Nightmare Alley on film noirin keskeisimpiä kulmakiviä, paljon tunnetumpi kuin ohjaajansa Edmund Goulding. Leffa onkin hyvä esimerkki klassisen Hollywoodin tiimityön tasosta, kun kaikki klikkaa kohdalleen. Se on myös erinomainen sirkuselokuva. Olen tainnut blogissakin kirjoittaa, että inhoan sirkusta, erityisesti klovneja ja varsinkin sirkusleffoja. Nightmare Alley on siinäkin mielessä poikkeus. Covidin aikana valmistui tämä remake, josta en ole kuullut oikeastaan mitään. Ohjaaja del Torokin täysin tuntematon. Heti alussa hämmentää, että tarinaa ei ole siirretty nykyaikaan. Ollaan noin vuosissa 1939-41. Ehkä sirkus nykyään onkin kovin erilaista kuin vajaa sata vuotta sitten, käsikirjoitusta olisi jouduttu muuttamaan aika lailla. Värillinen leffa sentään on, visuaalisuus varsinkin talvikohtauksissa on tämän version parhaita puolia. Itse asiassa tästä remakestakin näyttää olevan myös mustavalkoinen versio. Kohtuullisen nimekkäitä näyttelijöitä, mutta yksikään ei pärjää klassikkoversion vastineilleen. Varsinkin Rooney Mara on todella aneeminen verrattuna alkuperäisen seksipommiin Coleen Grayhin. Uutuudessa on todella hidas rytmi, elokuva on pahasti ylipitkä. Jonkinlainen pinnallisuus vaivaa myös, katsojaa ei oikein kiinnosta henkilöhahmojen kohtalot. Alkuperäisen jälkimmäinen puolisko sijoittui Chicagoon, tässä ollaan Buffalossa, joka onkin raikkaampi, tai ainakin harvinaisempi leffamiljöö. Ei tämä aivan mahdoton kalkkuna ole, mutta epäonnistuminen oli taattu jo etukäteen, kun originaali on niin timanttinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti