keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Matti Yrjänä Joensuu: Väkivallan virkamies

Joensuun esikoisteos vuodelta 1976. Käynnistyy suhteellisen jäykästi 25-vuotiaan Timo Harjunpään ahdistavalla työpäivän kuvauksella, Joensuu selvästikin halusi heti alussa riisua kaiken romantiikan ja viihteen pois poliisin arjesta. Helsingin Punavuori ei siihen aikaan ollut ironisten hipstereiden leikkikenttä vaan alkoholisoituneiden sotaveteraanien betonislummi. Pasilastakin löytyy puutalorötisköjä. Tämän miljöön Joensuu tavoittaa herkästi heti kärkeen. Joensuu tuntuu lähestyvän lähes sosiaalipornoa kuvatessaan tarkasti ruumiin mätänemistä ja ruumiinavauksen visvaisimpia yksityiskohtia. Harjunpään hahmo on yhtä melankolinen kuin neljännessäkin tarinassa, miesparka huolestuu lähes kaikesta massiivisesti, eikä osaa nauttia elämästä vähääkään. Silti romaani on suhteellisen nautittava, juuri realistinen, lähes naturalistinen, ote on niin aseistariisuvaa, että kirjaa lukee ahmien. Lopussa on kevyesti toimintaakin. Aloittelevan poliisin epävarmuus ja pelot ovat suhteellisen harvinaista luettavaa rikoskirjallisuudessa, siinä ainakin yksi syy, miksi Joensuu teki niin suuren vaikutuksen jo 70-luvulla. Yrjänä-nimen käyttö on kyllä minua aina ärsyttänyt, olisi julkaissut vaan pelkällä Matti Joensuu -nimellä.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

MUN MIELESTÄ AIKA SUHT HYVÄ KIRJA MUTTEI NIIN HYVÄ ESIMERKIKSI KUN VAIKKAPA HARJUNPÄÄ JA PYROMAANI 1978 TAI HARJUNPÄÄ JA KAPTEENI KARHU 1981
TAIKKA HARJUNPÄÄ JA RAKKAUDEN LAIT
EIKÖS 1976 ALEKSILLA OLLU VIELÄ POLIISILAITOS JOKA 6V MYÖHEMMIN SIIRTYI PASILAAN

Nimetön kirjoitti...

MUN MIELESTÄ AIKA SUHT HYVÄ KIRJA MUTTEI NIIN HYVÄ ESIMERKIKSI KUN VAIKKAPA HARJUNPÄÄ JA PYROMAANI 1978 TAI HARJUNPÄÄ JA KAPTEENI KARHU 1981
TAIKKA HARJUNPÄÄ JA RAKKAUDEN LAIT
EIKÖS 1976 ALEKSILLA OLLU VIELÄ POLIISILAITOS JOKA 6V MYÖHEMMIN SIIRTYI PASILAAN