keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

C.J. Sansom: Winter in Madrid

Kauemmas historiaan sijoittuvia romaaneja aiemmin kirjoittaneen Sansomin romanttinen vakoilutrilleri vuodelta 2006 astuu Alan Furstin ja Robert Wilsonin reviirille, miksei myös Hemingwaynkin. Tapahtumaympäristönä on nimittäin Espanjan sisällissodan jälkeinen Madrid syksyllä 1940, Britannian taistellessa yksin Natsi-Saksaa vastaan. Vastahakoisen vakoojan teema on yhtenevä John le Carrén monien hahmotusten kanssa, mutta Sansomin tyyli on lähempänä iberiaanista Wilsonia. Juoni keskittyy Francon pähkäilyyn liittyäkö Hitlerin rinnalle toiseen maailmansotaan. Britannia yrittää pitää Espanjan puolueettomana, kaikin mahdollisin keinoin. Kerronta sisältää toistuvia takaumia sisällissotaan ja varhaisempiin vaiheisiin englantilaisessa sisäoppilaitoksessa. Päähenkilöinä on neljä brittiä, joiden hahmoihin Sansom saa laveutta, mutta ei välttämättä syvyyttä. Henkilöhahmot ovat liian kaavamaisia, eivätkä edes riittävän kiinnostavia. Varsinainen trillerijuoni on vaatimaton, se ei etene juuri mihinkään ennen loppuratkaisua. Resignoitunut loppuasetelma on miellyttävän alakuloinen ja tasapainoisen uskottava. Parhaiten Sansom onnistuu Madridin lohduttoman ilmapiirin rakentamisessa, taustat on tutkittu tarkoin ja varsinkin katolisen kirkon brutaali rooli saa mieleenpainuvan ja ilmeisen realistisen kuvauksen. Henkilöinä esiintyy Franco itse ja muitakin todellisia hahmoja, Sansomin sympatiat ovat selvästi ei-kommunistisen tasavaltalaisosan puolella, varsin varovaisen poliittisen korrektisti kuitenkin, brittiläinen yläluokkakin saa hyytävän roolin. Tekstiä on kuitenkin aivan liikaa, yli 500 sivun romaanin kahlaaminen oli melko puuduttavaa. Sansom jää kauas Furstin iskevyydestä tai Wilsonin teräksisestä tarinan kaaresta.

Ei kommentteja: