Suunnittelin reissun roadtrip-osuuden puoli vuotta sitten enkä ennen matkaa tehnyt tarkistuskierrosta. Arvasin, että se kostautuu. Näin kävi nyt heti kärkeen, toinen Bunburyn panimoista Mash Brewery oli ehtinyt potkaista massin nurin. Onneksi matkalla bongattu Old Coast Road Brewery kompensoi hieman, se oli plussaa. Bunbury on kohtuullisen kokoinen 75 000 asukkaan rantakaupunki, Western Australian kolmanneksi suurin, Perthin ja Mandurahin jälkeen. Auto parkkiin motelliin ja kaupungin ainoaksi jääneeseen craft-tuotantolaitokseen kylän ytimessä. Meri olisi nyt ihan motellin vieressä, mutta sehän kuhisee haita. Vaahto (Froth) onkin melkoisen hömäkkä toimija, iso moniosainen tila. 20 hanaa, ehkä tämä yhdelle iltaa riittää. Ei kärpäshelvettiä, ehdin jo hermostua niihin. Listallani on Bunburysta pari baaria, mutta ne ovat toissijaisia.
Aloitin pale alella, 5,1 %. Panimo kutsuu tätä extra pale aleksi, XPA, ja väittää sen olevan pale alen ja IPAn välissä vahvuudessaan. Se olisikin loogista, mutta kaikki Perthissä näkemäni XPA:t olivat noin 3,5 - 4,0 %. Paljon eri humaliakin tässä, Amarillo, Mosaic, Simcoe, Chinook, Citra. Selvästi täällä käytetään enemmän perinteisiä jenkkihumalia kuin vaikkapa Suomen kräftäämöissä. Mallasvoittoinen on tämäkin. Täyteläisempi kuin vahvuus antaa odottaa. Ei virheitä, mutta vaisu easydrinking perusneste. Bunbury (WA), Froth Craft Bunbrewery, 10.11.2023.
2 kommenttia:
Itikoita ja haita, enaa puuttuu vaan Yowie. Kelit vaikuttavat hienoilta, aurinkoa piisaa ja kalja virtaa. Itse sain aamulla skrabata tuulilasin.
Durbanissa kun 80-luvulla pompin aalloissa niin turvana oli haiverkot mutta eihan sita ausseissakaan kenenkaan perse kesta laittaa niita joka rantaan.
Vaikka Arde vihaa jazzia niin blogin seurana toimii kylla Bill Evansin Waltz for Debby albumi, ja pari kaljaa...
-Juha
Durhamissa tuntuu musiikkimaku olevan kohillaan; täällä Stadissa svengaa plokimusiikkina Earl Fatha Hines, saatana!
Lähetä kommentti