Viime lauantaina tsekattuani länsimetron pistäydyin myös Pien-olutkauppakonsernin Espoon toimipisteessä. Mukaan lähti kahden ennenkokeilemattoman kotimaisen panimon tuotteita. Kainuussa ei ole vieläkään panimoita, mutta pohjoinen naapuri Koillismaa on omansa jo saanut. Taivalkoskelaisen panimon etiketissä neljä lakkipäistä miestä on järven (tai leveän Iijoen) rannalla nuotion ääressä, vieressä soutuvene. Kohtaus voisi olla pitäjän suuren pojan Kalle Päätalon romaaneista. Lager, 4,2%, reinheitsgebotin raaka-aineet, ei tarkempia speksejä.
Hyvin lievästi utuinen, kevyt vaahto, kauniin kultainen väri. Tuoksu karamellinen ja hedelmäinen. Maku on matalahiilidioksinen, hedelmäpastillinen, kuivahko, mutta ei viljaisen maltainen niin kuin lagerit yleensä. Jälkimaussa on seitinohut katkeruus. Pien-kaupan Hanna Montonen varoitti, että joissakin Taiwalkosken pulloissa on ollut laatuongelmia, mutta tässä ei sellaista ole havaittavissa. Ohuthan tämä on ja makua saisi olla enemmän kaikilla osa-alueilla. Ei mitään virheitä, mutta lievästi pahvinen sivumaku kokonaisuudessa on. Pihkaisuutta tulee lämmetessä esiin, pullossa on myös hieman hiivaa, olut sameutuu, kun lasiin kaataa loput pullosta. Ostopaikka Espoo, Pien.
3 kommenttia:
Saakeli vieköön! Jos pahvinen sivumaku ei ole virhe vaaleassa lagerissa, mikä se sitten on?!
Näin se on, tuli harkitsematon muotoilu. Useimmat suomalaiset teollisuuspanimoiden vaaleat lagerit ovat pahvisia.
Niin, makuvirheet ovat makuvirheitä, paskantamot ovat paskantamoita.
https://ulkohuone.blogspot.fi/2017/06/mika-on-paskantamoiden-asema.html
Lähetä kommentti