Hornbeer Imperial IPA

Tanskalainen tupla-IPA, 8,3%. Hyvin samea, hiivaa paljon seassa. Ikävä kyllä jälleen tanskalaiseen tapaan vihannestyylinen intiaolut. Kypsää hedelmää on suutuntuman alussa, makeutta myöhemmin, mutta katkero-osuus on pettymys. Jos tätä sekoittaisi porilaiseen Intianpässiin, niin tulos voisi olla miellyttävämpi. Säilyvyyttä luvataan vielä vuosi lisää, mutta tuoreudella ei tämäkään juhli. Kuvassa taka-alalla tyypillisiä kemiläisiä olutharrastajia. Kemi, Kukko, 10.7.2010.

BrewDog Danish Beerhouse Coffee Imperial Stout

Pieni jaloittelu- ja syöntitauko kesäisessä Kemissä, varsin raukea tunnelma. Paluu Kukkoon. Koska uudemmat jenkkioluet oli jo kiskottu loppuun, jouduin kokeilemaan ehkä jo varsin pitkään pölyä hyllyssä keränneeseen kamaan. Tämä skottijuuttiyhteistyö on kuivahumaloitu ja tammilastuissa kypsytetty. Huomattavasti miellyttävämpää kuin porilainen porterversio, tässä alkoholia tosin vain 9,5%. Kahvia tässäkin, varsin pehmeää ja loppuvedossa mukavasti humalaa. Hintaa pikkupullolla varsin mielenkiintoiset 19,50€, baarimestaritarkin hieman nikotteli rahastaessa. Iltapäivällä Kukossa ehkä hieman tylsempää asiakaskuntaa. Kemi, Kukko, 10.7.2010.

Beer Hunter's Syntipukki

Toinen porilainen uutuus on 12-prosenttinen portviinihiivalla tehty "imperial" porter. Asiakasideoinnin tulos (tosin vain nimen ja etiketin osalta), kahvia seoksessa. Melko makea, mutta ei siirappinen, kahvi maistuu aluksi, mutta jää sitten taustalle. Paahtomallasta saisi olla enemmän, täyteläisyys puuttuu. Alkoholi lyö läpi jonkin verran. Jotain keinotekoisuuttakin maussa, ei oikein tuoreelta tunnu. Miellyttävän viileää tuulta Lapin merikaupungissa. Huvittavasti Kemissä paikallisilta samanlaisia kommentteja kuin vaikka Minnesotassa. Että ihan Oulusta asti lähdit näitä oluita tsekkaamaan. Kemi, Kukko, 10.7.2010.

Beer Hunter's Mufloni Intianpässi

Jännittävä Kemi-seikkailu oli tyssätä alkuunsa, kun pikajuna pohjoiseen jarrutti äkillisesti jo Toppilan historiallisessa panimokaupunginosassa. Jonkinlainen onnettomuus, tunnin pysähdys, ilmeisen karua jälkeä, koska junakuski oli liian järkyttynyt kyetäkseen jatkamaan matkaa. Uusi mies/nainen puikkoihin ja matka jatkui. Myöhemmin selvisi että alle jäänyt 28-vuotias mies oli jäänyt henkiin ihmeen kaupalla. Missasin kuitenkin Kemin olutbaari Kukon legendaarisen aukaisuryntäyksen, paikka aukeaa klo 10. Olin siis liikkeellä, koska Itä-Helsingin Pikkulinnun maahantuomia oluita on rantautunut Perämeren pohjukkaan. Hieno tekosyy matkustaa särmikkääseen naapurikaupunkiin, jossa tulee käytyä aivan liian harvoin. Kaupungin kadut yllättävän väljät ja leveät, polttavalta auringolta vaikea paeta varjoon. Kaupungintalo kyllä varsin vaikuttava ruma korkea möhkäle.

Kemin ja Lapin entisen läänin ykkösbaari ("keskeinen kohtaamispaikka aikuiseen makuun") Kukko on tuttu muutaman vuoden takaa pikaiselta vierailulta. Melko railakas meininki silloin, eikä tilanne vaikuta muuttuneen. Pääkatu baarin edestä repäisty auki keskikesäksi. Varsin puheliasta osittain verkkariasuista porukkaa, huomattavia tennisasiantuntijoita liikkeellä. Epäilisin, että useamman vallitsevaa humalatilaa ei ole saavutettu pelkästään aamupäivän kuluessa. Kaikki kuitenkin korostetun ystävällisiä muukalaista kohtaan, ei mitään hämminkiä. Kemin punaisuus on varmaan nykyään haalistunut, mutta kyllä asiakkaiden paperitehdastausta tuli selväksi.

Melko pian selvisi, että uusimmat Pikkulintu-maahantuonnit on jo ehditty kiskoa kuiviin, mutta tarjolla ilahduttavasti ekstreemejä harvinaisuuksia Porista. Intianpässin strategiset mitat ovat 150 IBUa ja 4,5%. Kylläpä humalaa on todellakin reippaasti. Varsin yksiulotteinen, hedelmää aika vähän, katkeroa maku lähes kokonaan. Maku ei ole enää tasapainoinen missään suhteessa.  Ei kovin miellyttäväkään, vaikka Cascade- ja Amarillo-humalista tykkäisikin. Harmittavaa, että panimo on valinnut englanninkielisen nimen. Näin ryhdikäs panimo saisi helpommin kansainvälistä huomiota suomalaisella erottuvalla nimellä. Toki muutkin laadukkaat suomalaispienpanimot brassailevat bulgarialaisilla tai ruotsalaisilla nimillä. Kemi, Kukko, 10.7.2010.

Peter von Bagh: Sodankylä ikuisesti: elokuvan vuosisata

Tuore von Bagh -kollaasi hänelle läheisestä aiheesta, Sodankylän elokuvajuhlien 25 vuoden taipaleesta. Painopiste on ulkomaisten ohjaajavieraiden haastatteluissa, hieman enemmän mukana olisi saanut olla yleisöreaktioita ja yleistä Sodankylän ilmapiiriä. Valitut ohjaajat ovat pääsääntöisesti Itä-Euroopasta, toki mukana vakuuttavassa kokoelmassa brittejä, ranskalaisia, espanjalaisia, italialaisia, amerikkalaisia (Samuel Fuller!), egyptiläisiä, israelilaisia, palestiinalaisia, iranilaisia. Poissaolollaan loistaa ehkä Saksa ja Skandinavia. Von Bagh sitoo pätkät hienosti teemoihin, pitkään käsitellään toista maailmansotaa, eri ohjaajien omien kokemusten kautta, myös leffoihin nitoen. Rikosta ja sensuuria tarkastellaan ohuemmin. Mielenkiintoisesti poliittiset vastakkainasettelut tulevat esiin, suomalainen vasemmistolainen nuori kulttuuriradikalistinen yleisö hurraa standing ovationilla Eisensteinin Potemkinia kesällä 1988, vuosi ennen kommunismin romahdusta, samalla kun festivaalin vieraaksi saapuneet reaalisosialismin karvaasti kokeneet puolalainen Zanussi ja jugoslaavi Makavejev boikotoivat esitystä. Ei nouse lähellekään von Baghin parhaiden töiden tasoa, jotenkin etäinen ote, aihe oli varmaan liian omakohtainen.

Saksa - Espanja 0-1

Trochowski odotetusti Müllerin tilalla, Pedro hieman yllättävämmin korvasi Torresin. Pedro on enemmän Villan tyylinen pelaaja, sillä paikalla pelasikin ja Villa meni kärkeen. Löwillä taikauskoisesti sininen neule taas, mutta oli turha toive saada Casillasin taakse neljää. Katsoja ryntäsi kentälle 4. minuutilla, harvinainen tapaus tässä turnauksessa. Espanja piti vahvasti palloa koko jakson, Saksa vetäytyi yllättävän alas. Todella älykästä siirtelyä, Pedro terävä, Xavi vedossa, mutta ei kunnon tilanteita syntynyt. Pedron pystysyöttö tavoitti 6. minuutilla Villan, mutta Neuer peitti. Puyolkin pääsi luukulta puskemaan, yli. Espanjan ryhmitys pallon lähellä todella tiivis, Saksan avaukset katkaistiin alkuunsa. Vasta 32. minuutilla Trochowskin matala veto, Casillas torjui. Hyvin vähän rikkeitä, siistiä peliä. Yliajalla Özil sai laatikkoon pallon, kaatui/kaadettiin, ei ollut vaarallinen tilanne.

Toisella jaksolla vauhti hieman hiljeni. Alonso kiskoi kahdesti karkeasti ohi. 52. minuutilla Löw vaihtoi Boatengin Janseniin, mystinen vaihto, turhakin. 58. minuutilla Pedron hyvä veto, Neuer esti, jatkotilanteessa Iniesta tarjoili Villalle paikan, muttei ehtinyt. Tässä vaiheessa Villa ja Pedro vaihtoivat paikkoja Saksan nostaessa karvausta korkeammalle, tilaa syntyi lisää. 62. minuutilla Kroos Trochowskin tilalle, olisi ehkä pitänyt ottaa jo avaukseen. Espanja oli edelleen aktiivisempi, Löw kaatui omaan taktiikkaansa, ilman palloa ei voi maalia tehdä. Lähellä se silti oli 65. minuutilla, oikeastaan ainoa väläys tässä pelissä Saksan aiemmin tässä turnauksessa esittämistä otteista. Vasemmalla nopea Özil-Podolski-rakentelu, poikittaissyöttö Kroosille, joka hukkasi avopaikan. Müller olisi ehkä häkittänyt. Ratkaisu sitten 73. minuutilla, brittityyliin, Xavin kulma keskelle 16. rajalle, Pique teki skriinin ja Puyol puski kovaa verkkoon. Se oli siinä, Saksa shokkiin, ei toipunut. Saksa ei uskonut omiin vahvuuksiinsa, aivan liian passiivisella asenteella liikkeelle. Löw otti epätoivoisesti Gomezin, naurettava ratkaisu, jos Cacau oli terve, niin ilman muuta hän olisi jotain voinut tehdä. 82. minuutilla Pedro hukkasi ylivoimahyökkäyksen, silti Pedro oli ehkä ottelun paras pelaaja. Vakuuttava suoritus Espanjalta, vaikka peli ei vieläkään auennut yhtä nautittavaksi kuin EM-kisoissa. Joka tapauksessa saadaan uusi mestari. Saksa pelasi kisojen parasta jalkapalloa aiemmissa peleissä, aivan kuten (joidenkin mielestä) 1970, mutta mestaruuksia ei kauniilla pelillä voiteta.

Kaiserdom Hefe-Weißbier Naturtrüb

Lisää vaan vehnää pukkaa Suomen markkinoille. Tämä bambergilainen on mahtunut Suomen maitokauppoihin, alkoholia 4,7%. Varmaankin perusversiota on laimennettu puritaanisille vientialueille. Sameus on jälleen sitrusmehuluokkaa, mutta muuten maku on ohuehko. Ei ole epämiellyttävän makea, mutta ei tästä kunnon täyteläistä weizen-tunnelmaa saa. Hedelmäisyyttä on, banaania ei juuri ollenkaan, ei tietysti humalaakaan. Tästä ei ole soveliaaksi virittäjäksi Saksan MM-semifinaaliin. Ostopaikka Oulu, Kaakkurin Citymarket.

Saksa - Espanja, ennakkoasetelma

Der Jogo Bonito. Monien mielestä Die Mannschaft on pelannut nyt historiansa kauneinta jalkapalloa. Ehkä niin on, ehkä aika kultaa muistot. Mutta kyllä Länsi-Saksa vuosilta 1970 tai 1972 tuntuu vieläkin paremmalta. Tai ainakin Sepp Maier, Franz Beckenbauer, Günter Netzer ja Gerd Müller olivat suurempia persoonallisuuksia kuin Manuel Neuer, Philipp Lahm, Bastian Schweinsteiger tai Miroslav Klose. Jotain meni pahasti pieleen saksalaisessa jalkapallossa 1976, kun Antonin Panenkan rangaistuspotku upposi Maierin taakse ja Beckenbauer lopetti maajoukkueessa. Taitojalkapallo unohdettiin täysin ja pääpaino asetettiin juoksunopeudelle, fyysiselle voimalle, sumppupuolustukselle, taktiselle kyynisyydelle ja jopa vastustajan väkivaltaiselle vahingoittamiselle. Tämä resepti oli voimassa 30 vuotta ja varsinkin MM-kisoissa. EM-kisoissa nähtiin pieniä valopilkkuja, esim. Bernd Schusterin Netzer-kloonailu 1980 ja Matthias Sammerin Beckenbauer-kloonailu 1996. Aikakautta leimasi kuitenkin Lothar Matthäusin niljakas hahmo. Käänne lopulta tapahtui kotikisoissa 2006, kun joukkue nuorennettiin ja taktiikka muutettiin avoimen hyökkääväksi. Muutos meni Jürgen Klinsmannin (joka pelaajana oli kovin ennalta-arvattava) piikkiin, mutta ehkä todellinen luoja oli silti apuvalmentaja Joachim Löw. Tulosta syntyi kotikisoissa semifinaaliin asti ja Löwin johdolla EM-turnauksessa 2008 mentiin finaaliin. Itsekin arvelin kuitenkin, että Etelä-Afrikassa eväät on jo syöty. Bundesligassa Löwin runkopelaajat eivät ole suuressa roolissa ja Ballackin loukkaantuminen tuntui vievän joukkueelta ainakin henkisen johtajan. Sarjapeleissä kontanneet 2006-tähdet Klose, Podolski ja Schweinsteiger olivat kuitenkin liekeissä heti Australia-pelissä. Ballackin loukkaantuminen loksautti muut palaset kohdalleen Löwin nuorentaessa edelleen joukkuetta. Mesut Özil vaikutti ilmiömäiseltä kymppipaikalla ja Thomas Müller toi mieleen Jürgen Grabowskin parhaat päivät. Müller on vain paljon Grabowskia parempi. Ja Sami Khedira on paljon parempi kuin Torsten Frings. Eniten on hämmästyttänyt Schweinsteiger, jonka kehitys näytti pysähtyneen 2006 pronssiotteluun. Mahtava suoritus Argentiinaa vastaan, miehestä on vaikea sanoa onko kyseessä puolustava vai hyökkäävä keskikenttäpelaaja, ehkä hän on sitten täydellisin keskikenttäpelaaja Johan Neeskensin jälkeen. Beckenbauer on pitänyt tätä joukkuetta täydellisenä, mutta pieniä kysymysmerkkejä on takalinjoilla. Nuoren Neuerin paineensietokyky kaikkein kovimmissa paikoissa on testaamatta. Toisen laitapakin paikalla ovat pelanneet Badstuber ja Boateng, mutta kontribuutiot ovat olleet vähäisiä. Sinänsä se ei ole näkynyt tuloksissa, kun Lahm voi suvereenisti pelata molemmilla laidoilla. Keskuspuolustuskin tuntuu lopulta olevan kunnossa, kun nopea Friedrich täydentää hitaan Mertesackerin ilmaherruutta. Lyömätön Saksa ei ole, Serbia onnistui lamaannuttamaan sen melko eleettömästi. Mestaruuden tiellä on nyt kaksi hyvää eurooppalaisjoukkuetta ja ne ehkä osaavat saman.
 
Espanja on ollut viimeksi näin pitkällä 1950 loppusarjassa. Sillä on ollut toinen toistaan upeampia joukkueita kasassa 60 vuotta, mutta vain paperilla. Katastrofi toistaan on seurannut, jopa kotikisoissa 1982. Syitä on varmaan monia, eikä vähäisin ole baskien ja katalaanien haluttomuus kiillottaa kastilialaisen keskushallinnon kilpeä. EM-kisoissa tuli kuitenkin varhainen voitto jo 1964 ja uudelleen 2006 loistavalla pelillä. Nyt ollaan liikkeellä lähes samalla joukkueella, mutta valmentajana on Aragonesin tilalla varovaisempi del Bosque. Puolustus on ehkä aiempaakin parempi, kun Marchenan tilalla pelaa monipuolisempi Pique. Negatiivisin muutos on keskikentällä, jossa del Bosque vieroksuu piilokärki Fabregasia. Syöttökone Xavi pelaa aiempaa korkeammalla ja se ei sovi hänelle yhtä hyvin kuin kontrolloiva rooli Barcelonassa. Aragonesin joukkueessa Marcos Senna hoiti ankkuroinnin suvereenisti, nyt siihen tarvitaan kaksi miestä Busquets ja Xabi Alonso. Hyökkäykseen jää yksi mies vähemmän ja David Silvaa ei ole nähty Sveitsi-tappion jälkeen. Villa on ollut loistava, mutta Torres puolikuntoinen, ehkä Iniestakin, joka on ajautunut liikaa oikealle laidalle. Ilman Villan terävyyttä Espanja olisi ollut jo kauan lomailemassa. Peli ei ole kunnolla vapautunut missään vaiheessa, vaikka Hondurasin tapaisia vastustajia onkin pyöritelty. Varsinaisia heikkouksia joukkueessa ei kuitenkaan ole.
 
On todella harmi, että Thomas Müller ei saa pelata. Löwillä on kuitenkin runsaasti vaihtoehtoja, lähinnä puolalainen Trochowski ja Bosnian serbi Marin, miksei myös nuori itäsaksalainen Kroos. Luultavasti Trochowski pelaa. Muita muutoksia tuskin tulee, vaikka Özil vaikutti väsyneeltä Argentiinaa vastaan. Ehkä Jansen voisi olla laitapakkina. Del Bosquen murheena on Torres, mutta olisi yllätys jos esim. Llorente pääsisi avaukseen. Muuten jatkettaneen samalla systeemillä ilman Fabregasia. Romanttisesti ajatellen hienolla taidolla ja asenteella pelaavan Saksan pitäisi voittaa hitaan aneemisen ja filmaavan latinoryhmän. Romantiikka ja oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan näy jalkapallotuloksissa. Saksan voitto olisi toivottava, mutta toisinkin voi käydä.   

Uruguay - Hollanti 2-3

Tabarez ei uskaltanut ottaa Abreuta avaukseen. Suarezin paikan otti puolustava keskikenttämies Gargano, joten hyvin varovainen asetelma, käytännössä ei yhtään kunnon hyökkääjää. Puolustus kunnossa, kun Godin pääsi mukaan ja Caceres otti Fucilen paikan. Käytännössä Uruguay ampui itseään jalkaan, kun Forlan kärjessä. Hollanti täysin odotetusti liikkeelle, pelikieltopaikkaajina Boulahrouz ja De Zeeuw. Hollanti aloitti aktiivisemmin, 3. minuutilla Muslera nyrkkeili pallon suoraan Kuijtille, joka ampui yli. Sneijderilla vetopaikka, mutta pallo osui van Persieen. Forlan ja Cavani paitsiotilanteissa. 18. minuutilla matalan profiilin turnauksen pelannut van Bronckhorst kiskaisi 35 metristä vasemmalla unelmalaukauksen takaylänurkkaan tolpan kautta. Vauhti pysähtyi, Hollanti lopetti pelaamisen. Cavani melko avuton Uruguayn kärjessä, mm. hukkasi ylivoimahyökkäyksen. Forlan sai keskellä tilaa 41. minuutilla ja vetäisi melko kaukaa vasurilla keskelle maalia kierteisesti, Stekelenburg sohi sisään, maalivahdin virheeltä vaikutti. Hollanti ei toipunut takaiskusta loppujakson aikana.

Van Marwijkilta tauolla taktinen vaihto, jollaisen olisin itsekin tehnyt. Puolustava de Zeeuw pois, hyökkäävä van der Vaart sisään. Ratkaiseva teko. Aluksi Uruguay sai kuitenkin hetkellisesti otteen, Cavani ryösti pallon Stekelenburgilta, mutta liian hidasta toimintaa. Forlanin hyvä vapaapotku alanurkkaan, mutta nyt Stekelenburg edessä. Hollannin painostus, van der Vaartin hyvä laukaus takanurkkaan, Muslera torjui. Sitten Sneijderin laukaus kimposi puolustajasta takatolpan kautta maaliin. Paitsiolta haiskahtava sivujuonne, jälleen surkean pelin jauhanut van Persie oli lähellä paitsiota ja lähellä osallistua peliin, vaikka ei osunut palloon. Heti perään ottelun varsinainen ratkaisu, Kuijtin tarkka keskitys vasemmalta topparien keskelle, Robben puski tolpan kautta alanurkkaan. Luganoa olisi sittenkin kaivattu, Uruguay kaatui lopulta puolustusvirheisiin. Tabarez vaihtoi vasta nyt 78. minuutilla Abreun sisään, liian myöhään. 84. minuutilla hämmästyttävästi Forlan pois, sisään kokematon Sebastian Fernandez. Robben sillä välin hukkasi kaksi selvää maalipaikkaa. Yliajalla Maxi Pereiran laukaus meni verkkoon ruuhkan takaa ja Uruguay sai vielä tasoitusmahdollisuusmylläköitä, kun muuten hyvin koko turnauksen tuominnut uzbekki Irmatov tuntui jatkavan peliä loputtomasti. Hollanti loppujen lopulta selvästi parempi, vaikka ei vieläkään peli kulje niin hyvin kuin tällä materiaalilla pitäisi. Uruguay kaatui liian varovaiseen taktiikkaansa.

Uruguay - Hollanti, ennakkoasetelma

Pieni Uruguay oli suvereenisti johtava jalkapallomaa 30 vuotta, 1924 - 1954. Kaksi olympiakultaa Euroopassa ja maailmanmestaruus aina kun osallistui kisoihin. Voittokulku katkesi vasta 1954 Sveitsin turnauksen semifinaalissa Unkarin ihmejoukkuetta vastaan. Monet ottelun nähneistä pitävät sitä edelleen pelin historian hienoimpana. Schiaffinon johtama Uruguay oli tappion hetkellä ehkä parempi kuin koskaan ennen. Itseäni on aina harmittanut, kun en ehtinyt näitä matseja näkemään. Pääsin mukaan 1970, kun Uruguay pystyi vielä nousemaan semifinaaliin, mutta niissä kisoissa se jäi monen unelmajoukkueen varjoon. Sen jälkeen on ollut MM-kisoissa vaikeaa, vaikka Copa American voittoja on tullut edelleen, 1980 voitto ex-mestarien Mundialito-turnauksessa, Penarol ja Nacional ovat juhlineet seurajoukkueiden kansainvälisissä skaboissa ja Enzo Francescolia pidettiin 80-luvulla hetken maailman ykköspelaajana. Näiden vuosien kuvaavana tapahtumana voidaan pitää 1-6 -tappiota Tanskalle toisissa Meksikon kisoissa 1986. 1974 Uruguay joutui ensimmäiseksi uhrilampaaksi, kun Hollanti lanseerasi totaalisen jalkapallon MM-tasolle. Tuossa ottelussa Diego Forlanin isä Pablo oli Uruguayn oikea pakki, tavoitteena oli estää Rob Rensenbrinkin peli, mutta Hollannilla oli joka hyökkäyksessä aina eri mies tuolla tontilla. Hollanti voitti kahdella Repin maalilla ja Forlan otti keltaisen toisen jakson alussa. 
 
Uruguaylla on näissä kisoissa ollut hyvä ryhmä, mutta todella kovia joukkueita vastaan ei ole tarvinnut pelata. Ranskan romahduksen takia Uruguay sai sille varatun väylän edetä pitkälle ja Englantikin mokaili tiensä kaavion hankalammalle puolelle. Toki Uruguay olisi nyky-Englanninkin kellistänyt helposti. Ranska-pelissä ei vielä irronnut, Diego Forlan pelasi liian korkealla ja takalinjalla kokeiltiin kolmea topparia. Etelä-Afrikkaa vastaan Tabarezin palikat loksahtivat kohdalleen, kun Forlan vedettiin kymppipaikalle ja Fucile otti laitapakin roolin. Suarez sai kärjessä hyvin tilaa ja tehoa syntyi, vaikka toinen hyökkääjä Cavani ei olekaan onnistunut. Meksiko-peliä en nähnyt, mutta systeemi ilmeisesti säilyi samana. Etelä-Korea kellistyi melko helposti, mutta Ghana vain hyvällä tuurilla. Tabarez joutuu miettimään Hollantia vastaan pelisysteemin aika lailla uusiksi, koska useampi avainpelaaja on pelikiellossa tai loukkaantunut. Suuria aukkoja on sekä kärjessä että puolustuslinjassa. Suarezin paikalle ei ole selvää sentterikorvaajaa. Taiteilijaveteraani Abreu on saanut jämäminuutteja ja ratkaisi neljännesfinaalin röyhkeällä pilkulla. Abreun otto avaukseen olisi suuri riski, mutta Tabarezin on ehkä se otettava. Forlan voisi pelata kärjessä, mutta luultavasti jäisi ilman palloja, koska luovaa hyökkäävää keskikenttäpelaajaa ei ole. Tabarezin optioita vähensi Lodeiron loukkaantuminen. Cavani pelaa taatusti, mutta hänen roolinsa on tähän mennessä lähinnä ollut tilan luominen Suarezille. Ryhmässä on vielä yksi hyökkääjä Sebastian Fernandez, mutta niin kokemattoman otto MM-semifinaaliin olisi suuri yllätys. Itse kokeilisin Abreuta. Forlan on pakko jättää pelintekijän rooliin, muuten maaleja voi odottaa vain erikoistilanteista. Forlan näyttää kesyttäneen Jabulanin supertähdistä parhaiten, pallo on totellut kauempaakin kiskaistuna. Hollannin laitapakit Boulahrouz ja van Bronckhorst eivät ole kummoisia, sieltä on avattava. Uruguayn keskikentän pohja, Diego Perez ja Egidio Arevalo, on turnauksen parhaita ja se pystyy estämään Sneijderin ja Kuijtin pelinrakennuksen. Laidoilla pelannevat molemmat Pereirat, kohtuupelaajia kumpikin. Puolustuksessa on suuria kysymysmerkkejä, oikea pakki Fucile on pelikiellossa. Victorino pelannee topparina, sillä tuskinpa Lugano ehtii kuntoutua. Toinenkin vakiotoppari Godin on toipilas. Martin Caceres on myös keskuspuolustaja, mutta on pelannut molemmilla laidoilla. Luulisin että Caceres ottanee Fucilen tontin ja saa Robbenin vastaansa. Siihen ottelu voi ratketa.
 
Hollanti on voittanut kaikki pelinsä, mutta Brasiliaa lukuunottamatta vastus on ollut keskinkertaista. Brasilia-voittokin tuli erikoisella tavalla, joukkueen todellinen iskukyky on edelleen epäselvä. Van Marwijk ei kerää tyylipisteitä, vain voitto merkitsee. Näin ei ennen ole ollut Hollannin joukkueessa, mutta ehkä vain näin kyynisellä asenteella voittoja nykyään tulee. Jos ei ole Jogi Löw. Van Marwijk peluuttaa itsepäisesti Van Persietä yksinäisenä sentterinä Van Nistelrooijn tapaan, mutta Van Persie on minusta enemmän Robbenin tapainen taustanousija. Itse peluuttaisin klassisempaa Huntelaaria kärjessä. Robben näyttää kuntoutuneen, mutta hän on suhteellisen yksipuolinen ase, kannattaa tietysti ottaa mukaan. Sneijder on lopulta lunastamassa lupauksiaan lähes Neeskens-tyylisillä esityksillä, mutta Diego Perez voi ottaa ajan ja tilan pois. Kuijt on ollut erittäin hyvä monipuolisessa roolissa ja saattaa ratkaista nyt Hollannin tien finaaliin. Pohjalta puuttuu de Jong ja itsestäänselvää korvaajaa ei ole. Jos taktiikkaa ei muuteta, niin todennäköisin korvaaja on samaa paikkaa pelaava Demy de Zeeuw. Myös kokenut toppari Ooijer voisi nousta ankkuriksi, jos Mathijsen pystyy pelaamaan takana. Itse muuttaisin taktiikkaa ja jättäisin pohjalle vain van Bommelin ottamaan Forlanin. Lisää hyökkäysvoimaa, koska ryhmässä on hienoja luovia pelaajia tyylin Afellay ja Elia. Miksei myös van der Vaart, vaikka ei varsinaisesti loistanut pelatessaan Robbenin tilalla. Puolustuksessa ei ole ongelmia, pelikieltoisen van der Wielin paikan ottaa Boulahrouz ja Mathijsen palannee keskelle. Hollannilla on ilman muuta kaikki mahdollisuudet voittaa Uruguay, mutta henkisellä puolella ongelmia voi esiintyä. Van Persie on jo oireillut. Hollanti pelaa lähes kotikentällä, Kaapstadin buurivoittoinen yleisö lienee kutakuinkin sataprosenttisesti oranssien puolella.   

Tom Weschler & Gary Graff: Travelin' Man On the Road and Behind the Scenes with Bob Seger

Bob Seger on Euroopassa jäänyt melko tuntemattomaksi, mutta USA:ssa Seger oli 1970-luvun lopulla suositumpi kuin samassa tyylisuunnassa operoiva Bruce Springsteen. Muutaman vuoden vanhempi Seger nautti Detroitin seudulla kulttisuosiota jo 60-luvulla, mutta kansallinen läpimurto tuli vasta 1976, myöhemmin kuin Springsteenillä. Segerin huippukausi oli lyhyt. Kun Springsteenistä tuli megatähti 80-luvulla, Seger alkoi jo jäähdytellä, viimeinen merkittävä levy The Distance on vuodelta 1982. Itseltäni Segerin huippukausi meni ohi, noteerasin miehen oikeastaan vasta Lawrence Kasdanin elokuvassa Body Heat, Mickey Rourke -kohtauksessa soitetaan lujaa Segerin hämmentävän intensiivistä revittelyä Feel Like a Number. Segerin savuinen ääni on ehkä rockin historian vaikuttavin ja vuosien 1976-82 välinen tuotanto kestää loputonta kulutusta. Kun viime toukokuussa ajoin vuokra-autolla ensi kerran Segerin kotivaltioon Michiganiin Chicagon suunnasta, avasin radion vasta Michiganin puolella. Radio käynnistyi suoraan keskeltä Seger-klassikkoa Night Moves, pieni mutta sykähdyttävä hetki.

Segeristä on kirjoitettu melko vähän, eikä tämäkään pääosin valokuvista koostuva teos paljoa uraa valaise. Valokuvaaja Weschler on Segerin kiertuemanageri 70-luvun alusta ja Graff mm. Springsteenistä kirjoittanut toimittaja. Aineisto keskittyy Segerin turhautumisen vuosiin 1969-76. Ramblin' Gamblin' Man oli pieni hitti 1969, mutta läpimurto jäi tekemättä vaikka Seger painoi 250 keikkaa vuodessa ja julkaisi kahdeksan albumia. Seger on myöhemmin tunnustanut, että musiikki ei ollut tarpeeksi hyvää, aikaa ei jäänyt laulujen kirjoittamiseen. Noiden vuosien tunnelman kiteyttää legendaarinen 1972 kirjoitettu Turn the Page, ehkä rockin villtävin kiertuelaulu. Weschler kuvaa omaa suhdettaan Segeriin ja itse kohde jää edelleen etäiseksi. Mustavalkoisista kuvista välittyy kyllä loistavasti 70-luvun alun ajankuva, pitkät tukat, leveät kaulukset ja lahkeet, nopeat autot ja bändärit. Parraton 24-vuotias Seger näyttää aivan teinipojalta. Bändi soitti yllättävän suurilla festivaaleilla jo ennen läpimurtoaan. Kirjan mielenkiintoisinta antia on ehkä Weschlerin anekdootit Segerin varhaisten albumien kansien suunnittelusta. 

Paraguay - Espanja 0-1

Paraguay vaihtoi miehiä reippaasti, Veron laitapakiksi ottamaan Villaa, hyökkäävämpi Santana keskikentälle ja kärkeen lopulta Cardozo ja Valdez. Llorente-huhuista huolimatta Torres edelleen Espanjan sentterinä. Paraguay aloitti kiihkeästi, karvasi ylhäältä, Espanja tyytyi pallottelemaan. 40. minuutilla Valdez teki maalin pitkästä syötöstä, hylättiin paitsiona. Valdez ei ollut paitsiossa, mutta siellä ollut Cardozo ehkä osallistui peliin. Espanja vaikutti kärsivälliseltä, mutta vaikeuksia ilmassa oli. Iniestalla paljon virheitä, Villa ei saanut palloja, paras tilanne Xavin nopea laukaus. Toisella jaksolla hidas aloitus, Fabregas Torresin tilalle. 55. minuutin kohdalla Paraguayn kulmassa Pique kaatoi käsin Cardozon, pilkku. Cardozo veti itse, Casillas torjui kesyn yrityksen. Heti perään vastahyökkäyksestä Villan kaatoi Alcaraz, uusi pilkku. Alonso sai sisään, mutta espanjalaiset ryntäsivät laatikkoon liian aikaisin, uusinta pilkusta. Nyt Alonson vedon Villar torjui, kaatoi jatkotilanteessa Fabregasin, tästä ei kuitenkaan uutta pilkkua. Jatkolaukauksen da Silva esti maaliviivalta. Draamapläjäyksen jälkeen hetki hieman sekavampaa peliä. Valdez ilmeisesti loukkaantui, tilalle kankea Santa Cruz, itse olisin ottanut Barriosin. Espanja jaksoi pelata rauhallista omaa peliään, Paraguay väkisin alkoi väsymään. 83. minuutilla lopulta ratkaisu, väsymätön Iniesta pääsi tuomaan keskeltä ylös, vapauttava syöttö vaihtomies Pedrolle, veto tolppaan, kimmokkeen sai Villa, laukaus kahden tolpan kautta maaliin. Nyt vasta Barrios sisään, mies saikin tasoitusmahdollisuuden päästyään oikealta vapaaksi 89. minuutilla, Casillas sylki eteen, Santa Cruzilla vielä parempi paikka, mutta sekin päin Casillasia. Enempää ei nähty, Paraguayn ylivoimaisesti paras peli turnauksessa ja kaatui saappaat jalassa. Espanjan peli edelleen nihkeää, mutta potentiaalia sillä on, ei pelikieltoja semifinaalissa. Kaikki neljännesfinaalit viihdyttäviä, toivottavasti sama tahti jatkuu loppuun asti.

Saksa - Argentiina 4-0

Angela Merkel paikalla jo näin aikaisessa vaiheessa, kentällä ei yllätysnimiä. Di Maria pujotteli ensin läpi, mutta sitten Saksan shokkialku. Schweinsteigerin vapaapotku vasemmalta, etutolpalla Müller voitti Otamendin ja puski Romeron jalan kautta saksalaiset johtoon. Müller, jota Maradona ei tuntenut maaliskuussa Saksa-ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Ehkä nyt naama muistissa. Saksalla kova painostus maalin jälkeenkin, Argentiinan puolustusta ei ole aiemmin kunnolla haastettu. 24. minuutilla Klose hukkasi ns. varman paikan Müllerin esityöstä. Argentiinalla vaikeuksia, peli ei kunnolla irronnut, vaikka Di Maria siirtyi oikealle painostamaan Boatengia. 35. minuutilla Müller sai varoituksen kyseenalaisesta käsivirheestä ja otti pelikiellon semifinaaliin. Paljon laukauksia yli molemmilta. Peli toisella jaksolla aluksi hitaampaa, Özil vaikutti väsyneeltä. Saksalaiset jäädyttivät Argentiinan hyökkäyspelin vakuuttavasti, Maradona ei reagoinut mitenkään. 68. minuutilla lopullinen ratkaisu, Müllerilta upea pystysyöttö maassa maaten, Podolski vapaaksi, Klose rankaisi. Tilanteessa vain Burdisso oli alhaalla, muu Argentiinan puolustus aivan liian korkealla. Nyt Maradona otti Pastoren Otamendin tilalle, mutta ei oleellista muutosta, argentiinalaiset näyttivät jo epätoivoisilta, väsyneiötä ja alistuneilta. Omituisen hengetön suoritus. Schweinsteigerin upea soolopurjehdus vasemmalta kohti tolppaa, syöttö toppari Friedrichille ja jo kolmas maali. Sergio Aguero tuli sisään, mutta Diego Milito ei vieläkään. Neljäskin maali tuli vielä vastahyökkäyksestä, Özil vasemmalta läpi, tarkka keskitys Kloselle, joka nyt saavutti MM-maalimäärässä Gerd Müllerin. Vaikea sanoa, millä konstilla Argentiina olisi pärjännyt. Tuskinpa Veronin mukaantulo olisi mitään auttanut, erityisen pahoja ongelmia oli laidoilla, Maxi ja Di Maria eivät saaneet mitään aikaan. Saksa tuntuu vahvalta mestarisuosikilta, mutta huippuvire ei välttämättä kestä loppuun asti.

Ghana - Uruguay 1-1, rpk 2-4

Sulley Muntari lopulta avauksessa, Interin tähti on riidellyt koko turnauksen ajan valmentaja Rajevacin kanssa. Vorsah palasi toppariksi, Inkoom edelleen laidalla. Uruguay otti mukaan hyökkäävämmän Fernandezin keskikentälle ja Godinia tuurasi topparina Victorino. Tarkkailevan alun jälkeen Uruguay otti selvän otteen, paljon tilanteita, mutta todella hyviä paikkoja ei syntynyt. 20. minuutilla laitapakki Fucilelle pelikielto semifinaaliin varoituksesta melko löysästä rikkeestä. Fucile näytti myöhemmin menettävän tajunnan niskalaskeutumisessa, mutta nopea ihmeparantuminen. Puolen tunnin kohdalla Ghanalla ei ollut vielä yhtään kunnon hyökkäystä, mutta joukkue pystyi dramaattiseen rytminvaihdokseen, syntyi nopeasti useita hyviä tilanteita, Vorsah ja Boateng saivat pallot vain vähän ohi. 38. minuutilla Uruguay joutui ottamaan polvensa loukanneen topparikapteeni Luganon pois. Boatengin näyttävä saksipotku luukulta, ei uponnut sekään, mutta ensi jakson toisella yliaikaminuutilla Muntarin kääntökaukolaukaus yli 30 metristä yllätti Musleran Uruguayn maalissa. Nopea luova ratkaisu, ei välttämättä Musleran virhe.

Uruguayn valmentaja Tabarezilta hyvä reaktio, Fernandezin tilalle tauolla Lodeiro ja Cavani siirtyi luontevammin oikealle. Sinänsä Fernandez ei ollut huono, mutta Cavani täysin ulalla vasemmalla. 55. minuutilla vapaapotku alueen kulmalta vasemmalta, Forlan upotti takanurkkaan loisteliaasti. 63. minuutilla Forlanilla jumalainen alasotto, syöttö poikittain maalin edestä Suarezille, jonka volley sivuverkkoon. Myös Ghanalla hyvää otetta, loistavaa hyökkäyspeliä päästä päähän. Selvästi Ghanan paras esitys turnauksessa, kun Abedi Pelen poika Ayew saatiin lopulta pois kentältä pelikiellon kautta. 75. minuutin tienoilla Appiah ja Abreu sisään. Yksi turnauksen parhaista peleistä, ainakin dramaattisin. Varsinaisen peliajan lopulla Muntari pois, tilalle Adiyiah, tässä oli ehkä Rajevacin kohtalokas ratkaisu. Kova tempo pelissä koko ajan.

Jatkoajalla väsymys tuntui astuvan esiin, aivan samaa kiihkeyttä ei enää syntynyt. Ghana oli aktiivisempi ja jatkoajan lopussa syntyi lopulta useita tilanteita. Appiahilla ratkaisun avaimet, mutta ei tulosta. Aivan 120. minuutin tienoilla valtava hässäkkä Uruguayn maalilla ja Suarez esti maalin yksiselitteisellä käsivirheellä, rangaistuspotku Ghanalle ja Suarezille punainen ja pelikielto semifinaaliin. Näin lähelle afrikkalaisjoukkue ei ole aiemmin semifinaalia päässyt. Tilanteen historiallisen kontekstin huomioonottaen ei ollut yllätys, että Gyan epäonnistui, pallo poikkipuun yläreunaan ja siitä katsomoon: rangaistuspotkukilpailu. Tämä oli Ghanalle niin ratkaiseva isku, että lopputulos oli arvattavissa. Gyan urheasti ensimmäiseksi ampujaksi ja onnistui tietysti nyt, kun se ei enää niin paljon merkinnyt. Ghanan Mensah epäonnistui kolmantena, samoin Uruguayn Maxi Pereira neljäntenä, sitten (ehkä huonosti valittu) Adiyiah Ghanan neljäntenä. Vaihtomies Sebastian Abreu niittasi voiton Panenka-tyylisellä ylimielisellä roikkusohaisulla keskelle maalia. Jalkapallojoukkueista ehkä se kaikkein myyttisin, Uruguay, on semifinaaleissa ensi kertaa 40 vuoteen. Se on hienoa, mutta tietysti olisi ollut hienoa saada sinne ensi kertaa joukkue Afrikastakin. Ghana ei vaan ollut tarpeeksi hyvä, Asamoah Gyanin potkun olisi pitänyt onnistua. Michael Essien olisi varmaan sen sisään kiskaissut. Sitä ghanalaiset voivat jäädä miettimään. Omasta mielestäni Uruguay oli parempi, mutta ilman Luis Suarezia vaikeaa on Hollantia vastaan lähteä.

Hollanti - Brasilia 2-1

Hollanti perinteisesti pilaa arvokisansa sisäisellä riitelyllä, siltä näytti tälläkin kertaa. Nyt itsetuhonappulaa painoi van Persie Sneijderiä parjaamalla. Mathijsen avauksesta pois, jos ei ollut loukkaantuminen, niin katastrofaaliselta tuntuva päätös van Marwijkilta, korvaaja Ooijer on hidas, mutta kankea. Brasilialla Ramires pelikiellossa, mutta ilman sitäkin Felipe Melo olisi voinut olla avauksessa. Selostaja totesi, että Brasilia on hävinnyt MM-kisoissa vain kerran sinisissä paidoissa. Kaveri onnistui olemaan sanomatta, että se tappio tuli juuri Hollannille 1974. Kova lataus, tunteet kuumina heti alussa. Paitsiotilanteesta Brasilia vei pallon maaliinkin heti alussa. Jo 10. minuutilla karmea Hollannin puolustusmoka, Felipe Melon tarkka pystysyöttö keskelle, Robinho täysin vapaana ja pallo helposti häkkiin. 14. minuutilla näytti tulevan uusi naula Hollannin arkkuun, Heitinga otti idioottimaisen kortin taklaamalla pallotonta Robinhoa. Van Persiellä toistuvia epäonnistumisia, Robben liian itsekäs, Sneijder ampui kaukaa kovan matalan vedon, mutta Julio Cesar torjui. Brasilia tuntui terävämmältä, Juanilla avopaikka luukulla ja hienon kuvion jälkeen Kakan tarkka ylänurkkalaukaus, jonka Stekelenburg kuitenkin sai torjuttua. Robbenilta omituinen kulmapotkutemppu, siirsi hieman palloa ja juoksi pois. Ilmeisesti Robben unohti kertoa älynväläyksestä muille hollantilaisille, koska Dani Alves kävi poimimassa lahjapallon pois. Ensi jaksoa kattavasti kuvaava yksityiskohta.

Toisen jakson alussa van der Wielille kortti, pelikielto välierään. Nyt selostaja mainitsi 1974 tappion Hollannille, mutta onnistui kertomaan väärät lukemat 3-2. 53. minuutilla harmiton vapaapotku oikealta, Sneijder antoi laitaan Robbenille, sai pallon takaisin, heitti keskityksen maalille, jonka Felipe Melo puski omaan maaliin Julio Cesarin edestä. Onnekas tasoitus, mutta karmaiseva virhe tätä ennen koko turnauksen vahvalta näyttäneeltä puolustukselta. Nyt nähtiin MM-historian ehkä hämmästyttävin itseluottamusromahdus Brasilialta, ote siirtyi täysin Hollannille. Siitä huolimatta Dungalta täydellinen virhearvio, varoituksen ottaneen Bastosin tilalle Gilberto Melo, puolustava pelaaja tasapelitilanteessa ja lisäksi vasen laita jäi entistä enemmän Robbenin haltuun. Myös De Jong otti kortin, pelikielto välierään. Sitten kulmapotku 68. minuutilla, Robben etutolpalle, Kuijt jatkoi päällä taakse ja Sneijder nikkasi häkkiin. Nätti maali brasilialaisten seuratessa tilannetta katseella. Felipe Melon järki sekosi, polki maassa makaavaa Robbenia ja ajettiin ulos. Dunga vaihtoi flopanneen Luis Fabianon pois, mutta tilalle pehmeä Nilmar eikä Grafite. Dunga osoittautui valmentajana yhtä luovaksi kuin pelaajanakin. Brasilian paineensietokyky todella surkeaa, peli pysähtyi totaalisesti. Erityisen heikko oli keskikenttä, Kaka oli aivan ala-arvoinen ja hyökkäystukea ei muilta tullut. Ainoa lopun tilanne oli van Bommelin pöljyyksissään aiheuttama vapaapotku, jonka Dani Alves kuitenkin hukkasi. Lopun vastahyökkäyksistä Hollannilla oli tilanteita tehdä 3-4 maalia, mutta jostain syystä tahtoa ei tuntunut riittävän. Hollanti on taatusti suosikki semifinaalissa Uruguayta tai Ghanaa vastaan, pelikieltopelaajat eivät ole ratkaisevia. Hollannin joukkue ei ole parhaiden päivien tasoa ja ainakin nyt tuntuisi että finaalissa ei ole mahdollisuuksia Saksa/Argentiina/Espanjaa vastaan. Paraguay olisi lyötävissä.

Julien Temple: Oil City Confidential

7.9.1988 näin Dr Feelgoodin keikan Helsingin Tavastia-klubilla. Solisti Lee Brilleaux oli ainoa alkuperäisjäsen, mutta konsertti oli hikisen intensiivinen. Ei varmaan parhaita kokemiani, mutta silti unohtumaton. Brilleaux kuoli vajaat kuusi vuotta myöhemmin 41-vuotiaana. Alkuperäinen Dr Feelgood 70-luvun puolivälissä oli ainutlaatuinen, silloin vähäinen radiosta kuulunut rock-tyyppinen musiikki oli aivotonta poppia tai loputtoman tylsää progea. Dr Feelgoodin energinen blues-pohjainen rock oli yksi harvoista raikkaista helmistä. 

Sex Pistols -leffastaan tunnetun Templen tuore tuotos pääsi yllättämään. Suomessa Dr Feelgood on edelleen kova sana, bändi oli täällä ehkä suositumpi kuin missään muualla ja Mojo Zombiesin kaltaisten yhtyeiden kautta musiikkityylikin on edelleen elossa. En olisi uskonut, että Temple valitsee näin epämuodikasta aihetta. Neuroottis-narkoottinen alkuperäiskitaristi Wilko Johnson on yhä hieman yllättäen hyvässä hapessa ja Temple rakentaa elokuvan Johnsonin ympärille. Templen tyyliin lähes kaikki elokuvalliset keinot ovat käytössä. Johnsonin tarinaniskentä kannattelee koko runkoa, johon Temple iskee vanhaa arkistomateriaalia, aikalaisten haastatteluja, dramatisoituja mustavalkoisia osuuksia, vanhaa brittifiktiota Loseyn The Criminalin tapaan ja yllättävän paljon Hollywood-leffojakin, esim. Lontooseen sijoittuvasta Night and the Citystä paljon otoksia. Koko homma leikattu kasaan hirvittävällä vauhdilla eteneväksi, korreloi hyvin ultranopeaan Feelgood-musiikkiin. Alussa pientä tyhjäkäyntiä, kun bändin tausta Canvey Islandin öljynjalostamo/lomanviettosaarella käydään läpi. Temple ja Johnson saavat katsojan lähes vakuuttuneeksi, että Thames Delta on yhtä myyttinen musiikillisesti kuin Mississippin suistomaa. Musiikilliset esikuvat Howlin' Wolf, Johnny Kidd & The Pirates, Little Walter, Rolling Stones tulevat vaivattomasti esiin. Pubrockin nousu 70-luvun alussa Lontoossa avasi väylän Feelgoodille, tarkkaan ottaen Ducks Deluxen tuuraajana pubikeikalla 1973. Elokuvassa on hikisiä otoksia Kuusrockin keikalta 1975, lavarakennelma on karu ja Oulu paljastuu sijainniksi vain isosta Soundi-lehden mainoksesta lavan takana. Bändi antaa haastatteluja Oulun Vaakunan patiolla Lapin Kultaa kiskoen (Wilko oli toki absolutisti, käytti vain huumeita), Pikisaari taustalla. Musiikkia ehkä olisi saanut olla enemmän, Wilkon ilman plektraa soittama näkkileivän kuiva kitarasoundi psykoottisine lavaliikehdintöineen tulee esille, mutta Brilleaux jää auttamatta hieman varjoon, varsinkin huuliharpistina. Bändin huippukausi hiipui väistämättä 1977 Wilkon erottamisen kautta, mutta hyvää kamaa syntyi jonkin verran myöhemminkin. Elokuva ei sitä unohda, mutta Wilko on elokuvan ehdoton keskipiste. Yhdellä katsomisella kaikkea ei ehdi sulattaa, mukana on varmaan Templen tyyliin paljon hillittömiä sisäpiirivitsejä. Sellaisena pidin viittausta prinsessa Dianaan, mutta nopean nettihaun perusteella Feelgood saattoi tosiaan olla Dianan suosikkibändejä!

Auerbräu Rosenheimer Hefe Weissbier

Perusvehnää Baijerista, samea appelsiinimehun ulkonäkö. Maussa on neilikkaa ja banaania, nielaistaessa hieman humalaakin. Runko on tanakan täyteläinen, tarjoilu jokseenkin yllättäen liian lämpimänä. Suhteellisen kuiva, keskitasoa miellyttävämpi weizen. Valkealinnan patiorivistössä tänä kesänä aukko, kun talvella kaatuneen kendobaarin tilalla ei vielä uutta yrittäjää. St. Michael toisessa päässä on hieman laajentanut ulkotilaansa. Never Grow Old, 1.7.2010.