Edgar G. Ulmer: Detour

Halvalla tehty noirklassikko Detour esitettiin nyt ensi kerran Suomen televisiossa. Itse hankin VHS-kopion leffasta joskus 80-luvulla, mutta katsomiskerta oli nyt vasta toinen. Ei siis oikein kolahtanut ensinäkemältä ja ehkä elokuva on sellainen ettei se houkuttele uusintakatseluun. Ei erityisemmin kolahtanut nytkään, illuusioton asenne on kyllä nautinnollista, mutta liian moni asia tökkii. Pieni budjetti ei ole itseisarvo, aina se ei takaa raikasta jälkeä ja tässä rahanpuute on selvästi heijastunut lopputulokseen. Kopiokin melko heikko. Road movie -fiilis ei taustakuvasysteemillä pääse lentoon, jännite ei kanna pitkissä motellihuonedialogeissa ja omituisia yhteensattumia ja epäuskottavia tapahtumia on liikaa. Loppukohtaus on erityisen epätyydyttävä. Paljon on silti hyvää, voice-overin neuroottisuus oli taatusti ennenkokematonta 1945, yö ja usva tunkee selkäytimeen alun New York -kohtauksissa, hauska kuvakompositio kaukopuhelun yhdistämisestä coast to coast. Huvittavia filminkääntökohtauksia, joissa ajetaan vasenta reunaa ja ratti on oikealla. Kohtalokasta aavikkoruusua esittävällä yrmeällä näyttelijällä osuva nimi, Ann Savage. Päähenkilöä esittävä Tom Neal oli aito luuseri, rikollinen tosielämässäkin. Mutta ei tämä minusta millään nouse noirin valioihin, parempia elokuvia tehtiin kymmeniä, jos ei satoja.