Harkitsin hetken ryhdynkö käyttämään balttiportereista naapuribloggaajien tapaan itämerenporter-termiä, mutta ei luonto antanut periksi. Itämeri on niin pahasti kolonialistinen ruotsalainen termi, että ei sitä voi suosia. Kyseinen merihän on Suomesta länteen ja etelään. Vaikka olenkin hillitön Ruotsi-fani, niin johonkin raja on vedettävä. Vaikka balttiporter on tyylinmukaisesti lager, niin nykyään ei voi tietää onko panimon balttiporteriksi kutsuma olut stoutia vai tummaa bockia. Ei sitä kerro Kuopion Iso-Kallakaan.
7.0%, Northern Brewer ja First Gold, 35 EBU, saksalaistyyppisiä maltaita, mutta myös paahdettua mallastamatonta ohraa. Ohuehko nopeasti haihtuva beige vaahto, hyvin tumman ruskea runko. Tuoksussa leipää, yrttisyyttä, mausteita. Maku on melko karamellinen, hieman hedelmäinen, hyvin hennosti paahteinen, makeahko mallas hallitsee, lievää mausteisuutta, myös makeampaa suklaisuutta nousee mukaan. Jälkimaku on melko makea sekin. Pitkän tauon jälkeisen juoksulenkin palautusjuomana maistui kohtuullisesti ja eihän tässä oikeastaan mitään vikaa olekaan. Tykkään vain hieman kuivemmista portereista. Arvaukseni on, että olut on tehty pintahiivalla. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti