Bob Seger on Euroopassa jäänyt melko tuntemattomaksi, mutta USA:ssa Seger oli 1970-luvun lopulla suositumpi kuin samassa tyylisuunnassa operoiva Bruce Springsteen. Muutaman vuoden vanhempi Seger nautti Detroitin seudulla kulttisuosiota jo 60-luvulla, mutta kansallinen läpimurto tuli vasta 1976, myöhemmin kuin Springsteenillä. Segerin huippukausi oli lyhyt. Kun Springsteenistä tuli megatähti 80-luvulla, Seger alkoi jo jäähdytellä, viimeinen merkittävä levy The Distance on vuodelta 1982. Itseltäni Segerin huippukausi meni ohi, noteerasin miehen oikeastaan vasta Lawrence Kasdanin elokuvassa Body Heat, Mickey Rourke -kohtauksessa soitetaan lujaa Segerin hämmentävän intensiivistä revittelyä Feel Like a Number. Segerin savuinen ääni on ehkä rockin historian vaikuttavin ja vuosien 1976-82 välinen tuotanto kestää loputonta kulutusta. Kun viime toukokuussa ajoin vuokra-autolla ensi kerran Segerin kotivaltioon Michiganiin Chicagon suunnasta, avasin radion vasta Michiganin puolella. Radio käynnistyi suoraan keskeltä Seger-klassikkoa Night Moves, pieni mutta sykähdyttävä hetki.
Segeristä on kirjoitettu melko vähän, eikä tämäkään pääosin valokuvista koostuva teos paljoa uraa valaise. Valokuvaaja Weschler on Segerin kiertuemanageri 70-luvun alusta ja Graff mm. Springsteenistä kirjoittanut toimittaja. Aineisto keskittyy Segerin turhautumisen vuosiin 1969-76. Ramblin' Gamblin' Man oli pieni hitti 1969, mutta läpimurto jäi tekemättä vaikka Seger painoi 250 keikkaa vuodessa ja julkaisi kahdeksan albumia. Seger on myöhemmin tunnustanut, että musiikki ei ollut tarpeeksi hyvää, aikaa ei jäänyt laulujen kirjoittamiseen. Noiden vuosien tunnelman kiteyttää legendaarinen 1972 kirjoitettu Turn the Page, ehkä rockin villtävin kiertuelaulu. Weschler kuvaa omaa suhdettaan Segeriin ja itse kohde jää edelleen etäiseksi. Mustavalkoisista kuvista välittyy kyllä loistavasti 70-luvun alun ajankuva, pitkät tukat, leveät kaulukset ja lahkeet, nopeat autot ja bändärit. Parraton 24-vuotias Seger näyttää aivan teinipojalta. Bändi soitti yllättävän suurilla festivaaleilla jo ennen läpimurtoaan. Kirjan mielenkiintoisinta antia on ehkä Weschlerin anekdootit Segerin varhaisten albumien kansien suunnittelusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti