Ulla-Lena Lundberg on kotoisin Ahvenanmaan syrjäisestä Kökarin saaresta, julkaissut jo vuodesta 1962. Finlandia-palkinto 2012, tämä teos vuodelta 1997. Kirjoittaa tietysti ruotsiksi, alkuperäinen nimi Regn. Selvästi kokeneen kirjailijan kypsä teos, käännöksestä huolimatta hyvin kaunista puhdasta tekstiä, joka soljuu kuin purovesi. Kaksi Afrikkaan sijoittuvaa tarinaa, toinen kertoo kalliomaalauksia tekevistä bushmanninomadimetsästäjistä, ehkä parin tuhannen vuoden takaa. Päähenkilö on raajarikko, josta kehkeytyy jonkinlainen heimon poppamies, sateentekijä. Toinen tarina sijoittuu nykyaikaan samalle seudulle, päähenkilö ruotsalainen vesi-insinööri Bengt Holmberg, joka rakentaa pumppuasemaa kuivuudesta kärsivälle alueelle. Aluksi melkoisen melankolinen tunnelma, joka kääntyy Bengtin suomalaistyttöystävän Solveigin myötä puskafarssiksi. Alussakin hieman hiljaista huumoria, bushmannisateentekijän nimi on Oras, siis varmaankin viittaus tunnettuun vesikalustefirmaan. Tarinat eivät nivoudu kovin taitavasti yhteen, en muutenkaan kunnolla päässyt kirjaan sisään missään vaiheessa. Henkilöhahmot ja miljöö eivät kiinnostavia, yliluonnolliset ainekset saavat minut aina haukottelemaan. Romaanin luki sujuvasti, mutta ei siitä oikein mitään tarttunut mukaan. En ole muinaishistorian tuntija, mutta ensimmäisessä tarinassa rehu-sana särähti silmään. Tuskinpa keräilijä-metsästäjät jalostivat eläimille syötävää.
2 kommenttia:
Mitä vittua, Arde?! Ilmeisesti käyt läpi jotain kriisiä, sitä paitsi kulttuurinen omiminen paistaa läpi, kuinka voi valkoinen nainen kirjoittaa bushmanneista????!!!!
---Juha
Hehe, kirjavalinta ei täysin oma, kuulun tähän kerhoon, jossa jokainen aina lukee valitun kirjan. En ollut edes viime kokouksessa valitsemassa. Hyvä pointti tuo kulttuurinen omiminen, otan esille, kun kirjaa käydään läpi.
Tuo oli pitkäperjantain kärsimysnumero, nyt jo Kerrin Metropolis luvussa.
Lähetä kommentti