BrewDog Hello My Name Is Päivi -maistelutilaisuus

Skotlantilainen BrewDog-panimo sai lopulta tehtyä HMNI-sarjassaan suomalaisen oluen, Päivi-nimi viittaa tietysti äärikonservatiiviin uskonnollis-hihhuliin fundamentalistikristittyyn ministeriin Päivi Räsäseen, joka ei taatusti suosi näin vahvaa (8,2%) olutta. Loistava kuvio. Lanseerauksen yhteydessä BrewDog järjesti laajempia maistelutilaisuuksia, joista ilmoittauduin uuden kotikaupunkini Kitty's-baarin tapahtumaan.

Ehdin pyöräillä keskustaan ennen sateen alkua. Stone'sissa virittäytymistä Omnipollo Nebuchadnezzarin seurassa, ei ehkä tänään ollut parhaassa iskussaan. Saavuin sitten hyvissä ajoin tapahtumapaikalle. Odotteluoluena Thornbridgen Sequoia riilinä.

Paikalla BrewDogin edustajana Victoria Scott, joka on työskennellyt mm. konsernin Glasgow'n baarissa. Punk IPAlla liikkeelle, aika tuttuja juttuja Jamesin ja Martinin alkuvaiheista. Hardcore IPAlla jatko, ei uutta tietoa Helsinki-baarista, ehkä se joskus toteutuu. 

Sitten tarjolle itse Päivi-olut, mukana tavanomaisten humalien seassa myös harvinaisempaa Bravoa. Tyrnillä maustettu pläjäys, kyllähän hapan marjaisuus tuntuu tuoksussakin. Maussa vihannesta, mausteisuutta, hieman happamuutta, katkeruus keskitasoa, samaa tyyliä kuin muissa sarjan oluissa. Alkoholikin tuntuu puskevan läpi, karkea kokonaisuus, tyrniä pitäisi olla rutkasti enemmän.

Seuraavana Black Jacques, Imperial Black Saison, noin 11 %. Punaviinitynnyrissä kypsytetty. monipuolinen tuoksu, kahvia, suklaata, mausteita, marjoja, happamuutta, hyvin monimuotoinen. Hyvin kuiva, ei makeutta, hyvä saavutus. Ei oikein belgihiivaa, mielenkiintoinen. Puu tuntuu myös. 

Sitten Abstrakt 16, 10,6%, belgi-quadrupel ilmeisesti. Varsin vaalean ruskea. Hedelmää ja puuta tuoksussa. Hyvin hedelmäinen makukin, karamellia, tuntuu kevyemmältä. Hyvin makea, mutta miellyttävä, oikein näppärä.

Lopuksi Paradox Heaven Hill, imperial stout Heaven Hill -bourbon-tynnyrissä kypsyneenä, 15%, vaniljaa ja puuta. Pikimustaa, tummaa suklaata, paahteisuutta, katkeruuttakin pohjalla. Tanakkaa tavaraa, tässä vaiheessa oli sopiva kohta lähteä pyöräilemaan pohjoiseen.

Malik Bendjelloul: Searching for Sugar Man

Näin vasta nyt ensi kerran tämän dokumentin, joka on kerännyt parissa vuodessa legendaarisen maineen. Ja ikävissä merkeissä, koska ohjaaja Bendjelloul tappoi itsensä toukokuussa. Tapahtuma tuo vielä uuden traagisen kerroksen tähän hämmästyttävään tarinaan. Tarina lienee jo useimmille tuttu, itsekin olin siitä lukenut paljon, mutta silti elokuva loksauttaa leuan täysin lattiaan. Kuulin nyt ensi kerran Sixto Rodriguezin musiikkia 1970-luvun alusta. Dylan-tyylistä folkia, mutta silti täysin omaäänistä voimakasta kerrontaa urbaanista Detroitista, psykedeelisellä mausteella. Täytynee hankkia itse levytkin. Bendjelloulilla voimakas visuaalinen ote Kapkaupungista ja Detroitista, haastattelut rytmitetty hienosti ja Rodriguezin itsensä saapuminen kuvaan tulee nautinnollisella  suspensella. Elokuvassa näköjään ohitetaan Rodriguezin kohtuullinen suosio Australiassa 70-luvulla, mutta eteläafrikkalaisilla ei siitä ollut mitään tietoa apartheid-sensuurin alla.

Sydney Pollack: Three Days of the Condor

Katsoin pitkästä aikaa Pollack-Redford -vakoilutrillerin vuodelta 1975. Leffa oli pitkään aliarvostettu, mutta tuntuu nykyään saavan lisää kannattajia. Ensikatsomalla muistan hätkähtäneeni alkupuolen todella brutaalia joukkomurhaa arkisessa toimistossa. Pollack tavoittaa tiheän tunnelman erinomaisesti ja elokuvassa on hyvä tasapaino toiminnallisuuden ja juonen kehittelyn kanssa. Paranoia on lähes Pakulan samanaikaisten elokuvien tasoa. New York -tuntumakin näppärä  WTC-torneja myöten. Redford ei ole ehkä paras valinta pääosaan ja Faye Dunawaykin jää aika pinnalliseksi, mutta se ei haittaa oleellisesti. Monipuolisuusmies John Houseman pienessä roolissa. Max von Sydow tuo mukaan eurooppalaista pahuutta ja le Carré -taso ei ole kaukana. En ole lukenut James Gradyn alkuteosta Six Days of the Condor, ehkä olisi syytä.

CAP Endless Vacation

Ruotsalaisolutta Sörnäisissä, hyvin samea keltaruskea ulkonäkö. Sitrusta maukkaasti, ei kovin täyteläinen, mutta todella raivoisa katkeropuraisu takamatkalla. 5,3%, jenkkihumaloitu american pale ale  parhaasta päästä. Hyvin tasapainoinen, tai siis sillä tavalla tasapainoinen, että humalan vaikutus tuotu hienosti etualalle. Ehkä panimon maistetuista tuotteista paras toistaiseksi. William Kssa nyt 18 hanaa, tarjolla mm. Coronado Coffee Stout. Tämä paikka on todella vakuuttava. William K Kurvi, 7.6.2014.

Uutta kantabaaria etsimässä: Pikkulintu

Ehdin asua Helsingissä yli viikon ennen kuin pääsin Itä-Helsingin Pikkulintuun. Vaikeaa oli nytkin, lähdin sateen lakattua pyörällä liikkeelle. Matka katkesi ilmahyökkäykseen Kulosaaressa. Paikallinen lintu paskansi suoraan päälaelle, oli vetäydyttävä lähtöruutuun Vallilaan ja suihkuun. Vastaavaa en muista tapahtuneen koskaan Oulussa. Itäisen Helsingin alkuasukkaat voivat siis olla aggressiivisia uutta tulokasta kohtaan. Aikaa kului häslingissä niin paljon, että uudella yrityksellä jatkoin matkaa Sörnäisistä metrolla.

Kovan valikoiman takia Pikkulinnusta tulee väistämättä kantapaikkani, ainakin yksi niistä. Hanavalikoima on viime aikoina keskittynyt vahvasti Pohjoismaihin, mutta kiintoisaa löytyy tietysti sieltäkin. Tykkään paikan fiiliksestäkin, lähiöbaariasiakkaita oluthörhöjen seassa. Nyt aika hiljaista lauantaialkuillasta, terassin aurinkoinen osa täynnä. Varjossa hieman viileää tuulen takia.

Ensimmäisenä oluena Lervig Belgian Black Ale, 8%. Pehmeän paahteinen, ei oikein belgihiivaa, suklaata ja kahvia ennen kohtuullista katkeroloppua. Monipuolinen pakkaus, maitoisuuttakin mukana, tykkään kyllä. Ehkä jotain mausteista poltettakin, jopa chiliä kenties.

Seuraavana Pikkulinnun perinteiseen Katkera kesä -teemaan liittyvä Nøgne Ø Vic Secret IPA. Vic Secret on uusi australialainen humalalajike. 7,5%, nihkeän hedelmäinen, passionia, mangoa, ei todellakaan raikasta sitrusta. Tuhti runko ja voimakkaasti katkera takaosa. Paljon on hyvää, mutta tunkkaiseksi kokonaisuus jää. 100 IBUa, mutta pettymys.

Session päätteeksi ensimmäinen varsinainen kokeilu uudelta tukholmalaispanimolta Modernist, Meteorite vs. Earth, Double IPA, 8,5%. Pikkulinnussa sain talvella jotain proto-maisteluja tältä tuottajalta.  Varsin sameaa, sitruksinen tuoksu. Mandariinia maussa, nopeasti katkeroituva tuntuma. Oikein näppärä, mutta aivan maailmanluokkaan ei vielä kohota. Jotain metallista kovuutta on kokonaisuutta häiritsemässä. Simcoe ja Amarillo käytössä, ne ei yleensä petä. Kolme kuukautta vanhaa, tuoreempana taatusti potkaisisi vielä nautinnollisemmin.

Uutta kantabaaria etsimässä: Ølhus Stockholm

Oluttalo Tukholmassa olen ehtinyt keväällä käydä jo useamman kerran ja hyvältä on vaikuttanut. Nyt hämmennyin hanatarjonnasta, ei uutuuksia itselle. Mufloni Säppi olisi ollut ehkä soveliaampi, mutta valitsin Ruotsi-teemaan mukautuvasti CAPin viime syksyltä tuttua imperial stoutia. Pulloissa tarjolla ainakin Mikkelleriltä uutuuksia. Lakritsinen mukava stout tämä on, tasalaatuinen. Aika hiljaista baarissa, täälläkään ei tiskituoleja, mutta muuten miellyttävä tilaratkaisu. S-ketjun tarjontaa, hyvässä ja pahassa. Mukava baari kaikin puolin, mutta kyllä tämäkin taitaa jäädä sarjaan "silloin tällöin tsekattava".

Uutta kantabaaria etsimässä: Villi Wäinö

Täytyy kyllä arvostaa, että näin keskeisellä paikalla on jo pitempään pysynyt elossa baari, jossa tarjolla "pelkästään" kotimaisia craft-oluita. Tosin pientä lipsumista havaittavissa, seinätaulun alareunassa piilottelee Hartwallin tuotteitakin. Suuri baari, aika persoonaton fiilis yleensä. Terassista tykkään erityisesti, kävelykadun pätkä rinteessä toimii hienosti, baareja näyttää tähän kortteliin tulleen vielä lisää.

 Stadin Summer IPA. Aika keltaista ja kirkasta, viljainen, muistuttaa Bryggerin Summer Alea, ihan kuin diasetyyliä tässäkin. Kevyt runko, hedelmää on ja mukava brittityyppinen katkeroinen loppuveto. Hyvä olut, mutta hieman kritisoisin yleistä trendiä, että kesäoluen pitää olla kevyttä. Hophead joisi lämpimässäkin täysin ylimitoitetusti humaloituja oluita. Normaali-ihmiset voivat sitten kiskoa weizeneita ja witejä.

Toisena oluena Malmgård XXV Dark Saison, 6,8%. Samea ruskea olut, mausteinen tuoksu, pahaenteinen. Kipristävää hapanta marjaisuuttakin tuoksussa. Maku lähes savuinen, ehkä ripaus etikkaakin, ehkä jo päässyt vähän pilaantumaan. Täyteläinen, tervapastilleja, ei oikein belgifiilistä, varsinkaan saisoniin en tätä oikein yhdistäisi. Nyt herrojen Markkula & Pulliainen luovuus ylittää minun käsityskyvyn. Onneksi otin pienen annoksen, minun makuun tämä ei nyt ollut. Jotain vehnäistä banaanimaisuuttakin makuun nousee, vehnäbock pikemmin kuin saison?

Uutta kantabaaria etsimässä: Bryggeri Helsinki

Panimoravintolaa on kantabaariksi hieman vaikea ajatella. Senaatintorin ja Kauppatorin välisessä Bryggerissä tuntuu oluet vaihtuvan suhteellisen usein ja oluiden laatu korkea. Silti valikoima taitaa jäädä liian suppeaksi. Tsekkasin aluksi Summer Alea. Hieman diasetyyliä, hyvin kuiva, hedelmäisyys voisi olla voimakkaampaa. Ensi kertaa Bryggerin terassilla, suhteellisen iso tila, mutta perverssisti lämmittimet päällä lämpimänä päivänä. Pyöräilyn päälle todella inhottavaa. Kesäoluen jälkimaku on turhan lyhyt, mutta sopii tietysti kevyeen tyyliin. 

Toisen oluen kanssa löysin sisäpihan takanurkalta lämmittämättömän alueen, jossa lopulta pääsin viilentymään. IPA, 5,5%, siis eri olut kuin talvella maisteltu Pormestari IPA. Kuohkeaa ja tuoretta, tuoksua hankala saada esiin. Sameaa, sitrus ei leimaa makua, tämä on selvästi brittityyliä. Keksiä on, jälkimaussa löytyy potkua, mutta hopheadille tämä on liian hillitty annos. Tasapainoa ja ammattitaitoa, normaali-ihmisille toimisi varmaan hienosti.

Uutta kantabaaria etsimässä: Ølhus Oslo

Milenka on muuttunut viime näkemän jälkeen Ølhus Osloksi. Nimen lisäksi ei muuta muutosta havaittavissa, ei ehkä tarpeenkaan, tykkään tällaisenakin. Jokin standup-esitys menossa, siirryin suosiolla terassille. 
 
Ægir IPA hanassa, ennenkin tullut kokeiltua, mutta halutti juoda nimen kunniaksi norjalaista olutta. Pehmeää, mutta myös keksisen brittiläistä, ei sitrusta, katkerot kevyitä. Hyvä tuoreus, mutta maku jättää toivomisen varaa. Jotenkin nihkeä jälkimaku, ei pärjää illan parhaille oluille. Paikka on miellyttävä, mutta ei oikein kantabaariksi tämäkään sellaisenaan riitä. Ehkä kohtaloni Helsinki-kaudella on kiertää paikasta toiseen levottomana sieluna. Ei sekään kuulosta varsinaisesti epämiellyttävältä skenaariolta.

Uutta kantabaaria etsimässä: Sivukirjasto

Olen käynyt tässä uudehkossa Karhupuiston baarissa pari kertaa ja tykännyt kovasti. Baarimestari tarjoutui nyt auliisti auttamaan hämmentynyttä setämiestä valtavan tarjonnan edessä. Itse asiassa tarjonta oli alan miehelle aika vaisua ja  hämmennys johtui ihmettelystä, mitä nyt voisi ottaa. Arvostan kyllä henkilökunnan asennetta.

Hanassa sentään Flying Dog Snake Dogia, se ei ihan jokapäiväistä, en ole tätä hanasta ennen Suomessa juonutkaan. Toimii hyvin sitruksisesti ja katkerasti, karamellia ja tasapainoa, perus-IPA-fiilistä, mutta kuohkeutta ei löydy.  Huomasin myöhemmin, että hanassa myös kokeilematon BrewDog Alpha Pop ja Mufloni Simcoe Saison. Tarjonta ei siis aivan kehnoa loppujen lopuksi. Asiakkaita mukavasti, tunnelma näppärää. Ei tästä kantabaariksi ole, mutta taatusti kannattaa vierailla silloin tällöin.

Uutta kantabaaria etsimässä: William K Kurvi

Kurvin William K on lähinnä uutta asuntoani ja muutenkin olen ketjun tässä paikassa käynyt eniten viime vuosina. Perinteinen mattopöytäsysteemi toimii hyvin, L-muotoinen väljä tila hyvin viihtyisä. Täälläkään ei tiskillä istuta, mutta siihen ei oikeastaan tarvettakaan. Melkein harmittaa, että tämäkin on S-konsernia. Hanavalikoima tyrmäävästi parempi kuin Hauessa. Weird Beardin IPAn ohella BrewDogin koko setti uudesta IPA Is Dead -sarjasta, Stadin Summer IPA ja Lervig Rye Saison, myös Oslossa tsekkaamani Haandin Fyr & Flamme. Pitäisikö hankkia vihreä kortti? Tämä on hieno baari, ei siitä mihinkään pääse. Tässä baarissa tein päätöksen valita nykyinen asunto toukokuussa. William K -jutussa on jotenkin samanlaista viehätystä pienimuotoisemmin kuin Britannian Wetherspoon-ketjussa.

Olutvalintana Lontoosta Weird Beard Hit the Lights. Eurohumalilla (Aurora, Target) ryyditetty IPA. Samea, kirpeän hedelmäinen, appelsiinia, ohuehko runko, pitkä jälkimaku. Hieman omalaatuinen sivumaku, vaikea kuvailla, mutta kokonaisuutena erinomainen. Jenkkihiivaa, eksoottiset humalat varmaan tuottavat uuden ja ihmeellisen maun. Hienoa tavaraa. 

PS. William K Kurvi tuo jotenkin mieleen Spede-leffan Pähkähullu Suomi -päähenkilön hiusöljymiljonääri William Njurmen. 

Uutta kantabaaria etsimässä: Hilpeä Hauki

Vaasankadun Hilpeä Hauki on oikeastaan ollut jo aiemmin kantabaarini Helsingissä. Olen käynyt baarissa melkein jokaisella Helsingin työreissulla. Osittain sijainnin takia, mutta myös tunnelman vuoksi. Hauki muistuttaa Helsingin baareista ehkä eniten Oulun Leskistä. Lämpimänä iltana terassi täynnä. Keskimmäisestä isosta aukosta kesällä ikkunat käännetty sivuun, laajentaa mukavasti terassitunnelmaa. Keski-illasta melko nuorta asiakaskuntaa, mutta varieteettia riittää.

Valikoima on hyvää kalatasoa, mutta ei mitenkään vallankumouksellinen. Nytkään en hanoista ihmeitä huomannut. Pulloissa pohjoismaista tarjontaa. Sieltä nappasin Eskilstuna Nelson Sauvin Single Hop Ale, 5,6%. Kuivaa hedelmää, ei oikein tuoreelta tunnu, katkeroa kohtuudella. Paksuhko leipäinen mallasrunko, tasapainoista tavaraa. Hieman pettynyt fiilis nyt jäi tällä kertaa. Hauki on ehkä parhaimmillaan, kun räntää tulee vaakasuoraan.

Beer Hunter's Mufloni Säppi APA, pulloversio

Ensimmäinen olut uudessa Helsingin asunnossa. Porilaista APAa olen päässyt maistelemaan paikan päälläkin, joten en pulloversion uskonut pääsevän samalle tasolle. Neljä vuotta aikaa, resepti on saattanut muuttua, ainakin humaloiden saatavuudessa on nykyään suuria vaihteluita.

Olut laskeutuu kauniisti Spiegelauhun, kuparinen samea väri ja tanakka vaalea vaahto. Maku on herkullisen kypsähedelmäinen, pehmeää, kuohkeaa, täyteläistä, suhteellisen makeaa. Jälkimaku on pitkään katkera, hyvin kuiva. Humalat ovat Nugget, Chinook ja Columbus, 6%. Upeaa jälkeä kertakaikkiaan, hyvässä tasapainossa amerikkalaisen pale alen parhaat osaset. Loistava ajoitus kesän alkuun, toivottavasti tätä riittää koko kesäksi. Pullo tuntuu aivan liian pieneltä annokselta tällaista nektaria. Ostopaikka Helsinki, Pasilan Alko.

Uutta kantabaaria etsimässä: Black Door

Yllättävän kylmä etelätuuli, lähes Perämeren fiilistä. Pyöräilin Lohesta Töölönlahden reunaa rautatieasemalle (steissille?), mutta sitten päätin kävellä loppumatkan.

Black Door on kova ennakkosuosikki uudeksi kantabaarikseni. Se on viime vuosina ollut tarjonnan laadultaan paras Helsingin keskustan baari. Pikkulinnunkin kannattaisi olla huolissaan, Puotilassa on nyt liikaa jämähdetty pohjoismaiseen tarjontaan. Mustan Oven laajentuminenkin tehty huolella ja tiskilläkin voi istua. Mutta ei tämäkään vierailu nyt vakuuttanut, yllättävän vähän asiakkaita. Tietysti koulut päättyi samana päivänä, mutta ei moinen koskaan Leskisessä näy. Aina pitäisi löytyä riittävästi minunkaltaisia henkilöitä,  joilla ei ole enää mitään suhdetta suvivirteen. Ikävästi paikalla myös liikaa päihtyneitä ihmisiä, aina huono merkki laatuolutpaikassa. Mutta todella tyrmäävä paikkahan BD on, pelkästään hanoissa kymmenkunta kokeilematonta, lähes kaikki mielenkiintoisia. Ehkä kämppä olisi pitänyt hankkia Punavuoresta. Black Doorissa olen joskus bongannut jopa suomenruotsalaisia, muissa laadukkaissa olutbaareissa en ole tähän eksoottiseen etniseen ryhmään törmännyt. Siinäkin yksi BD:n etu, juuri nämä vaikeasti lähestyttävät ihmiset ovat aina minua suurena Ruotsi-fanina kiehtoneet. Kainuussa ja Oulussa heihin ei törmää oikeastaan koskaan.

Täällä nyt lopulta Ruosniemen ja Sorin Vientiassistentti Gosea. Muuan seuraamani tviittaaja tunnusti juoneensa tätä nimenomaan Black Doorissa eikä aiemmin mainostamassaan Kittyssä. Mutta ei se mitään, löysin siis tänne omatoimisestikin. Vehnäoluttuntumaa, yllättävän makeaa. Ehkä ensimmäinen suomalainen gose ja kyllä parantamisen varaa vielä jää. Vain 4,1%, vahvuuskin voisi olla korkeammalla. Happamampaa pitäisi olla ja leimallinen suolaisuus olisi hyvä tuntua heti maussa. Varmaan suolaa on kuitenkin lisätty keittoon. Kun tietää etsiä, niin jotain sellaista vivahdetta voi aistia. Vuonna 2000 kävin Leipzigissa päiväreissulla Berliinin-lomalta. Kuulin huhua harvinaisesta oluttyylistä juuri matkan alla, netti oli voimissaan jo silloin. Leipzigista löytyi kolme eri gose-tuotetta, kaikki mielenkiintoisia. Lähellä vehnäoluita ne ovat, mutta ei yleensä niin tiiviisti kuin tämä variaatio.

Lopulta riiliäkin, Fuller's Fool's Gold, vain 4 %. Uutuustuote, tosin samanniminen löytyy ainakin Plainilta. Hyvin hunajainen, kukkainen, herkkä, kevyt. Ei siis ekstreemiä mutta onhan näin kevyessä juomassa hienoa perinnettä, sessioitavuus huipputasoa. Kuivempi saisi tietysti olla, normaalia valitustani. 

Viimeiseksi vielä toinen riili, Thornbridge Puja 6,4%. Jasmine IPA. En täysin ymmärrä tällaista jasmine-villitystä, BrewDogillakin oli talvella näitä virityksiä. Kukkainen juttu ei nyt vaan maistu kovin hyvältä, liian makeaksikin tämä kääntyy. Pehmeää olutta ja kaikin puolin kunnossa, mutta silti ei innostanut. Kotimatkalla erehdyin ajamaan Töölönlahden itäpuolta, järkyttäviä mäkiä, Oulussa ei mitään vastaavia.

Uutta kantabaaria etsimässä: Janoinen Lohi

Janoinen Lohi on vanhin kalaravintoloista, sama konsepti kantanut jo yli 20 vuotta. Lohessa olen käynyt harvakseltaan, olutvalikoima ei ehkä samaa tasoa kuin Hauessa tai Ahvenessa. Mukavasti asiakkaita, lähes kaikki pöydät täynnä. Turha tietysti mainitakaan, että täällä ei tiskillä istuta. Varmasti nyt tulee käytyä useammin, mutta ei tästäkään kantabaariksi ole, lähinnä suppean valikoiman takia.

Maximus Brutus 6%, American Amber Lager. Baarimestarin mukaan "valitettavasti" jenkkihumaloitu hollantilainen olut. Todella pehmeää, pähkinäistä, voisi olla ESB. Hedelmäisys erittäin leimallista ja kunnon loppukatkerot. Positiivinen yllätys, vaikea kuvitella, että olisi lager. Vetäisin tosin alle mausteista nepalilaista safkaa, saattoi vaikuttaa.

Uutta kantabaaria etsimässä: Hádanka

Viiden Pennin terassilta näkyi Hádanka, joten päätin pyörähtää sisään. Hádanka tarkoittaa arvoitusta ja baari ei ole siis vielä vaihtanut nimeään Reykjavikiksi, vai mikähän tästä nyt oli tulossa. Hyvin harvoin täälläkin on tullut käytyä. Hádanka on ehkä helsinkiläisessä olutbaariskenessä lähempänä perusbaaria asiakaskunnaltaan. Oluthörhöjä tuskin paljon liikkuu, ei oikein pukumiehiäkään. Nytkin kohtuudella asiakkaita, pariskuntia ja varttuneempia naisia. Mukava vanhanaikainen sisustus, toivottavasti uusi nimi ei johda isompaan remonttiin. Ehkä tässä todella jotain tšekkiläistäkin on.

Hanassa S-ketjun Oluthuoneiden kuukauden olut Slottskällans Saison. Verrattuna Mufloniin enemmän witbier-fiilistä, belgiesterit tuntuu, mutta happamuutta ei ollenkaan.

Uutta kantabaaria etsimässä: Viisi Penniä

Sain lauantaiksi oman kulkuvälineenkin Stadiin. Pyörällä pääsee näppärästi Alppilasta Takatöölöön. Viisi Penniä on perinteinen ravintola, joka on satsannut viime vuosina olueen. Olen käynyt aiemmin vain pari kertaa. Ihmeempää käsitystä en saanut nytkään, paikalla ei juuri asiakkaita. Terassille (niitä ei ehkä kutsuta täällä patioiksi?) paistoi ajoittain aurinko, mutta Mannerheimintien liikenteen seuraaminen ei vastaa Rotuaarin näkymiä.

Juomana porilaista Mufloni Simcoe Saisonia. Aika hapanta ja kuivaa, lähes lambicin suuntaan, tykkään kyllä. Kiva jälkimaku kutittelee katkerasti lopussa. Ohi kulki koulunsa päättäneitä uusia toivoja. Muistelin itse menneeni kouluun 1969, määrätietoinen uurastus tuotti jo 45 vuodessa näkyvää tulosta, pääsin Helsinkiin.