Richard Holm: Gränsen

Ruotsalainen elokuva toisesta maailmansodasta on melkoinen harvinaisuus ja ikävä kyllä olisi melkein saanut tämäkin Gränsen jäädä tekemättä. Jonkin verran potentiaalia tietysti löytyy, saksalaisilla saattoi olla jossain vaiheessa miehityssuunnitelmia ja Värmlannin suomalaismetsien rajaseudun kahakat eivät ole täysin poissuljettuja. Silti elokuva on täysin epäuskottava. Juuri ehdin hehkuttaa Tora! Tora! Tora! :n kohdalla yksilötason romanssien ilahduttavaa puuttumista, niin eiköhän Gränsen tarjoile juuri sellaista, ja vielä kaikkein imelimmässä muodossa. Kaikki muutkin hahmot ovat epäonnistuneita. Antti Reinin patsastelema suomalainen talvisodan veteraani on korpisoturi kliseisimmillään. Pääosan ruotsalaisluutnantti on aivan liian pehmeä suu auki tuijottelija. Saksalaiset ovat sadistisia sikoja. Unijaksotkaan eivät toimi, onneksi metsässä on sentään tarpeeksi lunta. Toimintakohtaukset ovat ö-luokan ramboilua, minkäänlaista draamallista jännitettä ei synny missään vaiheessa. Ruotsin miehityssuunnitelman koodinimi on hilpeästi Polarfuchs, todellisuudessahan sillä otsakkeella Wehrmacht yritti katkaista Murmanskin radan Sallasta käsin Kantalahden kohdalta.