Michael Harvey: The Chicago Way

Keväällä Chicagossa huomasin suitsutusta uudelle paikalliselle rikosromaanikyvylle. Nyt sitten käsissä vuodelta 2007 Harveyn noirahtava esikoisteos, joka käynnistyy puhtaalla Chandler-tyylisellä huulenheitolla. Ensimmäisen persoonan kerronnalla mennään ja metatyyppisiä vieraannuttavia kommentteja lukijalle, joissa viittauksia mm. Hawksin The Big Sleep -tulkintaan. Dialogivoittoista tekstiä, huumoriin kietoutuu pian karua katuväkivaltaa ja hieman epäuskottavaa poliisiproseduraalia, koska päähenkilö on vanhakantainen yksityisetsivä. Dennis Lehanelta selviä vaikutteita, mikä ei ole huono asia. Sävyt synkkenevät puolivälissä entisestään ja vauhti on trilleriasteikollakin kovaa, Harvey saa tekstin kyllä rullaamaan hyvin. Chicagon paikallisväri ei ole kovin sakeaa, mutta kohtuullisen monipuolista, irlantilaisuuteen painottuen. Ikävä kyllä Harvey ajaa samantien miinaan sotkemalla soppaan kaavamaista sarjamurhaajajuttua. Ja ei pysähdy vielä siihenkään, vaan lainaa suoraan Kasdanin Body Heatistä (tai Cainin Double Indemnitystä) lisäkäänteen. Hauskaahan se on, mutta jokin raja pastisseillakin. Kokonaisuus jää pettymyksen puolelle, tällaisiin kunnianosoitus-pulpeihin alkoi kyllästyä jo 1980-luvulla.