Luis Buñuel: The Young One

Harvoin esitetty jenkki-Buñuel vuodelta 1960, en muista aiemmin nähneeni, Suomessa tunnetaan nimellä Neitsytsaari. Elokuva-arkiston kopio harmittavan kulunut, kelojen vaihdoissa hypätään minuuttitolkulla eteenpäin. Mustalistatun Hugo Butlerin käsikirjoitus kuvaa suuria teemoja, lasten hyväksikäyttöä ja äärimmilleen vietyä rasismia, lynkkauksiin asti. Asenteet vastaavat varmaankin realistisesti Etelävaltioiden white trashin maailmankuvaa, mutta elokuva ei ole uskottava. Fritz Lang oli vakuuttavampi Fury-leffassaan jo 25 vuotta aiemmin. Henkilöhahmot eivät ole ihmisiä vaan ideologia-alustoja ja näyttelijäsuoritukset todella vaivaannuttavia. Lolita-kuvio ei ole tässä nabokovilainen vaan pikemminkin kankeasti romantisoitu luonnonlapsifantasia surrealistien tapaan. Parhaiten toimii Buñuelin omat pakkomielteet, kirkonmiesten toilailut ja hyönteisfiksaatio. Ympäristö vaikuttaa South Carolinan edustan saarelta, mutta elokuva on kuvattu Meksikossa Acapulcon lähellä. Lopun hollywoodilainen happy end tuntuu tässä huvittavasti marxilaisittain ajatellen revisionistiselta luokkasopuilulta. Kovin kauaksi jäädään Buñuelin huippuhetkistä.