Leif GW Persson: Den döende detektiven

Perssonin vakiosankari Lars Martin Johansson saa aivoveritulpan juuri kun mies on iskemässä hampaansa balkanilaiseen grillimakkaraan. 67-vuotias Johansson on jo eläkkeellä, mutta eiköhän 25 vuotta vanha selvittämätön murhatapaus tuoda hänelle toipumisvuoteellekin. Perssonin teksti ja tarina rullaa alusta alkaen paremmin ja luistavammin kuin aikoihin. Luvut ovat lyhyempiä, ehkä se ratkaisee. Supersalami/prinssinakki -mies Evert Bäckström astuu näyttämölle täsmälleen sopivalla nautinnollisella hetkellä. Periaatteessa kyseessä on perinteinen arvoitusdekkari, mieleen tuli jopa lapsuudessa luetut Rex Stout -tarinat, joissa Nero Wolfe hoiti ajattelun ja Archie Goodwin jalkatyön. Osittain halvaantuneen Johanssonin apuna on edelleen virkeässä kunnossa oleva vanha aisapari Bo Jarnebring. Muitakin apulaisia kerääntyy Johanssonin toipumisen onnahdellessa. Aavistuksen jännite löystyy jälkipuolella, rönsyilyä olisi voinut hieman tiivistää. Moraaliset pohdinnat täyttävät lopun, pointtina murhan aiempi vanheneminen Ruotsissa 25 vuodessa. Viimeisissä kuvioissa ei synny täysin tyydyttävää ratkaisua, mutta hieman horjuvasti Persson silti maaliin pääsee. Ei aivan parasta Perssonin tuotannossa, mutta äärimmäisen nautittavaa silti.