perjantai 23. lokakuuta 2015

Olutexpo 2015, ensimmäinen päivä




Bruuverista jatkoin metrolla matkaa, sitten kävellen Kaapelitehtaalle ja tuttuja diletantteja ammattilaisten seassa parveili lukitun oven edessä. En tykkää olutfestivaaleista yhtään, mutta taas kerran olin täällä rynnimässä ensimmäisten joukossa hanojen ääreen. Nyt ei edes istumapaikkoja tarjolla, edessä oli kuusi tuntia seisoskelua, ei mikään ongelma kaltaiselleni hyväkuntoiselle seniorille, mutta ei siitä silti tarvitse tykätä. En missään vaiheessa tuntenut rentoutunutta viihtyvyyttä.

Ensimmäiseksi olueksi valikoitui Donut Islandin Mika Oksasen Jyväskylän Hiidessä helsinkiläiselle HOK-Elanto -putiikille tekemä My Lucky Number 13. Musta IPA, 6,9%, maitoa, mallasta, kevyesti katkeroa. Seuraavaksi suuntasin Saimaan tiskille, jossa Persianlahden oloja omakohtaisesti tuntevan insinööri Sysilän inspiroituneesti nimetty Crappy Dromedary IPA (6,5%) ei oikein vaahdonnut, pihkainen tuntuma, jopa mausteisuutta. Ei Bruuverin tasapainoisimpia tuotteita, mutta katkeruutta nyt Lobsteria reippaammin. 


Ajauduin festivaalin pyörteissä Timo Konttisen luotsaaman Stadi-seurueen hangaround-jäseneksi, pullo-oluita tuli tsekattua kattavasti. Seurue oli aika valikoiva maultaan, joten päädyin ryystämään muiden hylkäämien pullojen pohjia, tietysti tiukan analyyttisen asenteen säilyttäen. Italialaiselta CR/AK -valmistamolta Perfect Circle Imperial IPAssa oli harmittavan tunkkaista pahvista pihkaa. Saman panimon Pacific Saisonissa oli raikkaampaa hedelmää. Amerikkalaisen Evil Twinin vahvassa stoutissa (Soft DK) vaniljaa ja marjaa. Tämän oluen Amagerissa tehty esiversio on jo aiemmin tuttu. 


Evil Twinin Falco IPAssa oli hyvin katkeroa, Bunny-saison hedelmäisen makea, mutta kuivuuttakin löytyy. Metro Man monimuotoinen 10,7 -prosenttinen imperial stout. Mateo & Bernabén Mosca PXssä Pedro Ximenez -sherrykypsytettyä kuivaa hedelmää. Roomalaisen Birradamaren Bifuelissa (6%) oli happamuutta, raikasta satulannahkaa, viinimäisyyttä, rypäleen mäskäysbrettaa ehkä. Elavin karhunvatukka/blackberry -versio näppärästä Grunge IPAsta romuttui kaikilla osa-alueilla, kehno tuoksu, vaisu maku. Elavin rosmariinilla maustettu Upper Cut IPA toimi katkerana paljon paremmin, mutta mausteisuus tässäkin häiritsi. 


Uuden helsinkiläisen kodittoman huutolaispanimon Humaloven First Love IPA oli festivaalin kiihkeimmin odottamani uutuus. Ryntäsin luonnollisesti kieli pitkällä tiskille heti avauksessa, mutta olutta ei silloin ollut tarjolla. Saavuin sitten kyynisenä edeltävät oluet mahassa tässä vaiheessa paikalle. 6,5%, aika ruskeaa, hiilihappoa paljon, hedelmää trooppisesta suunnasta, katkero kertyy jälkimaussa pitkäkestoisesti. Karkea kokonaisuus, ei virheitä, mutta pehmeämpi oluen pitäisi olla. Nojaa, ei onnetonta, mutta lisätutkimuksia tarvitaan.


Lopputarjonnasta muistiinpanot jäivät lakonisemmiksi. Belgialaisen Palmin tammikypsynyt 8,5% Cornet oli tuoksultaan hapan, maku hedelmäisempi, mallasta ja puuta, katkeroa ei paljoakaan. Stadi-ohjatussa Ballast Point -sessiossa uusi amber-tuttavuus Calico jäi vaisuksi, mutta Big Eye, Sculpin, Grapefruit Sculpin ja Victory at Sea olivat sitäkin maukkaampia. Tässä vaiheessa päätin jo poistua paikalta.

Ei kommentteja: