Stigbergets Gbg Beer Week 2016 IPA

Göteborgilainen Stigbergets on päässyt hiipimään hieman varkain kulttipanimon asemaan oluthörhöjen keskuudessa. Pikkupanimon IPOja on hypetetty Euroopassa enemmän kuin mitään muuta miesmuistiin. Itse en ole panimon tuotannosta juonut kuin taannoisen O/O -kollabo-DIPAn, joka ei erityisemmin täräyttänyt. Suomessa Stigbergetin oluisiin en ole törmännyt. 

Uudella Sori Taproomilla on ärsyttävä tapa pistää sunnuntaisin hanaan harvinaista tavaraa. Itse tykkään sunnuntaisin ottaa ns. vapaata olutskenestä, lukea kirjoja ja harrastaa liikuntaa. Nyt sitten viimeisin sunnuntaispesiaali osui vielä Kajaanin reissun ajalle, kun Sori päästi tarjolle Stigbergetsin maineikkainta IPAa, jonka festivaalinimi kuulostaa kertapanolta. Lensin tietysti Kajaanista paikalle heti, kun se oli mahdollista. Harkitsin ajoa taksilla hätävilkut päällä Vantaalta Kaisaniemeen, mutta tyydyin sitten raivostuttavan hitaaseen junaan, joka vielä jämähti Töölönlahden ja Eläintarhanlahden välille minuuttitolkuksi odottamaan vapautuvaa raidetta. Ei ollut kaukana, että olisin yrittänyt rikkoa vaunun ikkunan Cantona-tyyppisellä kungfu-potkulla.

Hermoilin turhaan, Gbg:n toinen kegi oli juuri saatu auki, olutta oli vielä hyvin tarjolla. Hyvin sameaa on, ei juuri vaahtoa. Erittäin mehumainen tropiikkituoksu, sitrusta, mangoa ja ananasta. Matalat hiilihapot, mehuinen makea raikas maku. Runko on kohtuullisen tukeva, katkeruutta ei ole kohtuuttomasti, mutta kuitenkin tuntuvasti. Ehkä tässä on nyt tosiaan varsin tyylipuhdas Vermont-IPA. Oma ihanteeni ei ole näin mehupainotteinen IPA, mutta onhan tämä hienoa olutta. 

Join välillä Stigbergetin länsirannikkopullon ja kokeilin sitten Gbg:tä uudestaan. Nyt mehuisuus tuntui hieman happamammalta kuin makealta. Katkeruus saattoi tulla voimakkaammin esiin, mutta se voi johtua muuttuneista olosuhteista. Hypetys ei tunnu turhalta, kyllä tässä on mitä ilmeisemmin laadukas valmistaja, jonka tuotteisiin on syytä palata jatkossakin. Sori, 6.3.2017.