Saksa - Espanja, ennakkoasetelma

Der Jogo Bonito. Monien mielestä Die Mannschaft on pelannut nyt historiansa kauneinta jalkapalloa. Ehkä niin on, ehkä aika kultaa muistot. Mutta kyllä Länsi-Saksa vuosilta 1970 tai 1972 tuntuu vieläkin paremmalta. Tai ainakin Sepp Maier, Franz Beckenbauer, Günter Netzer ja Gerd Müller olivat suurempia persoonallisuuksia kuin Manuel Neuer, Philipp Lahm, Bastian Schweinsteiger tai Miroslav Klose. Jotain meni pahasti pieleen saksalaisessa jalkapallossa 1976, kun Antonin Panenkan rangaistuspotku upposi Maierin taakse ja Beckenbauer lopetti maajoukkueessa. Taitojalkapallo unohdettiin täysin ja pääpaino asetettiin juoksunopeudelle, fyysiselle voimalle, sumppupuolustukselle, taktiselle kyynisyydelle ja jopa vastustajan väkivaltaiselle vahingoittamiselle. Tämä resepti oli voimassa 30 vuotta ja varsinkin MM-kisoissa. EM-kisoissa nähtiin pieniä valopilkkuja, esim. Bernd Schusterin Netzer-kloonailu 1980 ja Matthias Sammerin Beckenbauer-kloonailu 1996. Aikakautta leimasi kuitenkin Lothar Matthäusin niljakas hahmo. Käänne lopulta tapahtui kotikisoissa 2006, kun joukkue nuorennettiin ja taktiikka muutettiin avoimen hyökkääväksi. Muutos meni Jürgen Klinsmannin (joka pelaajana oli kovin ennalta-arvattava) piikkiin, mutta ehkä todellinen luoja oli silti apuvalmentaja Joachim Löw. Tulosta syntyi kotikisoissa semifinaaliin asti ja Löwin johdolla EM-turnauksessa 2008 mentiin finaaliin. Itsekin arvelin kuitenkin, että Etelä-Afrikassa eväät on jo syöty. Bundesligassa Löwin runkopelaajat eivät ole suuressa roolissa ja Ballackin loukkaantuminen tuntui vievän joukkueelta ainakin henkisen johtajan. Sarjapeleissä kontanneet 2006-tähdet Klose, Podolski ja Schweinsteiger olivat kuitenkin liekeissä heti Australia-pelissä. Ballackin loukkaantuminen loksautti muut palaset kohdalleen Löwin nuorentaessa edelleen joukkuetta. Mesut Özil vaikutti ilmiömäiseltä kymppipaikalla ja Thomas Müller toi mieleen Jürgen Grabowskin parhaat päivät. Müller on vain paljon Grabowskia parempi. Ja Sami Khedira on paljon parempi kuin Torsten Frings. Eniten on hämmästyttänyt Schweinsteiger, jonka kehitys näytti pysähtyneen 2006 pronssiotteluun. Mahtava suoritus Argentiinaa vastaan, miehestä on vaikea sanoa onko kyseessä puolustava vai hyökkäävä keskikenttäpelaaja, ehkä hän on sitten täydellisin keskikenttäpelaaja Johan Neeskensin jälkeen. Beckenbauer on pitänyt tätä joukkuetta täydellisenä, mutta pieniä kysymysmerkkejä on takalinjoilla. Nuoren Neuerin paineensietokyky kaikkein kovimmissa paikoissa on testaamatta. Toisen laitapakin paikalla ovat pelanneet Badstuber ja Boateng, mutta kontribuutiot ovat olleet vähäisiä. Sinänsä se ei ole näkynyt tuloksissa, kun Lahm voi suvereenisti pelata molemmilla laidoilla. Keskuspuolustuskin tuntuu lopulta olevan kunnossa, kun nopea Friedrich täydentää hitaan Mertesackerin ilmaherruutta. Lyömätön Saksa ei ole, Serbia onnistui lamaannuttamaan sen melko eleettömästi. Mestaruuden tiellä on nyt kaksi hyvää eurooppalaisjoukkuetta ja ne ehkä osaavat saman.
 
Espanja on ollut viimeksi näin pitkällä 1950 loppusarjassa. Sillä on ollut toinen toistaan upeampia joukkueita kasassa 60 vuotta, mutta vain paperilla. Katastrofi toistaan on seurannut, jopa kotikisoissa 1982. Syitä on varmaan monia, eikä vähäisin ole baskien ja katalaanien haluttomuus kiillottaa kastilialaisen keskushallinnon kilpeä. EM-kisoissa tuli kuitenkin varhainen voitto jo 1964 ja uudelleen 2006 loistavalla pelillä. Nyt ollaan liikkeellä lähes samalla joukkueella, mutta valmentajana on Aragonesin tilalla varovaisempi del Bosque. Puolustus on ehkä aiempaakin parempi, kun Marchenan tilalla pelaa monipuolisempi Pique. Negatiivisin muutos on keskikentällä, jossa del Bosque vieroksuu piilokärki Fabregasia. Syöttökone Xavi pelaa aiempaa korkeammalla ja se ei sovi hänelle yhtä hyvin kuin kontrolloiva rooli Barcelonassa. Aragonesin joukkueessa Marcos Senna hoiti ankkuroinnin suvereenisti, nyt siihen tarvitaan kaksi miestä Busquets ja Xabi Alonso. Hyökkäykseen jää yksi mies vähemmän ja David Silvaa ei ole nähty Sveitsi-tappion jälkeen. Villa on ollut loistava, mutta Torres puolikuntoinen, ehkä Iniestakin, joka on ajautunut liikaa oikealle laidalle. Ilman Villan terävyyttä Espanja olisi ollut jo kauan lomailemassa. Peli ei ole kunnolla vapautunut missään vaiheessa, vaikka Hondurasin tapaisia vastustajia onkin pyöritelty. Varsinaisia heikkouksia joukkueessa ei kuitenkaan ole.
 
On todella harmi, että Thomas Müller ei saa pelata. Löwillä on kuitenkin runsaasti vaihtoehtoja, lähinnä puolalainen Trochowski ja Bosnian serbi Marin, miksei myös nuori itäsaksalainen Kroos. Luultavasti Trochowski pelaa. Muita muutoksia tuskin tulee, vaikka Özil vaikutti väsyneeltä Argentiinaa vastaan. Ehkä Jansen voisi olla laitapakkina. Del Bosquen murheena on Torres, mutta olisi yllätys jos esim. Llorente pääsisi avaukseen. Muuten jatkettaneen samalla systeemillä ilman Fabregasia. Romanttisesti ajatellen hienolla taidolla ja asenteella pelaavan Saksan pitäisi voittaa hitaan aneemisen ja filmaavan latinoryhmän. Romantiikka ja oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan näy jalkapallotuloksissa. Saksan voitto olisi toivottava, mutta toisinkin voi käydä.