perjantai 1. helmikuuta 2019

Stadin Panimo, keskitalvi 2019






Perinteinen Stadin Panimon käymistankkisessio järjestyi lumisena talvena helmikuun ensimmäisenä päivänä. Paikalla järjestävän seuran Aki, Juhani ja Timo, mukana Ilkka Sysilä ja Olvin markkinointijohtaja Olli Heikkilä. Helsinki Distilling Companyn Mikko Mykkänen ei tällä kertaa ehtinyt mukaan. Tunnelma ei nyt kohonnut aiempiin kaoottisiin tasoihin, kun jostain syystä panimokierrokset eivät osuneet panimolla samaan aikaan. Yllätysvieraitakaan ei pölähtänyt paikalle kesken kuumeisinta äksöniä. 

Aki ja Juhani olivat aluksi kiinni pullotushommissa, mutta muuten päästiin käynnistämään istunto (tosin panimossa ei tuoleja, joten seisaaltaan vedettiin) ns. extra pale alella, 4,5%. Tämä osoittautui tutuksi Mosaicaliksi, ehkä reseptiä nyt hieman rukattu. Muutenkaan ei erityisempiä sensaatiomaisempia uutuuksia tarjolla eri syistä, mutta nythän päästiin kurkistamaan panimon arkisempaan toimintaan. Pale Ale erittäin vaaleaa, sameaa, huikea sitruksinen aromihyökkäys. Stadilla tämä ei ole ennenkokematonta, mutta aivan tällaista intensiivisyyttä ei heti muistu mieleen. Hedelmää hyvin maussakin, kuva ei tee oikeutta oluelle, en saanut kunnolla tankista vaahtoa rakennettua lasiin. Kevyt katkeruus, mutta sitäkin on.

Seuraavaksi myös tuttu South Pacific Lager, samat 4,5%, australialainen Topaz-humala melkein sinkkuna, edelliseen verrattuna kyllä huomattavan hillitty aromaattisuus, maltainen pehmeä olut, enemmän katkeroakin. Uudessa american red alessa rusinaa ja mallasta, leipäisyyttä. Aromit vaisumpia. Heller Keller -lagerissa uutta Citrus Bomb -humalaa, kirkas, ehkä aavistuksen himmeä olut, 5,3%.  Maltainen, hillitty, ei edellisten oluiden jälkeen sitruksisuus oikein päässyt aisteihin mukaan. 

Burgeriketjulle pantava Genuine APA 5,2%. Kuivaa hedelmää, C-humalia, matalaprofiilista ruokajuomaa, tämä ei innostanut. Huomattavasti ryhdikkäämpää menoa löytyi French Saisonin uudesta keitosta,  todella esterinen, pippurinen ja hedelmäinen tuoksu. Sama meininki jatkuu maussa, ei yhtään aromihumalaa, koko systeemi rakentunut muilla keinoin. Erottui edukseen tällä kertaa monessakin mielessä. Savuruisportterissa tuttua menoa, savua on maltaisessa rungossa, ruis vetää makua leivän suuntaan. Lopuksi vielä keskeneräistä NEIPAa, tässä elämänvaiheessa Stadinkin olut on varsin sameaa. Hiivaiselta tuntui, ei tarpeeksi raikasta mehuisuutta. Appelsiini tuli enemmän mukaan maun jälkiosassa. Vaikka ihan perustuotteilla siis sessio vedettiin, niin erittäin nautittavaa maisteltavaa riitti taas koko keston ajaksi. Stadin Panimobaari, 1.2.2019.

Ei kommentteja: