Brukettin Ayinger-paketin toisena näytteenä panimon vahvin weizen, jonka arvioin blogin alkuaikoina sekä hana- että pulloversiona. Silloin en erityisemmin innostunut. Silloin oluen nimi kirjoitettiin väliviivalla ja etikettikin oli erilainen. 7,1 % on edelleen, 10 EBU, vaaleampi väri kuin Urweissessa, yhtä samea. Tuoksussa samoja aineksia, esterisyyttä, hedelmäisyyttä, nyt ei ehkä toffeeta. Maku on paksumpi, täyteläinen, makea, purukumimainen. Hyvää on, mutta ehkä tuntuu nyt liian raskaalta. Urweissen kuohkea juotavuus oli aivan omaa luokkaansa. Tässä makeuden ohella korostuu pippurinen mausteisuus. Banaania ei tässäkään mainittavasti ole. Paremmalta maistui nyt kuin 13 vuotta sitten.
tiistai 30. marraskuuta 2021
Ayinger Weizenbock 2021
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti