Serbia-maistelu Tampereen Huikas-nimisessä kaupunginosassa

Otsikon kankea ilmaus johtuu siitä, että eri henkilöillä tuntui olevan erilaisia mielipiteitä siitä, miten Huikas-nimeä pitäisi taivuttaa. Vetäydyn mielelläni väittelystä, kaikki käy, koska suomen kieli on mitä on. Mutta siis kyseessä oli Timo Alasen ansiokkaasti järjestämä lohdutusmaistelu sen takia, kun jouduin flunssakuumeen takia peruuttamaan Serbian matkan syyskuun lopulla Timon ja Rauno Nissilän seurassa. Juha Heinänen saatiin myös mukaan maistelemaan Serbian tuliaisia. Ensimmäisenä Nišistä Komitet Todor Pils, 5,0 %, myös nimi Stanković etiketissä esiintyi. Varsin sameaa. Mallasta maussa, pehmeää, kuivahkoa. Ei katkeroa, mutta puhdasta, ok-kamaa. Toisessa oluessa hypättiin suoraan naapurivaltio Montenegron puolelle. Mammut American Pale Ale, 5,0 %, 31 IBU. Panimon kotipaikka ilmeisesti Nikšić. Ruskeaa ja sameaa, tuoksussa mallasta. Pihkaa maussa, kuivahkoa. Kuohkeaa, pehmeää. Mutta makua voisi olla enemmän.

Seuraavaksi vuorossa kolmen oluen setti Pohjois-Serbian Vojvodinasta Somborista Ravangradin panimosta. Ensimmäisenä High Five, 6,5 %, Citra, Krush, Motueka, Idaho 7 ja El Dorado, sumukaljaa. Sameaa, appelsiinin tuoksua. Ei kovin raikasta tai täyteläistä, mutta ei mitään viallisia makuja. Jatkoksi Ravangrad Denver Sombor Cold IPA, 7,0 %. Yhteistyö coloradolaisen Denver Beer Companyn kanssa, epämääräinen firma, joka kuuluu Wilding Brands -konserniin. Hieman samea. Kohtuullisen mauton, kuiva ja puhdas. En innostunut. Kolmantena Ravangrad Odžačar Stout, 5,5 %. Mustaa. Paahteinen tuoksu, kuivaa, hyvin kuivaa. Pehmeää, ryhdikästä. Tämä on miellyttävää olutta, kahvisuutta.

Seuraavaksi hypättiin Belgradin pohjoispuolelle Novi Sadiin, Soulcity Honolulu Grooves, 6,8 %. Sameaa, appelsiinituoksua. Hedelmäisyyttä on maussa, mutta suhteellisen laimeasti. Ihan ok. Edelleen Novi Sadista Carstvo Harambaša. 7,31 %, 60 IBUa. Kirkasta kamaa, kuivaa tuoksua. Pihkaa maussa, mallasta, kuivaa, jopa katkeroa mukavasti. Varmaan session paras tähän mennessä. Sitten Serbian kuuluisimmalta panimolta Belgradin Dogmalta 10th Anniversary Celebration West Coast IPA, 6,4 %, 35 IBU. Aika sameaa minun lasissa, mutta muilla maistelijoilla oli varsin kirkasta. Sitrusta tuoksussa. Pehmeää, vähän pihkaakin, hyvää kamaa. Nyt toimii hyvin.

Tähän asti oluet olivat ihan hyvässä kunnossa, mutta lopulta saapui tarjolle erilaistakin kamaa. Belgradista Robocraft Energon, double NEIPA, 8,0 %. Sameaa ja vaaleaa. Limsaista tuoksua. Hiilihappoa hillittömästi, selvää happamuutta myös. Hedelmäisyyttä on lievästi, mutta pilallahan tämä on. Vanhahko tölkki, näinkin voi Serbiassa käydä. Viimeisenä serbialaisena Belgradista Tron All On Black, stout 6,3 %. Ihan mustaa, paahteinen tuoksu. Kuivaa, pehmeää. Ei huono, toimii mukavasti. Kahvisuutta löytyy.

Timo tarjosi vielä spesiaalina kolme muuta olutta itäisestä Euroopasta. Ensimmäisenä Tšekistä Mazák Cryo Eldorado 12°, APA, 5,0 %, 40 IBU. Panimo Dolní Bojonevicessä. Lähes kirkasta, hedelmäisyyttä tuoksussa. Maussa pehmeää trooppishedelmäisyyttä, oikein hyvää. Sitten Bulgariasta Sofia Electric Day Man, No Coast IPA, 7,0 %, Taiheke, Citra ja Amarillo. Kirkasta ja kultaista. Pehmeää, kuivaa, hedelmäisyyttä. Ihan hyvää. Viimeisenä vielä Latviasta Nurme Nuts Baltic Porter, 6,5 %. Mustaa. Pähkinää hurjasti tuoksussa, pehmeää makua. Kuivaa kuitenkin, lievää paahdetta. Oikein miellyttävää tämäkin, vaikka pähkinäisyys ehkä vähän överiksi menikin. Miellyttävä sessio ilman muuta, kyllähän tämä vähän hellitti matkan peruuntumisen harmitusta, mutta kyllä Serbiaan tietysti pitäisi päästä paikan päällekin.