tiistai 1. heinäkuuta 2008

The War, Pride of Our Nation, alkuosa

Amerikkalaisten toinen maailmansota alkoi kunnolla vasta Normandian maihinnousussa. Yli puolitoista miljoonaa amerikkalaista sotilasta koottiin Englantiin ja 6.6.1944 5300 laivaa lähti kohti Normandian rannikkoa. Valmistelevat laskuvarjojoukot eivät kunnolla löytäneet sumussa Cotentinin niemimaata, joko putosivat mereen tai tuhoutuivat heti laskeutuessa Utah ja Omahan Beachin selustaan Sainte-Mère-Égliseen. Liitokoneyksiköt eivät menestyneet juurikaan paremmin. Silti Utah Beachillä maihinnousujoukot eivät kohdanneet paljonkaan vastarintaa, samoin britit pääsivät helpohkosti rannalta kohti Caenia. Kanadalaisille tuli paljon tappioita Juno Beachillä, mutta hekin pääsivät etenemään sisämaahan. Sitä vastoin jenkeille otti ohraleipä Omaha Beachillä, lähes kaikki meni pieleen. Tankit upposivat mereen ja saksalaisbunkkerit niittivät merisairaat kokemattomat amerikkalaisyksiköt rantatyrskyihin. 2500 kuollutta, suurimmat amerikkalaiset tappiot yhden päivän aikana sitten sisällissodan Antietamin taistelun. Taistelua johtanut Omar Bradley harkitsi jo vetäytymistä Omahasta. Laivoista tykeillä tulittamalla amerikkalaiset saivat kuitenkin helpotusta vastarintaan ja tilanne kääntyi positiiviseksi. Kaikkiaan 150 000 sotilasta pääsi Ranskan maaperälle ensimmäisenä päivänä. Tätä tapahtumaa on puitu niin paljon, että Ken Burns ei tunnu saavan tässä oikeastaan mitään uutta irti. Rooseveltin puheen äärimmäinen uskonnollisuus herättää huomiota.

Ei kommentteja: