Olen jo niin monta kertaa katsellut Oulunsalon lentokentällä Koskilinjojen bussin perävaloja, että otin lopulta opiksi. Kun Finnair laskeutui taas samaan aikaan kun bussi kiihdytti paikalta, en yrittänytkään rynnätä sen perään. Paha virhe on poistua porttialueelta parkkipuolelle, koska kahvila on siellä lauantaisin kiinni. Aikaa oli siis 59 minuuttia ennen seuraavaa bussia ja löntystelin vessan kautta aamiaiselle porttialueen kahvilaan ainoana asiakkaana. Henkilökunta hieman ihmetteli rauhallisuuttani, kun last call kaikui kentällä ja seuraava kone lähtee tältä uneliaalta kentältä neljän tunnin päästä. Sain kuitenkin ostokseni suoritettua. Täytyy kyllä sanoa, että patonki oli poikkeuksellisen kehnoa vaikkapa viime kuun Nicen tarjonnan jälkeen, mutta sain ajan kulumaan vaivattomasti. Bussin käyttöä tässä kohti matkaa motivoi tietysti se, että taksi Oulunsalon kentältä Oulun keskustaan maksaa paljon enemmän kuin lento Vantaalta Oulunsaloon.
Kirkkaassa auringonpaisteessa lumisen Oulun keskustaan siis, reppu hotelliin ja Leskisen tiskille. Merisota-asiantuntija Salovaaralla oli poikkeuksellisesti firman tilaisuus päällä, joten häntä ei paikalla näkynyt. Tiskin takana omistaja Hiltunen itse, hanaoluttarjonta on nykyään paikassa todella runsasta ja vaikean valinnan jälkeen päädyin newcastlelaiseen IPAan, 6.0%, Ei mehuisen samea, mutta ei kirkaskaan. Mallasta mukana, keksiä, katkeroa, pihkaa. Mutta ei kovin pehmeä, sen verran kuin ehdin olutta maistella sosiaalisessa tilanteessa. Oulu, Leskinen, 23.2.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti