Hollanti - Italia 3-0

Hollannilta dominoiva hyökkäävä hieno esitys, lähes parhaiden päivien tasoa, silti kaksi maaleista vastahyökkäyksistä. Puolustus ei joutunut todella koville, se ei ehkä kestä painetta jatkossa. Mutta hyökkäyspeli toimi kuin unelma, luova osasto Sneijder ja van der Vaart olivat virkeitä, Kuijt suoraviivaisen tehokas ja van Nistelrooij terävä. Nimellisesti laitapakkina pelaava ikinuori Giovanni van Bronckhorst kentän kuningas ja ikivanha maalivahti van der Sar parempi kuin koskaan. Minulle täysin uusi mies keskikentän pohjalla, Twenten Orlando Engelaar pärjäsi hyvin, iso mies, mutta ei täysin kankea. Italiakin oli terävä vastahyökkäyksissä, varsinkin Udinesen Di Natale. Silti Hollanti olisi jopa voinut tehdä ensi jaksolla 5-6 maalia. Van Nistelrooij olisi ansainnut pari rankkaria, toisessa hän ei kaatunut vaikka Buffon osui selvästi läpiajossa.

Hollannin ensimmäistä maalia monet pitivät paitsiona. Sekavassa nopeassa tilanteessa Mathijsen ampui kohti takanurkkaa ja van Nistelrooij käänsi keskeltä maaliin paitsioasemalta vaikuttavasta tilanteesta. Yksi Italian puolustaja makasi kuitenkin päätyrajan takana edellisen tilanteen seurauksena, Buffon törmäsi häneen. Harvinainen tilanne, mutta ruotsalaistuomarit toimivat oikein. Muutenhan puolustajat voisivat hyväksikäyttää sääntöpuutetta ja hypätä tiukassa tilanteessa kentältä ulos. Puolustaja näytti loukkaantuneelta, mutta kun oma maalivahti töni hänet, ei mitään tulkinnan varaa. Kommentaattori Juha Reini taas suoraan sanoen ääliö, oli varma että ruotsalainen avustava ei edes rekisteröinyt rajan takana olevaa puolustajaa, ei vain muka huomannut van Nistelrooij'n asemaa.

Hollannin toinen maali kisojen ylivoimaisesti kaunein. Van Bronckhorst pelasti maaliviivalta, käynnisti vastahyökkäyksen, sai pallon vasemmalla, vaihtoi puolta Kuijtille, joka puski keskelle, josta Sneijder käänsi etukulmaan. Toisella jaksolla Hollanti löysäsi tempoa, Italia sai enemmän otetta, mutta ei tehoja. 64.minuutilla ovela vapaapotku Pirlolta, oli mennä etunurkasta sisään. Myös 33-vuotias vaihtomies Alessandro Del Piero veti terävästi muutaman kerran. 79. minuutilla taas Pirlolta loistava vapaapotku, mutta van der Sar torjui ilmiömäisesti, vastahyökkäyksestä Kuijt ensin epäonnistui, mutta van Bronckhorst puski jatkossa puolustajan kautta sisään. Vaihtomiehillä van Persie ja Afellay vielä hienoja paikkoja. Olisiko Italian suurin arvokisatappio sitten MM-finaalin 1970? Ennustin yhdessä etukäteisveikkauksessa finaaliksi Hollanti-Saksaa, näyttää edelleen todennäköiseltä, mutta Espanjan ja ehkä Venäjänkin avaus on vielä katsottava.

Romania - Ranska 0-0

Kuoleman lohkossa uhkaa kuoliaaksi ikävystyminen, ensi jaksolla todella hidasta ja varovaista peliä. 90-luvun mahtijoukkue Romania pakkasi kentälle kahdeksan puolustajaa ja Ranska vaikutti haluttomalta. Ribéry pelasi oikealla täysin tehottomasti, ilman muuta hän on ollut vasemmalla parempi, mutta sitten ei kai löytyisi Maloudalle tilaa. Uusi tähti Benzema väläytti lyhyesti, mutta ei vielä vakuuttanut. Aktiivisin vanha sikailija Anelka, joka ansaitusti otti sentterin paikan Henryltä. Romanian Cosmin Contra tarrasi 39. minuutilla tiukasti kisojen tyhmin pelaaja -titteliin, otti keltaisen siirtämällä pallon sivuun sivurajaheittoa suorittamaan tulevan ranskalaisen ulottumattomiin. Toisella jaksolla Romanialla hieman enemmän yritystä, Chivu ja Mutu aktiivisia. Benzemalla muutamia laukaisupaikkoja, mutta tekniikka ei riittänyt. Lisää harjoitusta 20-vuotiaalle.

Saksa - Puola 2-0

Kisojen suurimmalla suosikilla Klagenfurtin avauksessa Mario Gomez, Podolski laidalla. Saksa vakuutti itsevarmalla yksinkertaisella liikkuvalla esityksellä, Puolalla ei mitään mahdollisuuksia, vaikka Lehmann haparoi heti ensimmäisellä minuutilla, Krzynówek karkeasti yli. Ongelmallinen paitsiotulkinta 4. minuutilla. Klose ja Gomez yksin läpi, Gomez lähti paitsioasemasta ja osallistui Klosen kuljetuksen jälkeen peliin, ei kuitenkaan maalia. Maali sitten onnistui 20. minuutilla, kun kuningas Ballack vapautti keskeltä puolalaissyntyiset Klosen ja Podolskin. Podolski viimeisteli, mutta ei tuulettanut. Puolalla vain puolittaisia tilanteita, aktiivisin ehkä laitamies Łobodziński. Toinen jakso löysää pelailua, Podolski häkitti volleysta toisen Puolan puolustuksen sekoillessa. Juha Reinin kommentointi ei häikäissyt, Saksan voitto tuntui harmittavan kovasti.

Itävalta - Kroatia 0-1

Itävallan jalkapallohistoria on huikea, maa rakensi loistavat joukkueet 30-, 50- ja 70-luvuilla, supertähtiä Sindelar, Ocwirk, Krankl. Nyt lama on ollut todella paha, hieman samaan tyyliin kuin naapurimaa Unkarilla. Kroatialla on uusi nousu käynnissä ja joukkue näytti alussa ylivoimaiselta. Kolmannella minuutilla Olić tönittiin boksissa nurin ja kovalla hypetyksellä uudeksi supertähdeksi mainostettu Luka Modrić pisti rangaistuspotkun Neeskens-tyylillä keskeltä sisään. Kroatia ehkä jatkossa hieman ylimielinen, yritettiin liian hienoja ja nopeita kuvioita, Itävalta pääsi jakson lopulla mukaan ja loi muutaman maalipaikankin. Kroatin laitamies Srna ehkä aktiivisin, kärjessä Petrić ja Olić karvasivat kovalla tempolla, Modrić jäi alun jälkeen hieman pimentoon. Toisella jaksolla Itävalta hallitsi täysin yllättäen tapahtumia, Kroatia olisi ehkä tarvinnut toisen puolustavan keskikenttäpelaajan. Puolustus ei näyttänyt toimivalta, jopa maalivahti Pletikosa epävarma. Kroatia joutui täysin köysiin lopussa, mutta pelastui. Modrić väläytti tunnin kohdalla pelaamalla tilanteen loppuun asti, mutta vielä ei kohonnut maineensa tasolle. Itävallan vaihtomiehet Korkmaz ja Vastić joukkueen parhaita, kroatialaissyntyinen 38-vuotias Vastić oli mukana jo MM-kisoissa 1998.

Portugali - Turkki 2-0

Portugalin ikoni Eusébio jaksaa kannustaa edelleen, mukana taas katsomossa. Vauhdikasta peliä, Turkkikin yritti pelata avoimesti, mutta ensimmäisenä pallon sai maalin brasilialaistoppari Pepe, tosin paitsiosta. Myös Turkin avauskokoonpanossa brasilialainen, Marco Aurélio pelaa nyt nimellä Mehmet Aurélio. 38. minuutilla Cristiano veti vapaapotkun tolppaan, Turkki-veskari Volkan sai sormenpäillä ohjattua palloa riittävästi. Portugali oli hallitsevampi, mutta Turkki olisi voinut rangaistuspotkun saada toisen jakson alussa. 61. minuutilla Pepe teki hyväksytyn maalin, hieno seinäsyöttökuvio Nuno Gomesin kanssa. Turkki masentui, vaikka ei paljoa huonompi ollut. Saksalainen Fandel surkea tuomari, lopussa Nanin telominen ei tuottanut edes vapaapotkua. Yliajalla vastahyökkäyksestä Raul Meireles loppunumerot Moutinhon syötöstä. Portugalin uusi pivote João Moutinho ilman muuta mielenkiintoisin pelaaja, todella vakuuttava suoritus, myös hyökkäyssuuntaan. Portugali edennee taas pitkälle, mutta hieman hakemista vielä kuvioissa on. Cristiano vaikutti hieman väsyneeltä. Englannissa syntynyt antigualais-kyproslainen Kâzım Kâzım positiivinen yllättäjä Turkin joukkueessa, laidalla hyvää peliä. Turkilla ei kuitenkaan samaa näyttävyyttä kuin 2002, hieman virkamiesmäistä peliä.

Sveitsi - Tšekki 0-1

Tšekin maajoukkueen luova särmä on hävinnyt tyystin Karel Poborskýn ja Pavel Nedvědin lopetettua ja Tomáš Rosickýn loukkaannuttua. Nyt keskikentällä oli pelkkiä rikkojia, ainoa positiivinen suoritus hyökkäyspäässä oli Libor Sionkon aktiivisuus laidalla. 35-vuotias Jan Koller on väsähtänyt ja täysin romahtanut Milan Baroš ei päässyt edes kentälle. Sveitsi hallitsikin selvästi tätä EM-avausottelua, Alexander Frei oli ensi jaksolla kentän paras ja laukoi muutaman kerran hyvin. Frei kuitenkin loukkaantui pahannäköisesti ennen taukoa. Kollerin tilalle tullut Václav Svěrkoš vapautui 71. minuutilla puskupystysyötöstä, kun Sveitsin puolustus yritti liian laiskasti tehdä paitsiota, kliininen viimeistely ulkosyrjällä ja peli ratkesi siihen. Sveitsi oli muuten kyllä parempi, Vonlanthen sai pallon ylärimaan 80. minuutilla ja aiemmin tuomari ei huomannut Ujfalušin käsivirhettä, Čech hoiti loput. Tšekin kylmä rutiini riitti tässä, mutta ei tällä pelillä kyllä kovin pitkälle pötki.

Matt Saranac Black Forest

Edelleen Haaparanta-tuliaisia, Upstate New Yorkista tumma makea lager. Selvästi tšekkityylinen, vaikka etiketissä puhutaan Bavarian Style Beeristä ja oluen nimi viitannee Württembergin Schwarzwaldiin. Ihan musta maltainen täyteläinen olut, mutta aivan liian, lähes ällöttävän, makea.

Grebbestad Majbock

Haaparannan Systembolagetin perusvalikoimasta napattua. Meripihkan värinen, hieman makea, karamellimallasta, ohkainen runko, yllättävän vetinen tällä alkoholimäärällä. Humalaakin löytyy, varsin kevyesti, mutta jälkimaku kuitenkin suhteellisen pitkä. Ruotsin länsirannikolla sijaitseva panimo on uusi tuttavuus, ihan kohtuullinen maibock, mutta tässäkin täyteläisempi maltaisuus olisi parantanut kokonaisvaikutelmaa. Ruotsalainen lagom-meininkiköhän jarruttaa tämän pienpanimonkin särmikkyyttä?

Spendrups Mariestads Sommarbrygd

Haaparannan Systembolaget-vierailun tuomisia. Kevyt kirkas lager, kovin ohut, hieman makea runko, mutta positiivisena yllätyksenä tulee hämmentävän voimakas kuiva humalan puraisu. Tämä jälkimaku ei ole erityisen pitkä, mutta yhdessäkään suomalaisessa teollisuuslagerissa ei ole näin paljon humalaa. Maltaisempi täyteläisyys tekisi oluesta vielä parempaa.

Nørrebro Pacific Summer Ale

Hyvin amerikkalaiselta vaikuttava kultainen pale ale. Sitrushedelmää reippaasti ja kuivaa humalaa todella nautittavasti kovalla kädellä lisättynä. Tasapainoinen suhteellisen täyteläinen kokonaisuus. Kööpenhaminalainen Nørrebro on valmistanut tätä yhdessä newyorkilaisen Brooklyn-panimon kanssa. Tarjoilulämpötila liian kylmä, mutta muuten erittäin miellyttävä upea kesäolut, mätsää erinomaisesti omien subjektiivisten mieltymysteni kanssa, tätä panisin itsekin. Oluthuone Leskinen, 4.6.2008.

Aarno Unkila: Viipurinlahti kesällä 1944

Tuore tuotos samalta työryhmältä, joka on aiemmin valottanut useita jatkosodan ratkaisutaisteluita. Nyt fokuksessa Viipurin menetyksen jälkeiset taistelut Viipurinlahden rannoilla ja saarissa. Vesistöolosuhteiden takia taistelujen luonne kovin erilainen kuin mantereella, saaria vallataan edestakaisin ja venäläisten savuverhojen suojissa tehdyt maihinnousut seuraavat toisiaan. Pienimuotoinen Dunkerque-tyyppinen evakuointi Koiviston saarilta Viipurinlahden länsipuolelle saksalaisilla lautoilla. Aiempien osien tapaan mukana on dramatisoituja jaksoja, joiden mielekkyys on kyseenalainen. Paljon parempaa olisi ollut keskittyä originaalimateriaaliin ja haastatteluihin. Sotadokumenteissa häiritsee usein karttojen ärsyttävä alkeellisuus ja muutenkin tapahtumien vaikea seurattavuus. Tällä kertaa kartat ehkä tavallista selkeämpiä, osittain saaristomaastosta johtuen. Kuhlmeyn lento-osasto operoi täälläkin, kuten Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella. Pienoinen yllätys itselle oli Baltiasta siirrettyjen saksalaisten maavoimien keskeinen osuus Viipurinlahden viimeisissä torjuntataisteluissa.

The War, When Things Get Tough,alkuosa

Tässä jaksossa alkuvuoden 1943 tapahtumia, Stalingradin ja El Alameinin jälkeen. Tyyneltä mereltä ei raportoida, pääpaino amerikkalaisten maihinnousussa Pohjois-Afrikkaan, Marokkoon ja Algeriaan. Vastarintaa tulee vasta Tunisiassa, josta Rommel heittää helposti kokemattomat amerikkalaiset takaisin aavikolle. Vasta Pattonin saavuttua näyttämölle amerikkalaiset saavat otetta taisteluun ja materiaaliylivoimallaan pakottavat saksalaiset antautumaan, totta kai brittien avustuksella. Kotirintamalla teollisuus käännetään sotatarvikevalmistukseen, Michiganin Ypsilantissa Fordin autotehdas valmistaa uuden pommikoneen tunnin välein. Työvoimana ovat pääasiassa naiset. Filippiineillä vankeina viruvien oloja valotetaan edelleen. Rooseveltin ja Churchillin kokouksesta Casablancassa lyhyitä pätkiä. Ken Burnsin taidot alkavat tulla esille, tarina soljuu vaivattomasti, mutta ei tässä vieläkään juuri mitään uutta tuoda esille.

Wong Kar-Wai: 2046

Hongkong-virtuoosi Wongin uudehko leffa (2004), käynnistyy hieman Vertigo-tyylisillä alkuteksteillä. Blade Runner -verrannollinen scifi-aloitus vuodelta 2046, mutta leffa paikallistuu nopeasti 1960-luvun jälkipuoliskolle. Päähenkilö on kirjoittaja, jonka tarina 2046 voi yhtä hyvin sijoittua hotellihuoneeseen numero 2046 kuin kyseiseen vuoteen. Sisäinen monologi, kirkkaat värit; Wongin tavaramerkki, korkeakauluksiset naisten mekot jälleen vahvasti esillä. Selviä viittauksia Wongin aiempaan elokuvaan Fa yeung nin wa (2000), tämä on käytännössä jatko-osa, päähenkilö sama. Tämä elokuva on paljon katkelmallisempi, ei tavoita samaa intensiteettiä. Naapureiden välinen flirttailu alkaa toistaa jo liikaa aiempien elokuvien asetelmia, viittauksia on useampaan aikaisempaan Wongin leffaan. Keskivaiheilla elokuva on keskittynyt intohimodraama, mutta hajoaa loppupuolella löysäksi kikkailuksi. Muutama tiivis uhkapelikohtaus loppupuolella, joissa mukana mannerkiinalaistähti Gong Li. Selvästi liian pitkä, musiikkikaan ei nyt ole kovin kiinnostavaa. Kevyitä viittauksia Hongkongin japanilaismiehitykseen toisessa maailmansodassa. Pieni pettymys, mutta Wong on kaikesta huolimatta ja ilman muuta kiinnostavimpia edelleen työskentelevistä elokuvantekijöistä.

Nørrebro Little Korkny Ale

Alkon varattavien tuotteiden joukkoon on ensimmäisenä oluena päässyt kööpenhaminalainen barley wine, vuosikertaa 2006. Hintaa pullolle on kertynyt yli 20 euroa. Hyvin heikosti vaahtoava samea keskiruskea olut ei ole kaunis, mutta maku on vaikeassa lajissa vähintäänkin mielenkiintoinen. Pehmeän makea, lämmittävää alkoholia, jälkimaussa portviinimäistä täyteläisen viipyilevää tahmeaa luumumaisuutta. Alkoholia on 12% ja se kyllä maistuu, mutta suhteellisen miellyttävällä tavalla. Amerikkalaishumalat peittyvät muun massan alle, luvattua mausteisuutta on, mutta hillitysti. Minun makuun kuitenkin liian makea olut.

Josef von Sternberg: The Last Command

Sternbergin mykkäelokuva lähtee liikkeelle metatunnelmissa, kun Hollywoodissa 1928 entinen tsaarin armeijan kenraali värvätään vuokrakasarmista statistiksi venäläiselokuvaan. Suurin osa elokuvasta takautumana ensimmäisen maailmansodan itärintamalla, Nikolai II, Lenin, Trotski ja Stalin vilahtavat kuvissa. Evelyn Brent hieman Louise Brooks -tyylisenä jazzgirlinä rintamaoloissa. Emil Janningsin näyttelemistyyli on ehkä aikalaisiin uponnut, mutta nyttemmin se on kyllä vaikeasti nieltävissä. Muuten tämä on suhteellisen elastista kerrontaa, mutta raskas melodraama ei jaksa innostaa. Sternberg on selvästi jo kehittelemässä samoja nöyryytyksen ja seksuaalisen vallankäytön teemoja, jotka huipentuivat 30-luvun Marlene Dietrich -sarjassa.

Sebastian Dehnhardt & Manfred Oldenburg: Das Wunder von Bern

Kun EM-kisat kohta alkaa Sveitsissä ja Itävallassa, on mukava muistella Sveitsin merkittävintä jalkapallotapahtumaa, MM-kisoja 1954. Sönke Wortmann on tehnyt samannimisen fiktioelokuvan, mutta tämä on haastatteluihin ja originaalifilmimateriaaliin perustuva dokumentti. Kyseessähän oli jalkapallohistorian ehkä suurin yllätys ja ainakin kaikkein epäsuosituin MM-voittaja, Saksan ulkopuolella. Unkarilla oli kaikkien ihastelema ns. ihmejoukkue ja koskaan aiemmin tai sen jälkeen MM-finaalissa ei ole ollut yhtä selvää suosikkia. Unkari onnistui kuitenkin häviämään sodan raunioista ponnistaneelle Länsi-Saksalle 4.7.1954. Loistavaa materiaalia, jopa värifilmiä otteluista. Tämä on tietysti saksalaisnäkökulmasta tehty, mutta mukavan objektiivisesti. Unkarilaisten paremmuus tunnustetaan ja saksalaisittain ikäviäkin piirteitä tapahtumasarjasta tuodaan esiin. Ottelun poliittinen merkitys oli valtava, Saksan liittotasavalta syntyi oikeastaan vasta tässä ottelussa.

Haastateltujen joukossa poliitikot Kohl ja Stoiber; hävinneet unkarilaiset Grosics ja Buzánszky; ja kolmesta 2004 elossa olleesta mestarista Horst Eckel ja Ottmar Walter. Länsi-Saksan ainoan supertähden Fritz Walterin heikkohermoisuus ja ratkaisija Helmut Rahnin juopottelu tuodaan taidolla esiin, samoin valmentaja Sepp Herbergerin kylmä laskelmointi. Doping-huhuihin otetaan kantaa, Länsi-Saksan pelaajat ottivat ruiskeita turnauksen aikana, kuulemma rypälesokeria, mutta epäilykset elävät. Ruiskeita ottaneet sairastuivat kisojen jälkeen keltatautiin, myös Fritz Walter. Ilmeisesti ruiskuja ei puhdistettu kunnolla, väitetään että Richard Herrmannin kuolema maksakirroosiin 39-vuotiaana johtui näistä tapahtumista.

Unkarilaisten kannalta kaikki meni finaalissa pieleen, joukkue oli väsynyt raskaissa pudotuspeleissä Brasiliaa ja Uruguayta vastaan. Finaalia edeltävänä yönä unkarilaisten hotellin edessä juhlittiin äänekkäästi neljään asti aamulla, joukkue ei pystynyt nukkumaan. Avainpelaaja Puskas pelasi murto-osalla tehoistaan jouduttuaan länsisaksalaisen Liebrichin telomaksi alkulohkon ottelussa, dokumentissa väitetään että Puskas provosoi puoliajalla Liebrichia unkarinkielen taitoisen saksalaispuolustaja Posipalin välityksellä. Finaalissa satoi kaatamalla, se suosi fyysisempiä länsisaksalaisia, itse asiassa Herberger kutsui olosuhteita Fritz Walterin sääksi. Saksalaisilla oli Adidasin kehittämät irtonappulakengät, he pystyivät vaihtamaan märälle kentälle pitemmät nappulat. Unkarilaiset pelasivat kuivan kelin kengillä. Tolpat kolisivat, puolustajat pelastivat maaliviivalta ja länsisaksalaismaalivahti Turek pelasi elämänsä ottelun. Puskasin tasoitus lopussa tuomittiin virheellisesti paitsioksi, osa saksalaisistakin näyttää sen tunnustavan.

Inspector Morse, Masonic Mysteries

Yhdeksän kuukauden tauon jälkeen Morse jatkuu, episodi neljännen kauden lopusta, valmistunut 1990. Taas Morsen naisystävä tapetaan, ja sankari itse lavastetaan syylliseksi. Tilanne näyttää ottavan niin koville, ettei olutkaan maistu, mutta kyseessä on kuitenkin vain tarjotun tölkkioluen heikko laatu. Lavastaja tuo uhrin kotiin jopa Morsen Samuel Smith Strong Pale Ale -pullon ja hyökkää Morsen pyhimmän, Jaguar Mark 2:n, kimppuun. Uusia Jaguar-malleja moititaan jälleen ja oluen todetaan olevan hyväksi aivoille. Pahuuden olemuksesta filosofista pohdintaa. Tarina on kuitenkin kovasti keinotekoinen, ei millään tavalla sarjan parhaimmistoa.