Viime viikon Tampere-maanantain jälkeen taas noir-maanantai. Ranskalaissyntyinen Robert Florey on ehkä tunnetuin Marx-veljesten komedioista ja 30-luvun kauhuleffoista. Noirin puolella ei hänellä paljon meriittejä ole, tunnetuin on varmaan tämä amnesia-saaga vuodelta 1949. Juoni on hyvin samanlainen kuin aikaisemmassa Mankiewiczin upeassa Somewhere in the Nightissa. Nyt lähdetään liikkeelle San Franciscon sotasairaalasta, josta muistinsa menettänyt John Paynen esittämä veteraani päästetään irti Los Angelesin kaduille. Siellä hänet heti viedään poliisiasemalle ja sieltä ex-vaimon kautta gangsteripiireihin. Juoni on täysin epäuskottava ja näyttelijäsuoritukset kankeita. Payne oli aina pökkelö, mutta Ellen Drew onnistui kohtuullisesti vastikään näkemässäni Johnny O'Clockissa. Tässä hänestäkään ei saada tehoja irti. Elokuvan ainoa noir-legenda onkin kuvaaja John Alton, joka tekee parhaansa kehnoissa lavasteissa. Paikallisväriä ei siis juuri ole, mutta Alton saa sentään muutaman tunnelmallisen noir-vision aikaan. Sivuosissa paljon esiintynyt Percy Helton on ehkä koko elokuvan muistettavin hahmo Samson-kissoineen. Kaikki noirit eivät ole kestäneet aikaa ja tässä on yksi vaatimattomampi tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti