Oulussa ei ole edelleenkään panimoa, mutta käsityöläisolutskene kyllä kuplii alueella pinnan alla jatkuvasti. Viimeisimmän bubbling under -näytteen sain metropolialueen etelälaidalta, kyseessä Harri Vaaralan projekti Liminka Brewing Company, siis lyhyemmin LBC.
Reipasta kuohumista, mutta siirto pullosta lasiin onnistui hyvin. Vaahtoa siis paljon, kestävääkin, samea vaaleanruskea väri. Tuoksussa on pihkaa ja sitrusta, trooppisempaakin hedelmää. Maussa trooppinen hedelmä jatkuu, varsin pehmeä, vaikka runsaasti hiilihappoa. Jälkimaku on kuiva, pitkä, katkera, todella nautinnollinen. Ruis tarkoittaa kahden ruismaltaan lisäksi Limingan Niittymyllärin ruisryynejä, niiden vivahdetta vaikeampi paikallistaa, mutta hienoista happamuutta ehkä voisi siltä suunnalta syntyä. Ehkä ruis myös painavoittaa runkoa, mikään erityisen kevyt raikas olut tämä ei ole. Muuten raaka-aineet noudattelevat IPA-perinteitä, Citra, Simcoe, myös Fuggles ja kuivahumalana Amarillo. Ohramaltaitakin tietysti löytyy. Alkoholia 7%, pantu helmikuussa. Katkerolukema ei ole tiedossa, mutta millään Olvi-tasolla ei todellakaan liikuta, joutuu jopa hieman puhaltelemaankin nielaisun jälkeen. Jonkinlainen pippurisuus voi olla peräisin rukiistakin. Täyteläinen IPA, verrattuna esim. Lervigin Rye IPAan ei kovinkaan erilainen, tässä katkeroita kyllä selvästi enemmän. Kalifornialainen Black Market teki omastaan paljon makeamman, siitä tämä pysyy kaukana. Erittäin lupaava ensikokeilu, tämä oli siis jo Limingan yhdeksäs keitto, joten aivan alkutaipaleella ei enää olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti