Akira Kurosawa: Tengoku to jigoku

Pidän Kurosawaa hieman yliarvostettuna, varsinkin jos vertaa todellisiin japanilaismaestroihin Ozu ja Mizoguchi. Kurosawa on silti tehnyt hyvää jälkeä ja erityisesti tykkään hänen nykyaikakuvauksistaan, samuraikama ei siis ole iskenyt yhtä hyvin. Yksi aikalaiskuvauksista on tämä Taivas ja helvetti -nimellä Suomessa esitetty löysä Ed McBain -tulkinta. Ensikatselusta on noin 25 vuotta ja nyt tämä vaikutti selvästi vaisummalta. Alkutekstien taustakuvat lupaavat kunnon noir-tunnelmaa, Yokohaman satama, tehtaat ja liikenne vyöryy näyttävästi mustavalkoisessa scope-kuvassa. Elokuvan alku sijoittuu liian teatterimaisesti yhteen huoneeseen. Toshiro Mifune ei ollut paras valinta yritysjohtajan rooliin. Parasta on kidnappausjuoni, joka vähitellen monipuolistuu mutkikkaaksi moraaliasetelmaksi. Todella upea toiminnallinen junakohtaus elokuvan huippukohta. Jälkipuoliskon poliisiproseduraali on alkua parempi, päästään öisiin kaupunkimiljöisiin, jopa savuisiin baareihin. Painostava helle kuvataan lähes humoristisesti. Lehdistö ja yleinen julkisuuskaipuu teemana hätkähdyttävän modernia edelleen. Yllättävä väriefekti kesken mustavalkoisen elokuvan ei ehkä loppuun asti harkittu. Naturalistista zombie-kuvausta heroiinin käyttäjistä, jotka kaikki näyttävät kärsivän vieroitusoireista. Selvästi ylipitkä ja kokonaisuutena nyt hienoinen pettymys.