Ruskaretki Finnoon kartanoon

Viisi kuukautta ehti vierähtää edellisestä maistelusessiosta Finnoossa, joten patoutunutta painetta ja työmaata oli kertynyt huomattavasti. Suomenojan jätevedenpuhdistamoa oli kehotettu nostamaan normaalia viikonloppuvalmiuttaan. Pitkällisten kalenterivääntöjen jälkeen saatiin paikalle täysi kokoonpano eli Juha Heinänen, Matias Kainulainen, Janne Keskisarja, Micael Näse ja Matti Saarinen. Tällä kertaa mukana oli tavallista enemmän "eksoottisia" tuotteita ympäri maailmaa ja erityisesti vähemmän tunnetuilta suomalaisilta pienpanimoilta. Jos olet töissä viimeksi mainituissa toiminnoissa, ei ehkä kannata lukea pitemmälle. Ei mitään henkilökohtaista, nämähän ovat yksittäis(t)en ihmis(t)en makuarvioita. Tahti oli tuttuun tapaan rivakka, Finnooseen ei tulla jauhamaan smalltalkia. En saanut kunnolla takkia riisuttua ennen kuin eteen työnnettiin jo viidennettä olutta. Ihan kaikkea en kokeillut, skippasin pari kotiolutta ja tuttu Olari The Idaho 7 900 jäi nyt huomiotta.      

Homma käyntiin Karibialta. Kyseessä on brändi tai kiertolaispanimo Curaçaolta, mutta Brasa Caribbean Gold on tehty Hollannissa Alfalla. 5,0 %, hyvin vaalea. Pahvimallasta, makeaa, ehkä jopa maissinen. Jälkimaku hirveä. Venäjän rajalta saapui muovipullossa Narva Pruulikodan Fresh Hop Pilsner, 4,2 %. Ehkä siis virolaista humalaa, mutta se ei pullosta selvinnyt. Samea, kauhea tuoksu. Happamuutta maussa, olipa kamala. Sitten oma kontribuutioni, vaikeasti saatava oululainen OSAO Kipakka Oulun Seudun Ammattioppilaitoksen tms. opetuspanimolta. Pilsner, humalina Hallertau Magnum, Tettnang ja Sorachi Ace. Ruskea ja samea, makea tuoksu. Nahkea maltainen maku, makeaa. Ei oikein toimi. Tämähän ei ollut tuore, tehty joskus viime keväänä. Seuraavaksi toinen fresh hop -olut, nyt Hophead Salamalta Keravalta. Humalat peräisin Liljendalista ja Ahvenkoskelta. 5,0 %, vaaleaa, tuoksu omituinen. Epämääräinen maku. Ei katkeruutta, en tykkää. Tässä vaiheessa tilanne alkoi jo tuntua epätoivoiselta, harkitsin jo poistumista paikalta. Mutta ajattelin tsekata vielä yhden fresh hop -oluen. Tämä peräisin Oregonista laatuhumalien kasvuseudulta. Portlandin Brujos ja Ashevillen Burial ovat panneet yhdessä Never Enough Fresh Hop, IPA, 7,5 %. Hyvin vaalea, miellyttävä hedelmäinen tuoksu. Maku vähän ohut, hieman trooppishedelmäinen. Ihan ok, mutta ei enempää. Tämä oli kuitenkin miellyttävä juoma, joten päätin jatkaa istuntoa. 

Se tuntui heti virheeltä, kun seuraava tuote pamahti eteen. Antti Rädyn kautta saatu Skärgårds Smokehouse Lager Keski-Pohjanmaan Larsmo/Luodosta. Panimo on ilmeisesti Jacobstadsin perillinen. Oluessa 5,2 %, vetinen tuoksu. Kehno maku. Menin sanattomaksi. Pilallehan tämä oli varmaan mennyt, saattoi olla melko iäkäskin. Sitten Ghanasta vahvahkoa kaakaostoutia. Tale 8 Cocoa Stout, 8,0 %. Pelkästään paikallisia raaka-aineita. Musta, lievää paahdetta tuoksussa. Makua on suklaisesti, ihan mukava. Texels Skuumkoppe on tumma vehnäolut Hollannista. 6,0 %, ei kyllä erityisen tumma. Neutraali tuoksu. Kehnohko maku, ei esteriä. Ei virheitä, mutta ei makujakaan. Pirkanmaan Vesilahden Narvan Kyläpanimosta Kiulu Pale Ale, 5,3 %. Olut löytyi Kimito Brewingin panimokaupasta. Ruskea, aika ohut. Hieman mausteinen, en innostunut. Kuiva sentään. Toisena oululaisena OSAO Tömäkkä, dark ale, 5,4 %. Tuoksu ei mahdoton. Maussa nihkeää rusinaa, jopa navettaa. Kuivaa, epämiellyttävää, ikävä kyllä. 

Ekta Eknäs Ale oli epähuomiossa päätynyt Finnooseen jo toisen kerran, se oli mukana kolme vuotta sitten. Nyt maistettuna kirkas ja keltainen. Omenaa tuoksussa, mausteinen, omituinen. Hanko Go West IPA itselle myös tuttu neljän vuoden takaa paikan päällä hanasta. Ruskea, pehmeää maltaisuutta, kohtuullisen ok. Toisena vesilahtelaisena Narva Tulus, tumma lager, 5,0 %. Aika mausteinen, ei tasapainoa. Kuiva, epämiellyttävä. Saisonillaan säväyttänyt Lepaa tarjosi nyt harmittavasti nimetyn Hazy Indian Pale Alen, 6,7 %. Hedelmäinen tuoksu, kohtuullisen pehmeä, mutta ikä tuntuu, tunkkaisuutta. Ranskan Guayanasta amazonian stout Jeune Gueule Blaka, 8,0 %. Suklaata, pehmeää, miellyttävää. Stout tunnetusti onnistuu tropiikissa, se tuli tässäkin sessiossa todettua.

Toinen luotolainen Skärgårds IPA, 5,5 %. Hyvin vaalea, vähän outo, ei puhdas. Parempi kuitenkin kuin aiempi panimon tuote. Pennsylvanian Pittsburghista Lolev African Wild Dog, tuplasumu, 8,8 %. NZ-painotusta humalissa, Riwaka, Motueka, Wakatu, Nelson Sauvin ja Citra. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää trooppisuutta, oikein mukavaa. Ehkä vähän liikaa makeutta, ei katkeruutta. Hyppäys Sisilian Cataniaan, Tre Caratteri Inseguire, foreign stout, 7,5 %. Kuivaa kahvia, suklaata. Monimuotoinen miellyttävä tapaus. Hollannista Van Moll Baas Boven Baas. Se on ollut alunperin vahva ale quadruple, mutta jäätislauksella siitä on muotoutunut hilpeästi eisbock. Ei nyt tartuta siihen. 18,5 %, makeahko tuoksu. Luumua, sherryä, oikein näppärä. Pysyy kuivahkona. Ei alkoholi puske läpi ollenkaan. Örebrosta Närke Kaggen! Stormaksporter 2023, 11,4 %. Tammea löytyy. Pehmeää ja kuivaa, hunajaisuutta, monimuotoisuutta.

Uusi panimotuttavuus Etelä-Kalifornian Carlsbadista Burgeon Beer Company. Treevana on west coast IPA, 7,2 %, 66 IBU. Hieman samea, herukkaa tuoksussa. On hyvää. Kuivaa hedelmäisyyttä, nokare katkeruutta, näppärää kamaa. Seuraavaksi tuplasumu New Yorkista, TEST Ladder to the Moon, Citra, Nelson Sauvin. 8,5 %, trooppista tuoksua. Ananas ja mango. Raikasta on. Gentistä saapui Stroom Yak, kveik-hiivalla ja sichuan-pippurilla ryyditetty farmhouse ale, 7,0 %. Mausteinen tuoksu, omituinen maku. En tykkää, liikaa aineksia. Mogwaï on tuttu panimo Strasbourgin läheltä. Triplasumu, 9,5 %, kumppanina toinen ranskalainen Daddy Brew, todella pitkä nimi Tintintintintintintintintiiin Tin Tin Tiiin, ikävä kyllä passionia lisätty. Hieman sameaa. Hedelmän kirpeyttä. Mennyt pilalle, ei olisi pitänyt lisätä hedelmää. De Molen -mies Menno Olivier kantaa nyt Kataloniaan perustamansa panimon nimeä omalla nimellään. Fellowship-nimisessä imperial stoutissa kumppanina toinen katalonialainen Cerveses Hoppit. 12,5 %, suolaa ja kaakaota. Tamminen tuoksu, suklainen maku. Salmiakkiakin, aika kivaa kamaa.

Tallinnasta barleywinea, Humalakoda 13, aiemmin olen juonut viinitynnyriversion, nyt vuoroon rommivariaatio Rummivaadis Laagerdunud. 13,1 %. Tammituoksua, pehmeää tasapainoa. Miellyttävää juomaa. Klootzakske on sekä kiertolaispanimon että belgitripelin nimi. Kirjoitusasussa näyttäisivät olevan kivekset. Tehty Bruggessa Fort Lapin -panimossa, 7,5 %. Vaaleaa ja kirkasta. Tunkkainen, hieman hedelmäinen. Aika ohut, ei kovin kummoinen. San Diegon Pure Project on aiemmin tuttu vain yhdestä kollabosta. Nyt panimon oma olut Pure West, west coast IPA, 6,3 %, Nelson Sauvin, Citra, Strata ja Simcoe. Lievää utua, taas herukkainen tuoksu. Ei täysin raikasta, mutta kokonaisuutena oikein hyvää. Bas-Canada BreWskey Élixir tuli juotua jo alkusyksystä Juhan kanssa, mutta toki kannatti maistella nytkin. Tripla-IPA siis, 10,0 %. Hyvin vaalea. Pehmeää, hedelmäisyyttä intensiivisesti. Session paras ehkä. Vantaan tavaratalopanimo Rosendalista en ole kuullut pitkään aikaan mitään, mutta nyt tarjolla Tammiston Tupla-IPA, 7,0 %. Vaaleanruskea samea tuote. Aika kevyt, ei virheitä, ehkä vähän flätti.

Heti perään toinen tavaratalopanimoolut, tämä Turun Länsikeskuksen Citymarketin Food Factorylta Nötö NEDIPA. 8.0 %, Idaho 7, Mosaic ja Galaxy. Sameaa ja vaaleaa, varsin ohut tämäkin, saippuainen. Heikompi kuin Rosendal, ei lähde liikkeelle mihinkään suuntaan. Istunnon toinen Brujos on Alvarado Streetin kanssa tehty Los Vigilantes Oscuros, triplasumu, 10,0 %. Riwaka, Motueka, NZ Cascade ja Citra. Vaaleaa ja sameaa, trooppista tuoksua. Huipputavaraa, pehmeää mehuisuutta. Session parhaan titteli siirtyi tälle oluelle. Zevenbergenistä Bredan läheltä quadrupel Halve Tamme La Musette, 11,6 %. Punertava. Kuivaa, hieman hedelmäinen, ei ehkä kovin hyvä kuitenkaan. Toinen Food Factory on Pensar Pilsner, 5,0 %, 30 IBU, Magnum ja Perle. Hyvin vaaleaa. Kuivaa, ruohoa, toimii hyvin. Toinen TEST on Evil Twinin kanssa tehty Tickets To The Sunset. TIPA, 10,0 %, Citra, Nelson Sauvin. Melko samea, varsin mukavaa. Hedelmäisyys kunnossa, hieman mausteinen.

Lisää Menno Olivier Brewingilta,  Xines Mandarin on vahva saison 9,4 %, 35 IBU. Vaaleaa ja sameaa. Pippuri tuoksuu, mausteinen maku. Mausteet korostuvat hieman liikaa, mutta kohtuullisen ryhdikästä. Heti perään samalta panimolta Bliksem Schicht, barrel-aged imperial stout, 14,0 %, paprikaa lisätty. Viskiä on tuoksussa. Toimii mukavasti, oikein näppärää. Turve tulee esiin tasapainoisesti. Jo tutulta italialaiselta Della Fontelta Notte Di Natale BBA 2023 imperial stout. Mausteisuutta on, hyvin makea. Ei oikein minun makuun. Seuraava Menno Olivier on vahva belgi, Pentagram Quintuple, 16,0 %. Punertavaa, pehmeää ja täyteläistä. Nyt kyllä paistaa vähän alkoholi läpi. Silti kohtuullinen elämys. Keski-Kaliforniasta Firestone Walker Parabolux 2023. Bourbonia ja kirsikkabitteriä kypystysastioina. 14,5 %. Lähes mustaa, vaniljaa hillittömästi. varsin makeaa, kirsikatkaan eivät paranna asiaa.

Hollantilaiselta kiertolaiselta Boschdalilta Quadrupel, tehty Het Nest -panimolla. 10,0 %, tTummahko. Nyt kuivempaa settiä, mutta varsin mauton. Ei tarpeeksi täyteläinen, selvä pettymys. Session viimeisenä Menno Olivierina Nostalgia,  10,9 %, imperial stout. Pehmeää, kohtuullisen kuivaa. Ei liian mausteinen tällä kertaa. Belgialainen Verzet Baby Jesús Japanese Bourbon Barrel Aged, imperial porter,  10,0 %. Makeaa mönjää. Ei kolahtanut. Itselleni viimeiseksi jäi Vault Cityn Year 7 TDF Caterpillar Cake, 15,0 %, Erittäin makea, toffeeta, jäätelöä. Tavallaan toimii. Tässä vaiheessa siis omat voimat loppuivat ja päätin poistua paikalta. Laskujeni mukaan maistelin siis 44 olutta, hieman enemmän kuin aiemmin. Ilmeisesti sitkeimmät maistelijat saivat kasaan 53 juomaa, mukana taisi olla jopa meadia. Rankkaahan tämä on, mutta silti hauskaa. Kiitoksia kaikille.