Runsas vuosi sitten osuin Pasi Lehtisen ja Jarkko Nikkasen elämystapahtumaan, jossa yhdisteltiin oluita ja viskejä. Nyt päätin osallistua vastaavaan tapahtumaan, jossa oli tiheämpi satsaus, tarjolla pelkästään Põhjalan tynnyrikypsytettyjä vahvoja oluita Cellar Series -kuviosta. Venuena nyt Töölön Vastarannan Kiiski ja ajankohtana vuoden lämpimin ilta. Kun oluet lähinnä vahvoja portereita, niin paremmin tämä olisi istunut tammikuun pakkasiltoihin. Suomen säätä on kuitenkin vaikea ennustaa, joten hikisissä tunnelmissa homma vedettiin. Yllätysvieraana paikalla oli Põhjalan skottilainen pääpanija Chris Pilkington, joka esitteli teistingin oluet. Osittain tuttuja yhdistelmiä siitä aiemmasta sessiosta, mutta tosiaan siis tihentyneempi kuvio.
Ensimmäisenä oluena Kolumbus Krisostomus, imperial brown ale kypsytettynä madeira- ja bourbontynnyreissä. 10,6%, vahvoilla oluilla siis heti alusta asti mentiin. Viskit taisivat olla pääosin tuttuja, mutta tässä ensimmäisessä parina Highland Park Sisu, nimetty Jarkko Nikkasen ja Veera Salon labradorinnoutajan mukaan. Homman tyyli oli maistella ensin olutta, heti perään viskiä ja sitten vielä perään olutta. Viskin rooli siis lähinnä katalysaattori, tarkoitus tutkia miten viski vaikuttaa oluen makuun. Tässä ensimmäisessä parissa homma toimikin varsin suunnitellusti, varsin voimakkaan makuinen vahva brown ale muuttui viskin myötä tasaisemmaksi pehmeän hedelmäiseksi. Oliko saavutettu maku sitten parempi kuin ilman viskiä, se jäänee ns. makuasiaksi.
Toinen Põhjalan olut tattariporter Loits, jota kypsytetty Bowmoren ja Jim Beamin tynnyreissä. Tässä oli apina päästetty valitsemaan sopiva viski, joka oli Bowmore Small Batch, jossa käytetty Jim Beamin bourbontynnyreitä. Tämä oli ehkä session vaisuin tapaus, tattariolut aika vaisu tuote, jota viski tavallaan jatkoi, muttei sen kummemmin edistänyt.
Ehkä istunnon eksoottisimpana tapauksena mezcal-kypsytetty Sombrero, johon heitetty vielä liekinheititettyä appelsiinia ja suklaata. Ehkä ei aivan noin kirjaimellisesti, mutta jotain sellaista olin kuulevinani. Viskiparina Knob Creek Rye, tässä oli voimakkaita makuja, mutta tasapainoisuus kyseenalaisempaa. Tykkäsin kyllä, mutta ehkä olisi vielä voinut jotain muutakin paritusta miettiä.
Pime Ööstä nyt tarjolla XO-versio, eli konjakkivariaatio, kumppanina Highlan Park Routa. Tässä oli illan kovin efekti, oluen jälkeen nimittäin Routa maistui chilisen tuliselta. Sitä on vaikea selittää, mutta näin kävi useimpien muidenkin maistelijoiden mukaan. Tämä palkitsi illan, en vieläkään ole tästä yhteiskuviosta innostunut, mutta selvää lisäarvoa kuitenkin tuntuu syntyvän.
Lopuksi jo aiemmasta sessiosta tuttu yhdistely, Öö Islay BA ja Laphroaig Lore, molemmissa turvesavua, yhteisvahvennusta on, mutta onko mitään muuta? Kovin hikinen sessio Töölössä, tupa tietysti täynnä, mutta Chris Pilkingtonin yllätysesiintyminen varsin hienoa. Sosiaalinen tilanne koko ajan päällä rivakkatahtisessa sessiossa, joten muistiinpanot jäivät lakonisiksi. Ehkä osa hienommista vivahteista olisi tullut paremmin esille rauhallisemmissa oloissa. Samassa pöydässä istui kaksi herraa Kouvolasta, toinen totteli nimeä Juhis, avainhenkilö Kouvolan kuulussa Betony-baarissa, myös elokuun Kymijoki-festivaalissa. Heille tuli kiire Kouvolan junaan session päätyttyä. Vastarannan Kiiski, 5.6.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti