Mojo Zombies

Onnistuin osumaan pilapiirtäjämestari Jari Elsilän säästeliäästi esiintyvän bändin keikalle AC Willisikaan. Yhtyeen nettisivujen mukaan tyylilaji on dirty, mean, raw and straight forward rock and roll. Kyseessä oli juuri sitä, tunti paahtoa nasta laudassa. Ainoa hengähdystauon tapainen oli kevyempi meksikolainen tunnelmointi yhden kappaleen ajan. Elsilän kitaransoitto on bändin sydän, Wilko Johnsonilta vahvasti vaikutteita saanut energinen suoritus oli tyylipuhdas maanisia tuijotuksia myöten. Rytmiryhmään Arde ja Rape ei juuri kiinnittänyt huomiota, sehän on yleensä merkki siitä että homma toimii. Gangsterinäyttelijä Ilkka Koivulassa on ulkoista karismaa, mutta lauluosuus jäi selvästi kitaroinnin varjoon, varmaan harkitusti, se oli miksattukin hiljaisemmalle. Ymmärtääkseni Elsilä on aiemmissa kokoonpanoissa hoitanut myös laulupuolen, Koivula ei ole varsinainen bändin jäsen. Koivula tarttui muutaman kerran huuliharppuun, se ei minuun iskenyt, tuntui tulevan koko ajan liian korkealta.

Setissä oli Walking the Dogin tapaisia standardeja, mutta suurin osa vain lievästi tutunomaisia, ilmeisesti originaalimateriaalia tai harvinaisempia kovereita. Erittäin hyvin dramaturgisesti valittu rakenne, jännite pysyi korkeana koko ajan. Hurriganes-lainassa It Ain't What You Do Elsilä näytti että kotimainenkin korkein mahdollinen benchmark pystytään saavuttamaan. Oma materiaali ei ehkä kuitenkaan ole aivan klassikkoainesta, se tuli selväksi encoreissa tulleen Dr. Feelgoodin She Does It Rightin aikana, tässä kaikki loksahti täydellisesti kohdalleen ja konsertti olisi ollut hienoa päättää tähän. Tarpeettomasti bändi soitti kuitenkin vielä kuluneen ja epätyypillisemmän Born to Be Wildin lopuksi, ehkäpä jostain henkilökohtaisista nostalgisista syistä. Loistava livebändi, kysyntää varmasti olisi tiheämpäänkin konsertointiin.