Kevättalvella 2022 julkaistiin Pōhjalan Cellar Series -olut, joka oli kypsynyt yhdeksän kuukautta Orkney-saarten Highland Park -viskitynnyreissä. Pistin oluesta pullon kypsymään kaappiin ja nyt kylmänä alkutalven iltana tutkittavaksi tilanne tästäkin. Nyt vaha mureni helposti ja sain korkin nopeasti auki. Tuoksu on paahteinen, hieman mausteinen, ei korostetusti viskinen. Mitä se nyt sitten Highland Parkin kohdalla tarkoittaisikaan. Maku on pyöreän makea, intensiivisen täyteläinen, hedelmäisyyttä, tuhtia kamaa. Muutokset tuoreempaan tavaraan eivät niin ilmeisiä kuin edellisessä Sonnisaaressa. Ehkä näin vahva (16 %) vaatisi vielä pitemmän ajan, tai ehkä tällainen stout ei välttämättä muutukaan. Salmiakkia ja suklaata en nyt löydä, ne ehkä hioutuneet nyt laimeammiksi. Mielellään tätä siemailee, mutta eihän tällaiset oluet suosikkejani ole.
Tammikuun alussa 2022 Sonnisaaren Timo Kanniaiselta saapui korona-avustuspaketti, jossa oli mukana kaksi pulloa marraskuussa 2021 keitettyä Hämyä, Belgian Dark Strong Alea. Toinen pullo juotiin tuoreeltaan kokoonpanolla Kainulainen-Keskisarja-Näse-Saarinen. Omissa muistiinpanoissa silloin "Runsaasti vaahtoa. Tumman ruskea väri, tuoksu vaisuhko. Belgiesteriä on, anista, hiilihappoa, hedelmäisyyttä. Ei katkeruutta, mutta alkoholi peittyy lievästi kinuskiseen makuun. Ei vielä pehmeyttä, saattaa parantua ikäännyttämisellä." Toisen pullon pistin kypsymään kaapin perälle ja nyt on aika testata tapahtuneet muutokset.
Parasta ennen -päivä on 21.09.2023, mutta sehän on tällaisessa oluessa vain viitteellinen. 10,0 %, ei ole ainakaan kirkastunut, sameaa lientä, vaahtoa hyvin hillitysti. Tuoksussa kuivattuja hedelmiä, estereitä, siis ilmeisesti tuoksukin on tihentynyt tuoreesta. Maku on pehmeä, luumuinen, makeahko, hedelmäinen, kinuskia todellakin edelleen. Alkoholi ei tunnu, mutta jälkimakua ei nytkään erityisemmin. Pehmeyttä on todellakin tullut rutkasti lisää, jonkin verran kuivempi nyt, mutta omaan makuun vieläkin liian makea. Ehkä jatkokypsytys saattaisi vielä kuivattaa olutta. Mutta kyllä, selvästi parempaa tämä on kuin tuoreena. Tällainen oluttyyli sopii ikäännyttämiseen erinomaisesti.
Timo Alanen toi mukanaan perjantain maistelun yhteydessä harvinaisempaa tšekkituotetta. Panimo on siis Luhačovicessa Itä-Määrissä aivan Slovakian rajalla, näköjään Määrin suurin kylpyläkeskus. Tölkin lázeňský pivovar tarkoittaakin kylpyläpanimoa. 4,7 %, 34 IBU. Tiivis vaahto, kirkas kultainen väri. Tuoksussa tanakasti ruohoa ja viljaisuutta, vaikka parasta ennen -päiväys on juuri mennyt ohi. Maussa on hieman mausteisuutta, maltaisuutta melko täyteläisesti. Maussa kyllä tuntuu tiettyä kovuutta, joten ei tosiaankaan aivan tuoretta. Diasetyyli ei juuri erotu, tai hyvin lievästi. Katkeruutta onkin sitten ihan mukavasti, enemmän kuin IBU-numero lupaa. Mukavaa kamaahan tämä on.
Tämä neonoir vuodelta 1962 pääsi aikoinaan ensikatsomalla yllättämään, kokemus oli suorastaan järisyttävä. En odottanut, että komedioihin leimautunut Edwards olisi päästänyt ulos näin ryhdikästä rikosdraamaa. Mustavalkoinen elokuva jäljittelee Hitchcockia, varsinkin Vertigoa ja Psychoa. Toisaalta se ennakoi poikkeuksellisen vahvasti Don Siegelin Dirty Harrya. Upeaa yöllistä avoautoajelua San Franciscossa, kaupunki on yksi leffan pääroolin esittäjistä. Suosikkinäyttelijäni, Hollywoodin kultakauden viimeisiä suuria kaunottaria, Lee Remick yhdessä parhaista rooleistaan. Noirin ydinkaudella Glenn Ford vaikutti hieman nöösipojalta, mutta tässä hän on parkkiintunut riittävästi FBI:n agentiksi. Visuaalisesti kikkailevaa, mutta ei liikaa, toimii hyvin. Ross Martin on jopa hyytävä murhaajana. Tarina on kompakti, meno intensiivistä, jopa kauhuleffan fiilistä. JFK:n kuva vilahtaa seinällä. Loppuhuipennus näyttävästi Candlestick Parkin baseball-stadionilla. Ei ensikohtaamisen tehoja tietenkään nyt, mutta oikein nautittava leffa ilman muuta.
Perthin reissun tuomisien maistelun aloitusta. Puolet oluista testaukseen, setin kevyemmästä päästä. Paikalla suoraan Nivalasta Finnoon kautta Janne Keskisarja ja Hämeenkyröstä Timo "Genraali" Alanen. Pitemmittä puheitta oluiden kimppuun.
Fox Friday Stage Show West Coast Pilsner. 6,0 %, Simcoe, Saaz, Hallertau Tradition, Motueka. Tasmaniasta pilsiä. Kirkasta, mallastuoksua. Kuivaa, rapeaa, hedelmäisyyttä. Trooppista kamaa, vähän katkeroakin, oikein hyvää. King Road Brewing Seasonal No. 006 NZ IPA. Motueka, Nectaron, Superdelic. Kirkasta, kultaista, kissanpissan tuoksua. 6,5 %, herukkaa, hieman tunkkaisuutta, ei varmaan aivan tuoretta. Tämä tuli Oldburysta Perthin eteläpuolelta.
Waitoa Firstlight Aotearoa Hazy. 6,7 %, Kōhatu, Nectaron, Riwaka, Motueka, Nelson Sauvin. Session uusiseelantilainen vahvistus. Ei kovin raikas tämäkään. Hedelmää on, mutta ei katkeroa. Mutta kuivaa, mausteisuutta, herukkaa, ihan ok. Panimo Wellingtonin lähellä. Campus Robot House Party Hazy IPA. Bunburyn Rose Hotelin pullokaupan myyjän suosittelema tapaus. 5,8 %. Vaalea ja utuinen. Ainakin herukkaa tuoksussa. Kuivaa hedelmäisyyttä tuoreesti. Ohuehko, ei katkeroa, miellyttävää. Panimon kotipaikka Canning Vale Perthin eteläpuolella.
Rocky Ridge Gweilo Tree Line West Coast IPA, 7,0 %. Hongkongilainen Gweilo jonkinlainen kumppani. 50 IBU, Strata ja Nectaron. Kirkas, vaalea. Neutraali tuoksu. Vaisuhko, ei raikas, tuskin kovin tuore olut. Rocky Ridge Alrighty Then West Coast Juicy IPA. 7,6 %, lievästi samea. Mausteinen tuoksu. Raikkaampi, puhdas, trooppista hedelmää. Täyteläinen, katkeroakin vähän.
Fox Friday West Coast IPA, 7,0 %. Chinook, Columbus, Simcoe, Cascade. Toinen tasmanialainen, kirkas. Pihkainen, öljyinen, maltainen, hyvä juotavuus. Rapea, kuiva, mukava. Ehkä session paras. Banks Screaming Sky Cowboy West Coast DIPA. Amarillo, Rakau, HBC 586. 8,6 %, kirkas, maltainen, ohut, herukkaa. Hyvä juotavuus, öljyinen. Vähän huonompi kuin edellinen, mutta ei paljoa. Panimo kotoisin Victorian Seafordista Melbournen eteläpuolelta.
Thorny Devil Oak Aged Choc-Maple Imperial Stout, 9,0 %. Vaahterasiirappia, vaniljaa ja tummaa suklaata. Tumman ruskea, suklainen tuoksu. Vaniljaa, ei silti liian makea. Kuohkea, mutta paahteisuutta ei ole. Tästä jatkettaneen tammikuussa hieman isommalla kokoonpanolla.
Kapasiteettia ei ollut kaikkien tsekkaamiseen, joten testasin toisena Little Rainina nelikon vahvimman. 7,9 %, Citra, Talus ja Ekuanot. Sameaa, makeaa, hedelmäinen. Puhdas, kuivempi kuin edellinen. Ei katkeroa, viidakon hedelmät hallitsevat. Kirpeyttä hieman. Juova, 30.11.2023.
Ennen laivaan paluuta yritin käydä Kochi Aidadissa, mutta siellä olikin alkamassa yksityistilaisuus. Niinpä takaisin Helsinkiin samantien ja Juovan Sumusade-showcaseen, jossa fokuksessa Barcelonan Little Rain. Sumuinen ulkonäkö tosiaan, 6,7 %, Mosaic ja Vic Secret. Trooppista hedelmää, raikasta, ei katkeroa. Makeahkoa, puhdasta, kuohkeaa, raikasta. Oikein hyvää. Juova, 30.11.2023.
Kumppanuustoimintaa baijerilaisen perinnepanimon kanssa, wheatwine, 12,0 %, kypsytystä erilaisissa portviinitynnyreissä. Mahonginruskea, pehmeä, puinen, kuohkea, makeahko, täyteläinen, erittäin nautinnollinen. Tallinna, Põhjala, 30.11.2023.
Todella pikainen visiitti lumisessa Tallinnassa talvisodan syttymispäivänä. Boltilla satamasta Põhjalan panimolle ja uusi kuusenkerkkäale maistoon. 6,0 %, 34 IBU, jenkkihumalaa. Lievästi mausteinen, hedelmäinen, kuiva, ihan miellyttävä. Toimi sopivasti välipalan kanssa. Tallinna, Põhjala, 30.11.2023.
