Barbet Schroeder: Barfly

Suhteellisen pitkän tauon jälkeen katselussa tunnetuin Hollywood-tulkinta Charles Bukowskin tuotannosta, vuodelta 1987. Tämä kalpenee pahasti Marco Ferrerin aiemman elokuvan rinnalla, mutta on silti varsin mainio leffa. Los Angelesin syrjäkulmien epätoivoinen baaritunnelma on tavoitettu varsin onnistuneesti. Naturalistinen väkivalta on osuvaa. Wim Wendersin kuvaajana maineensa luoneen Robby Mullerin työ erityisen hohdokasta. Huumoria on enemmän kuin Ferrerin leffassa, mustaahan se on, mutta kuitenkin keveyttää mukavasti tunnelmaa. Yllättävän samantyyppinen kuvio kuin aiemmassa elokuvassa, yritys siirtää kirjallinen lahjakkuus hermeettisiin eristettyihin oloihin tuottamaan laatuproosaa. Faye Dunaway on upea, mutta elokuvan haittana on minusta Mickey Rourken suoritus. Hän on liian nuori nöösipoika Henry Chinaskin rooliin ja omituinen kumara Brando-variaatio Bukowskin alter egosta ei todellakaan toimi verrattuna Ben Gazzaran rouheaan tulkintaan. Mukavaa bluestyyppistä musiikkia ja pitkälettinen Alice Krigekin on hauska yrityksissään nostaa Chinaski katuojasta. Käsikirjoitus on itsensä Bukowskin, mitään juontahan tässä ei ole ja hyvä niin. Maestro itsekin vilahtaa baarikohtauksessa.