Martin Amis: Money

Martin Amisin London Fields kolahti lujaa 1990-luvun alussa. Hankin silloin tämän aiemman romaanin (1984) ja aloitin lukemisenkin, mutta jostain syystä homma uuvahti 60 sivun jälkeen. Amisin pienimuotoisempia romaaneja olen lukenut, mutta en ole innostunut. New Yorkin matkan lähestyessä tartuin nyt tähän Money-teokseen uudelleen, koska se sijoittuu pääosin sinne. Ehkä tällaista viinan ja pornon seassa rypevää kiihkeää minä-muotoista odysseiaa on kirjoitettu jo niin paljon, että on vaikea innostua. Mikään Bukowski Amis ei ole, tekstiä on paljon ja se rönsyilee moneen suuntaan. New Yorkin paikallisväri on kyllä erinomaista, ehkä ulkopuolisen on helpompi saada siitä kiinni silloin kun kirjoittajakin on ulkopuolinen. Päähenkilö on John Self -niminen pikaruokamainosten tekijä, joka virittelee New Yorkissa ensimmäistä pitkää leffaansa. Martin Amis esiintyy romaanissa henkilöhahmona.

Hienoja ideoita irtoaa silloin tällöin, kuten lentokoneruokiin erikoistunut teemaravintola. Impotenssiongelman kohdalla Amis toteaa hard-on -termin saaneen nimensä siitä, että kyseinen ilmiö on niin vaikea saavuttaa. Hauskoja viittauksia Dianan ja Charlesin häihin ja Puolan Solidaarisuus-levottomuuksiin. Jaruzelskin nimi kuulostaa päähenkilöstä krapulalääkkeeltä. Päähenkilöllä on problemaattinen isäsuhde, mutta tuskinpa kannattaa pohtia korrelaatioita Amisin omaan suhteeseen kirjailija Kingsley Amisiin. Lukukokemus on jokseenkin raskas, Amisin runsas tyyli on monotoninen, ei vaihtele juuri ollenkaan, jaaritteluksi valahtaa vähän väliä. Varsinaista juonta ei ole, vain hitaasti lisää paljastuvia aiheita päähenkilön kokemusmaailmasta. Jännite on löysähkö, näennäisesti yllättävillä käänteillä Amis ei saa ryhtiä kerrontaan.