Viime viikolla tsekattu Jokikyttä ei vakuuttanut, mutta oli kuitenkin katsomisen arvoinen. Siitä rohkaistuneena päätin katsoa vielä toisenkin 1990-luvulla sivuuttamani Bruce Willis -leffan. Paha virhe. Hudson Hawk saapui aikoinaan Suomeen niin huonolla maineella, että ei käynyt edes mielessä tuhlata aikaa sen katsomiseen. Sittemmin olen sivusilmin jostain lukenut, että leffa olisi saanut jonkinlaista rehabilitaatiota. Jos niin on, niin väärässä ovat. Surkeaa kamaa tämä on korona-viihteenäkin. Elokuva teeskentelee alussa olevansa jonkinlainen heist movie, ehkäpä joidenkin Hitchcock-klassikoiden tyyliin. Siihen viittaa ainakin North by Northwestista pöllitty roolinimi George Kaplan. Nopeasti teos kääntyy kuitenkin sarjakuvamaiseksi slapstick-farssiksi, joka yrittää tavoitella musiikkiosuuksillaan jotain Sinatran Rat Pack -aikojen fiiliksiä. Täydellisesti epäonnistuen. Roomasta otetaan soppaan kaikkein kuluneimmat turistiotokset. Omahyväinen Willis saavuttaa tässä niljakkaan uransa visvaisimman pohjakosketuksen. Ainoa valopilkku on Andie MacDowell, joka tuntuu koko ajan äimistelevän joutumistaan tämmöiseen soopaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti