Ghana - Uruguay 1-1, rpk 2-4

Sulley Muntari lopulta avauksessa, Interin tähti on riidellyt koko turnauksen ajan valmentaja Rajevacin kanssa. Vorsah palasi toppariksi, Inkoom edelleen laidalla. Uruguay otti mukaan hyökkäävämmän Fernandezin keskikentälle ja Godinia tuurasi topparina Victorino. Tarkkailevan alun jälkeen Uruguay otti selvän otteen, paljon tilanteita, mutta todella hyviä paikkoja ei syntynyt. 20. minuutilla laitapakki Fucilelle pelikielto semifinaaliin varoituksesta melko löysästä rikkeestä. Fucile näytti myöhemmin menettävän tajunnan niskalaskeutumisessa, mutta nopea ihmeparantuminen. Puolen tunnin kohdalla Ghanalla ei ollut vielä yhtään kunnon hyökkäystä, mutta joukkue pystyi dramaattiseen rytminvaihdokseen, syntyi nopeasti useita hyviä tilanteita, Vorsah ja Boateng saivat pallot vain vähän ohi. 38. minuutilla Uruguay joutui ottamaan polvensa loukanneen topparikapteeni Luganon pois. Boatengin näyttävä saksipotku luukulta, ei uponnut sekään, mutta ensi jakson toisella yliaikaminuutilla Muntarin kääntökaukolaukaus yli 30 metristä yllätti Musleran Uruguayn maalissa. Nopea luova ratkaisu, ei välttämättä Musleran virhe.

Uruguayn valmentaja Tabarezilta hyvä reaktio, Fernandezin tilalle tauolla Lodeiro ja Cavani siirtyi luontevammin oikealle. Sinänsä Fernandez ei ollut huono, mutta Cavani täysin ulalla vasemmalla. 55. minuutilla vapaapotku alueen kulmalta vasemmalta, Forlan upotti takanurkkaan loisteliaasti. 63. minuutilla Forlanilla jumalainen alasotto, syöttö poikittain maalin edestä Suarezille, jonka volley sivuverkkoon. Myös Ghanalla hyvää otetta, loistavaa hyökkäyspeliä päästä päähän. Selvästi Ghanan paras esitys turnauksessa, kun Abedi Pelen poika Ayew saatiin lopulta pois kentältä pelikiellon kautta. 75. minuutin tienoilla Appiah ja Abreu sisään. Yksi turnauksen parhaista peleistä, ainakin dramaattisin. Varsinaisen peliajan lopulla Muntari pois, tilalle Adiyiah, tässä oli ehkä Rajevacin kohtalokas ratkaisu. Kova tempo pelissä koko ajan.

Jatkoajalla väsymys tuntui astuvan esiin, aivan samaa kiihkeyttä ei enää syntynyt. Ghana oli aktiivisempi ja jatkoajan lopussa syntyi lopulta useita tilanteita. Appiahilla ratkaisun avaimet, mutta ei tulosta. Aivan 120. minuutin tienoilla valtava hässäkkä Uruguayn maalilla ja Suarez esti maalin yksiselitteisellä käsivirheellä, rangaistuspotku Ghanalle ja Suarezille punainen ja pelikielto semifinaaliin. Näin lähelle afrikkalaisjoukkue ei ole aiemmin semifinaalia päässyt. Tilanteen historiallisen kontekstin huomioonottaen ei ollut yllätys, että Gyan epäonnistui, pallo poikkipuun yläreunaan ja siitä katsomoon: rangaistuspotkukilpailu. Tämä oli Ghanalle niin ratkaiseva isku, että lopputulos oli arvattavissa. Gyan urheasti ensimmäiseksi ampujaksi ja onnistui tietysti nyt, kun se ei enää niin paljon merkinnyt. Ghanan Mensah epäonnistui kolmantena, samoin Uruguayn Maxi Pereira neljäntenä, sitten (ehkä huonosti valittu) Adiyiah Ghanan neljäntenä. Vaihtomies Sebastian Abreu niittasi voiton Panenka-tyylisellä ylimielisellä roikkusohaisulla keskelle maalia. Jalkapallojoukkueista ehkä se kaikkein myyttisin, Uruguay, on semifinaaleissa ensi kertaa 40 vuoteen. Se on hienoa, mutta tietysti olisi ollut hienoa saada sinne ensi kertaa joukkue Afrikastakin. Ghana ei vaan ollut tarpeeksi hyvä, Asamoah Gyanin potkun olisi pitänyt onnistua. Michael Essien olisi varmaan sen sisään kiskaissut. Sitä ghanalaiset voivat jäädä miettimään. Omasta mielestäni Uruguay oli parempi, mutta ilman Luis Suarezia vaikeaa on Hollantia vastaan lähteä.