skip to main |
skip to sidebar
Jostain syystä baarimestari hämmentyi, kun rohkenin tilata näin vahvan oluen, siis paikallinen imperial stout, 10%. Goblet todella raskas, kallistelu menee kuntoiluksi. Tanakan pehmeän samettinen, paahtoa hyvin, kahvia ja suklaata, whole works. Hyvin täyteläinen, ei tätä juuri kritisoida voi, linnunmaitoa. Jälkimaku kuitenkin tyhjä, se tästä on jätetty pois. Olutta siemaillessa hopheadin maailmankuva järkkyy, ehkä sitä katkerokiskaisua ei aina tarvitsekaan? Hämmentävä tilanne, mutta loistava olut joka tapauksessa. San Diego, Hopping Pig, 22.1.2013.
Belgityyliset oluet ovat niin vahva osa Kalifornian olutskeneä, että päätin tässä vaiheessa ottaa tyyppauksen. Tämä on kevyehkö blonde, 5%, belgihiivaa tanakasti, makeahkoa hedelmää, tyypillisen nihkeä kokonaisvaikutelma, katkeroa ei havaittavasti. Mukava olut, tosin corn dogin painikkeena hieman epätyypillisempi tässä gastropubissa. San Diego, Hopping Pig, 22.1.2013.
Upea kulmabaari Gaslight Quarterin sydämessä. Caskissa olisi Coronadon kahvivaniljastoutia, mutta pakko tsekata, huippumaineisen uuden sandiegolaispanimo IPAa. Hieman sameaa, 7,8%, ruohoinen, sitruksinen. Varsin vahvaa, lähestyy DIPAa. Sitruksisuus on positiivinen piirre, katkeropuolella jäädään lyhyeksi. Monkey Paw'ssa näin Societen belgi-IPAn, ehkä panokset panimossa asetettu sille suunnalle, sillä tämä jää väistämättä pettymykseksi. Yhtenä optiona on päästä lähipäivinä itse panimollekin, mutta tuskinpa tämä on täällä erityisesti päässyt kulahtamaan. Kylmä lopputuomio on: liian vähän katkeroa ja hedelmäisyyskin nihkeää. Se on tietysti suhteellista, useimmissa konteksteissa tämä on silti huippuolut. San Diego, Tipsy Crow, 22.1.2013.
Paikallista tupla-IPAa, 9,5%, happy hour hinta halfpintista vain 3,25 dollaria. Hyvin kirkasta ja keltaista, voisi olla Koffia. Tämäkin panimo San Diego Countyn pohjoislaidan olutkeskittymässä Vistassa. Hieman karkeaa, hedelmää on hyvin, mutta hieman nihkeästi, katkeroa on kohtuudella, mutta sitäkin voisi olla enemmänkin. Tuoreuden puute johtaa helposti ajatukset tämän baarin taustoihin. 90-luvulla amerikkalaista craft beer -skeneä leimasivat ns. multitaps-baarit, joissa tarjolla 100-200 eri hanaolutta. Monet epäilivät oluiden tuoreuden säilyvyyttä näissä oloissa, ja aivan perustellusti. Yard House on alan eteläkalifornialainen pioneeri, alkuperäinen baari Orange Countyn Costa Mesassa. Itselleni nyt ensivierailu ketjussa, hämärä moniosainen iso baari, tiskillä hieman pisuaarimainen fiilis, kun harmaata peltiä joka puolella. Tarjontaa todellakin on, karmeimmasta makrokurasta aitoihin harvinaisuuksiin. Ristiriitainen fiilis tulee, mutta hyvääkin kamaa näistä paikoista on saanut, erityisen lämmöllä muistelen Arizonan Tempen Timberwolf-multitapsia, jossa kävin noin 10 vuotta sitten. Ja kyllä Luotikuja (Eastwoodin The Gauntletin suomalainen nimi) toimii loppujen lopuksi mukavasti. Ketju mainostaa myös soittavansa classic rockia, ja kun Lynyrd Skynyrdin That Smell pärähtää käyntiin, niin paikka ei voi olla täysin surkea. San Diego, Yard House, 22.1.2013.
Hyvin tumma IPAksi, 6,8%, R viitannee taas rukiiseen, Rye IPA tuntuu olevan San Diegon latest craze. Hyvin mausteinen, makea, mutta tässä on nyt jotain muutakin, jopa chiliä ehkä. Baarimestari antoi maistiaisen varmistukseksi, jotta en roskaan koskisi, mutta pikkuannos tuntui ok:lta. Hyvä olutvalikoima San Diegon keskustan dive barissa. Tuskin tässä sentään chiliä kuitenkaan on, karamellimallasta liikaa, humala jää pahasti sivuun. Jälkimaku on kuitenkin katkeroinen, varsin voimakkaastikin. Ristiriitainen loppuvaikutelma. San Diego, The Local, 22.1.2013.
Coronado näyttää avanneen jostain syystä Tusk & Grain -brändin joillekin erikoisoluilleen. Toinen maitostout, toinen tämä DIPA, 8,6%. Hieman Idiotia punaisempi, samat 90 IBUa. Hieman makeampi, mutta myös katkeroisempi. Tasapaino ei niin hyvä, hedelmäisyys vähempää, jopa alkoholi paistaa ehkä aavistuksen läpi. Selvästi heikoin Coronado-kolmikosta, mutta ei huono tämäkään. Baari hiljenee lounasajan lopulla. Erinomaista kuitenkin nähdä, miten hyvin tällainen konsepti toimii pienessä yhteisössä. Turisteja en juurikaan huomannut, sesonkiaikana varmaan heitäkin seassa. Coronado (San Diego), Coronado Brewing, 22.1.2013.
Panimon tunnetuin tuote, Islanderia hedelmäisempi, täyteläinen, Nugget ilmeisesti päähumalalajike, 8,5%, 90 IBU. Pihkaa tässäkin, katkeroisuus ehkä hieman hillitympää kuin pikkuveljellä. Erinomainen olut, vaikea sanoa miksi olisi heikompi kuin Pliny the Elder. Coronado (San Diego), Coronado Brewing, 22.1.2013.
Lautalla San Diego Bayn yli Coronadoon, joka on saari tai niemi, tulkinnasta riippuen. Hallinnollisesti oma kaupunki, katukuva klassinen jenkki-idylli, mutta maastopukuisia sotilaita huomattavan paljon, San Diegohan on US Navyn keskuspaikka. Coronado on ehkä parhaiten tunnettu siitä, että Some Like It Hot -klassikon Floridaan sijoittuvat osat kuvattiin täällä. Pyörähdin täällä autolla 2002 pikaisesti näyttävän sillan ja kapean eteläisen kannaksen kautta. Kaupungissa on tietysti panimoravintola, jo perinteikäs ja saanut viime aikoina uutta mainettakin oluillaan. Uusi jakelupaikka on jo avattu mantereen puolelle lähelle San Diegon turistirysiä. Keskipäivällä muutama patiopöytä jo täynnä, sisältä pakka paljon odottamaani suurempi, paljon porukkaa, käymislaitteisto esillä. 14 omaa olutta, kaikki aleja, osa belgityylisiä. Panimon IPA hieman maltaisempi kuin normi-IPAt, humalina Cascade, Chinook ja Columbus. Pihkainen pääveto ja katkeruutta on loputtomiin, IBU 75, loistavaa. Coronado (San Diego), Coronado Brewing, 22.1.2013.
Toinen kalifornialainen lager, 4,5%. Paljon maukkaampi, enemmän hedelmää, kölsch-tyyppisempi. Humalaa ei mainittavasti. Kahden tuoreen esimerkin perusteella Kaliforniassa ei ole vielä kunnolla ymmärretty rutikuivan voimakkaasti humaloidun pilsin päälle. San Diego, Monkey Paw, 21.1.2013.
Lopulta lageria! 5,3%, hyvin kirkasta, nimi viitannee tshekkiin. Omituinen sivumaku, viljaa heikosti, ei oikein humalaakaan. Raikasta ja tuoretta, mutta se ei kanna kauas. Varsin makea, hedelmäisyyttäkin havaittavissa. Paljon humalaisempi tämän pitäisi olla. Ristiriitainen kokonaistunnelma. San Diego, Monkey Paw, 21.1.2013.
Täysi jenkkipint vahvempaakin kamaa, 9,25%. Ei oikein saa otetta olueen, samaa fiilistä kuin Rough Draftin DIPAn kanssa. Hedelmää on hyvin, tanakka runko, ei liian makea, katkeroa mukavasti. Ei kuitenkaan irtoa massasta. Vaikea selittää mitä puuttuu, mutta jotain puuttuu. Katkeroa pitäisi olla enemmän, mutta mitään virheitä tms. tässä ei ole. Porukan harventuessa hämmentävästi musiikin taso paranee: Steve Earlen Copperhead Road, Lynyrd Skynyrdin Tuesday's Gone ja Tom Pettyn You Don't Know How It Feels, kunnon Americana-fiilistä. San Diego, Mission, 21.1.2013.
Sandiegolaisen panimon tasting room epämääräisellä alueella keskustan eteläpuolella ns. East Villagessa. Liikuin seudulla ilman karttaa ja kompastelin toistuvasti kodittomien yöpymistarvikkeisiin. Sinänsä merkillistä iltapäivällä, ilmeisesti pysyviä sijainteja masentavassa ilmapiirissä. Perinteinen suuri halli, iso tiski, oluet baarihinnoissa. IPAassa Cascadea ja Centennialia, 6,8%, 66 IBU. Hieman samea, ei juuri hiilihappoa, greippinen mahtava ote. Raikkaus yllättäen hieman hakusessa, katkeroveto keskitasoa. San Diego, Mission, 21.1.2013
Jo korkea aika kokeilla Cascadian Darkia tai Black IPAa reissulla. Stone on tulossa vierailuohjelmassa, mutta lämmittelynä testaan tämän jo täällä. 8,7%, mahtava paahto, tuoreus käsinkoskeltavaa, lakritsaa ja tanakkaa katkeroa. Ilman muuta tyylisuunnan parhaita kokeilemiani. San Diego, Hopping Pig, 21.1.2013.
Suurenmoisesti nimetty tupla-IPA sandiegolaispanimosta, 9%. Heikko vaahto, tulppaanilasi ei ehkä ihanteellinen. Plinya karamellisempi, mutta kuivahko silti. Ei aukea kunnolla, hedelmät jäävät puhkeamatta kukkaan ja katkeroisuus ei jaksa hyökätä tarpeeksi. Periaatteessa onnistunut kuitenkin, mutta ei pääse huipputasolle. Hopping Pig mainostaa olevansa gastropub, mutta ruoka pienemmässä roolissa kuin monessa perusbaarissa. Varsin hiljaista lounasaikana, mutta ehkä toistaiseksi reissun paras baari. San Diego, Hopping Pig, 21.1.2013.
Sortsikelit jatkuvat San Diegossa, olin käristyä lentotukialus Midwayn kannelle. Reissun militäärihistoriallinen osuus siis suoritettuna. Televisiot työntää nyt Obaman kakkoskauden alkubileitä. Gaslamp Districtin sydämessä sisäänheittoravintoloiden keskelle uusklassinen Hopping Pig -pubi pitkällä baaritiskillä. Yllättävän hyvä oluttarjonta, yli 32 craft-olutta. Ehkä ei enää kannatakaan raahautua kauas keskustasta Hamiltonin ja Toronadon hanojen ääreen. 6,5%, ehkä hieman liian makea ruisale. Karamelli peittää hedelmää, mutta katkero kerääntyy mukavasti mukaan. Toimi hyvin mausteisen burgerin kanssa. Panimo Temeculassa heti San Diego Countyn pohjoispuolella, Hopping Pig luokittelee sen paikalliseksi. San Diego, Hopping Pig, 21.1.2013.
Taksilla takaisin keskustaan, hyvämaineinen baari korttelin sisäpihalla, aika hiljaista. Stoneja kunnolla hanassa. Kirkas meripihka-olut sisämaasta, hieman pähkinää, peräti 6,8%. Ei tarpeeksi humalaa, hieman mausteinen, mutta ei millään tavalla innostava. Ammattitaitoinen baarimestari luki ilmeitä ja tarjosi Green Flashin DIPAa maistiaiseksi. Damn, taivaallista kamaa. Painuin kuitenkin kurinalaisesti kämpille. Alpinehan on kuuluisa IPA-valmistaja, joten miksihän kunnon tuotteet eivät saatavilla. Täällä voisi olla mahdollista avata baari, jossa tarjolla pelkästään äärimmilleen humaloituja oluita. Vielä ei olla sillä tasolla. San Diego, Downtown Johnny Brown's, 20.1.2013.
Täytin kaikessa hiljaisuudessa 50 vuotta viime elokuussa ja varasin silloin ikään kuin itselleni lahjaksi nämä San Diegon lennot. Sinnikkään painostuksen murtamana päädyin lopulta kutsumaan myös joitakin suomalaisia naisia 50v-bileisiin tänne San Diegon Toronadoon, 20.1.2013 6 p.m. Lupasin tarjota oluen paikalle ilmaantuville. Kovin moni ei paikalle päässyt, mutta hyvä näinkin. Fiilis todellakin tavanomainen, toivottavasti San Franciscon baari ei ole näin mainstreamintunut. India pale ale San Diego Countyn pohjoisosasta Vistasta. Jonkinlainen yhteistyöolut Lattitude 33 -panimon kanssa, hieman mausteinen, hedelmäinen täyteläisesti, ei oikein tanakkaa IPA-fiilistä. Keskitason suoritus, mutta ei kuitenkaan mitään virhemakuja vihanneksen suuntaan, kuten monilla eurooppalaisilla IPA-valmistajilla. Mukavaa kamaa loppujen lopuksi. San Diego, Toronado, 20.1.2013.
