. Kakkoslevy For the Beauty of Wynona (1993) jatkoi samaa kovaa tasoa, mutta kolmas Shine (2003) oli jo vaatimattomampi. Sävellyksissä ei enää samaa loistokkuutta. Puolikymmentä julkaisua on tullut senkin jälkeen, mutta ne ovat jo menneet ohi. Mutta kun tässä kuussa 75 vuotta täyttävä maestro ilmoitti saapuvansa Tavastialle, niin ryntäsin tietysti heti lipunostoon. Omia suosikkejani ei enää liikaa keikkakiertueilla liiku ja Lanois on livenä täysin ennenkokematon tapaus. 

Valmistauduin iltaan Keski-Pasilassa ex-kollegojen seurassa. Heillä siis after work -tilanne, minulla before concert. Täproomin, Burgers & Winen ja Bierhaus Berlinin jälkeen hyppäsin hyvin ravittuna paikallisjunaan. Tavastian ovella klo 20:10 jonoa oli ulos asti, mutta kuuluisan näyttelijättären vanavedessä pääsin sujuvasti sisään. Konsertti oli loppunmyyty ja siltä se todellakin näytti, salin puoli oli tiukkaan ahdettua ihmismassaa. Baarista sain tilattua oluen kuitenkin nopeasti. Huomasin, että isokokoinen herrasmies lähti pujottautumaan baarista ihmisten välistä kohti salin keskiosaa. Lähdin perään ja kaveri todellakin aurasi hyvin tilaa. Tyyppi osoittautui miksaajaksi ja sainkin mukavan paikan miksauspöydän vierestä. Edessä huojui levottoman näköinen hujoppi arvaamattomasti, mutta hän jätti varomattomasti eteensä riittävästi tilaa. Sopivassa kohdassa luikahdin siihen ja sain huojujan selkäni taakse. Tästä kohti konserttia olikin sitten optimaalista seurata.

Lanois, rumpali Brian Blade ja basisti Jim Wilson aloittivat kello 20:30 sharp. Pari ensimmäistä kappaletta olivat hitaita ja hiljaisia instrumentaaleja, Lanois istui alhaalla eikä miestä edes kunnolla näkynyt. Tämä oli selvä pettymys. Paatuneena rock-miehenä olen sitä mieltä, että keikka on aloitettava täydellä voimalla ja kunnon asenteella. Yleisöltä on otettava heti luulot pois ja baaritiskille jääneet hitaimmat kiskaisevat kaljansa henkitorveen. Myöhemmin keikalla voidaan hieman löysätä kaasua.  No, Lanois pyrki siis hyvin erilaiseen haltuunottoon. Ensimmäinen tunnistamani kappale Lotta Love To Give oli kuitenkin jo parempaa otetta, seisomaan noussut Lanois antoi Les Paulinsa kunnolla kiihtyä. Varsin nopeasti tuli myös oma suosikkikappaleeni Under a Stormy Sky. Tyrmistyttävästi se esitettiin karulla garage-soundilla, levytyksen helkkyvästä rullaavuudesta ei ollut jälkeäkään. Tässä oli jo vähän sulattelemista, mutta on tietysti totta, että kolmen soittajan perustriolla ei voida saavuttaa levytysten monipuolisuutta. Mutta Brother L.A.:n aikana aloin saada kiinni bändin soundista ja sitten Acadien avausbiisi Still Water soi jo kuohkeasti. Shine-levyn nimibiisi toimi sekin hyvin. Sivumennen sanoen olen tällä viikolla kuunnellut enemmän tätä Shine-levyä ja se alkaa aueta paremmin kuin silloin yli 20 vuotta sitten. Raamatullisen gospel-revittelyn The Makerin sävellys on niin hieno, että siitä biisistä kaikki sovitukset toimivat, niin nytkin Tavastialla. Uuden tuotannon Ring the Alarm tuntui liian pitkitetyltä.

Perussetti kesti 100 minuuttia päättyen hitaaseen hymniin ja encoressa pientä haparointia. Lanois ja kumppanit aloittivat Jolie Louisen, mutta pysäyttivät muutaman sekunnin jälkeen. Jotain mutinaa kuului, ettei tätä biisiä voi soittaa tai jotain vastaavaa. Sitten soitettiin suhteellisen tuntematon raskaahko rockbiisi, saattoi olla Shine-levyn Slow Giving tai uudempi Here Is What Is. Loppujen lopuksi siis oikein mukava keikka, vaikka ei täysin odotuksiani täyttänytkään. Lanois vaikutti hyväkuntoiselta, samoin muut soittajat. Silti voisi olla mielenkiintoista kuulla Lanois'n musiikkia isommalla bändillä. Hyvä näinkin tietysti.

Factory Moonchild 2026

Keravalla tehty viimevuotisesta Moonchildista uusi versio. 8,0 %, Nelson Sauvin, Motueka, Southern Cross ja Citra. Samat humalatkin siis, mutta jotain säätöä on ilmeisesti tehty. Vaaleaa ja sameaa. Maitoistakin Jirkan tapaan. Lähes banaanimainen tuoksu, hämmentävää. Trooppisia hedelmiä seassa tietysti. Maussa on monimuotoisuutta, banaani siirtyy sivummalle. Trooppiset jutut nousevat enemmän pinnalle, täyteläinen kokonaisuus. Eihän tässäkään juuri valittamista, odottamattomasta tuoksusta huolimatta. Täproom, 10.9.2026.

Fox Farm Near & Far

Thomas Riggs suositteli parin vuoden takaisella New Englandin roadtripillä poikkeamista Connecticutin pikkukylässä Fox Farm -panimolla. Loistopysähdys, vaikka päivä jatkuikin ankeammissa merkeissä, kun juutuin Pride-kulkueiden ruuhkiin ja eksyin Connecticutin syrjäteille.

Nyt sitten tuli Fox Farmia vastaan ensi kerran Suomessa. Tuplaheizi, 8,2 %. Tölkitetty 04/29/26. Ikävä kyllä lisätty valkoisia viinirypäleitä, sitä en tilausvaiheessa huomannut. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäinen tuoksu. Runsaasti hedelmäisyyttä on maussakin, kuivaa. En saa rypäleiden makua irti. Sehän on vaan hyvä. Raikasta ja täyteläistä on. Tässä ei ikä tunnu vaikuttavan. Täproom, 10.9.2026.

The Alchemist Heady Topper ja Focal Banger (2026)

Vermontin klassisia IPOja olen viimeksi päässyt juomaan yhdeksän vuotta sitten. Jani Simonen toi Kööpenhaminasta sekä Heady Topperin että Focal Bangerin. Pari kuukautta myöhemmin Tapani Ronni sai roudattua samat oluet suoraan New Englandista. Sittemmin en ole niihin törmännyt. 2006 vierailin silloisella panimollakin Waterburyssa, mutta en valinnut autolla liikkuessa tarjolla ollutta Heady Topperia, joka on siis lanseerattu jo 2003. Sitähän pidetään ensimmäisenä NEIPAna, mutta tyyli on sen jälkeen muotoutunut kovasti.

Näillä oluilla on kuitenkin edelleen melkoinen hohde. Kun Matias Kainulainen hälytti oluiden saapuneen Keski-Pasilan uuteen Täproomiin, en kauaa empinyt. Tallustelin paikalle. Baarimestari oli aika hämmentynyt kysyessäni oluita, ei niitä kaapeissa näkynyt. Tilanne alkoi selvitä, kun yksi omistajista Johan Forsström saapui paikalle. Pientä sekaannusta, oluet oli jo julkaistu Untappdissa, vaikka niiden myynti oli tarkoitus aloittaa vasta seuraavana päivänä. Saimme kuitenkin Juha Heinäsen kanssa oluet maistoon, mutta niistä ei ollut vielä syytä kirjoittaa nettiin. Siksipä kirjoitan tätäkin vasta nyt. 

Heady Topper on siis 8,0 %, 100 IBU. En saanut tölkityspäivän kuukaudesta selvää, mutta todennäköisesti päiväys on 05/07/26 eli neljä kuukautta siis. Se on hieman liian kaukana. Tuoksu ei ole kovin voimakasta. Hieman yrttinen hedelmäisyys, pehmeää, kuivaa, katkeraa. Upeaa olutta, mutta ei siis tosiaan enää kovin tuoretta. Focal Banger on aina ollut näistä suurempi suosikkini. 7,0 %, 90 IBU, Citra ja Mosaic. Tässä oli selvästi erottuvana 05/05/26. Pehmeää, hieman hedelmäisempi kuin edellinen. Katkeroa on tässäkin, huikea tasapaino. Loistavaa kamaa vielä tässäkin ikävaiheessa. Täproom, 9.9.2026.

Himo Diskaus

Tampereen/Hämeenkyrön Timo Alanen oli tänään Stadissa, pidimme Rauno Nissilän kanssa seuraavan matkan suunnittelukokousta Juovassa. Välitin Timolle Varikon suppean jakelun saanutta Otsonikierrosta ja sain vastineeksi tämän Himon NEIPAn. 7,0 %, Motueka, Azacca ja Superdelic. Huippuhumalia siis, tölkitetty kesäkuun alussa, mutta ei se mahdoton aika ole. Vaaleaa ja sameaa on. Trooppisia hedelmiä on tuoksussa. Pehmeää makua, passionia, limeä, papaijaa, kuivempiakin sävyjä, ananasta, melonia. Varsin raikasta, välillä Himon oluet ovat herättäneet kysymysmerkkejä, mutta tämä kyllä tuntuu toimivan mukavasti. 

Olvi Pasadena Pale Ale

Olvin viimeisimmällä näytelähetyksellä oli värikkäät vaiheet. Olin kaksi viikkoa sitten menossa raitiovaunulla kohti Jätkäsaarta (Barley & Bait), kun kuljetusfirma soitti. Totesin, ettei lähetyksen vastaanotto nyt onnistu, mutta seuraavana päivänä kyllä sopisi ainakin aamupäivällä. Enempää en asiasta kuullut, kului siis kaksi viikkoa. Tänä aamuna olin suihkussa, kun ovikello soi. Pyyhettä lanteille ja ovea auki, sieltähän kuljetusfirman lähetti työnsi kassia käteen. Onnekkaasti siis tällä kertaa. Huomasin jälkeenpäin, että lähetti oli yrittänyt soittaa puhelimeeni varttitunti aiemmin. Silloin istuin pöntöllä ja puhelin äänettömänä eri huoneessa. Varsin kookkaasta kassista löytyi neljän tölkin ohella ilmeisesti jonkinlainen grillausvälinesetti ja omalaatuinen suurehko asuste, jonka tulkitsin olevan jonkinlainen esiliina. Varmaan grillaamiseen tarkoitettu sekin. Olvin viimeaikaiset lähetyksethän ovat olleet monella tavalla yllätyksellisiä, joten sellainen tämäkin siis oli. Uutuusoluena lähetyksessä Olvi Pasadena Pale Ale, 5,0 %, Mosaic, Bravo ja El Dorado. APA siis Kalifornian tyyliin, Pasadenan nimi on tietysti hieno, kaupunkikin on sympaattinen Los Angelesin seudun asteikolla ja onhan siellä ratkaistu jalkapallon maailmanmestaruuskin 1994. Lähes kirkasta kultaista olutta. Huomattavan reipasta vaahtoavuutta, vaikka olut rauhoittunut 12 tuntia. Raikasta hedelmäisyyttä, hieman kirpeää mausteisuutta, jopa yrttejä. Ohuehko runko, se oli varmaan nyt selvää. Toivoisi, että Olvi Suomen johtavana pintahiivaoluiden teollisuuspanimona tekisi enemmän vahvempiakin tuotteita. Toki kaupalliset rajaehdot ovat mitä ovat. Ehkä välillä jotain pienempiä eriä, kun homma tuntuu rokkaavan laatumielessä. Muistuttaa siis monia aiempia Olvin seikkailuja modernien humalien parissa. Raikkautta ja puhtautta on, täyteläisyyttä ja makuja voisi olla enemmän.