Sain kutsun ei-kaupallisen nanopanimo Level Elevenin maistelutilaisuuteen, joka järjestettiin hauskasti Alppilan Rebel Leather -suutariliikkeessä suljettuna tilaisuutena sulkemisajan jälkeen. Monenlaisissa ympäristöissä on tullut olutta juotua, mutta tämä oli kyllä uusi kokemus. Level Eleven on useamman henkilön yhteisponnistus, jolla selvästi on kaupallisiakin suunnitelmia, mutta toistaiseksi mennään kotiolutpohjalta, laitteistona Braumeisterin 50 litran setti. Juomanlaskijana teistingissä toimi Fiskarsissa kahvilanpitäjänä vaikuttava Oskari Sundström, pääreseptisuunnittelija taisi majailla tällä hetkellä Japanissa ja muut avainhenkilöt pääkaupunkiseudulla. Eleven-nimi viittaa tietysti Spinal Tapin kitaristin lanseeraamaan vahvistimeen, jossa äänenvoimakkuudesta löytyi kympin jälkeen vielä yksi pykälä. Vieraita oli kymmenkunta, ei ehkä yhtätoista, alan ammattilaisia panimoista ja mediapuolelta, kotipanoskenen aktiiveja ja blogistikollegakin Beerspectivesistä.
Tarjolla oli neljä olutta. Ensimmäisenä witbier, 5%. Sameaa, selvästi belgihiivaa, hiilihappoa alakanttiin, mausteisuutta varsin vähän, puhdas suoritus, ei katkeroa takapotkussa. Tai ei siis takapotkua. Kuulemma greipinkuori käytössä appelsiinin sijasta, korianteri myös. Puhdaspiirteinen, mutta mausteet siis sordinoitu ja hieman persoonaton suoritus.
Seuraavaksi kaurahiutaleilla ryyditetty american pale ale, vain 4,5%, Simcoe-humaloitu, sitrusta löytyy, mutta tuoksu aika hailakka, aromaattisuus saisi olla intensiivisempää. Kirpeää marjaisuutta, mutta ei häiritsevästi, aika onnistunut hiilihappotaso, mutta kokonaisuudessa silti karkeutta. Ohut runko, raikas, perätilassa kohtuullisesti katkeruutta.
IPA oli yllättävän tumma, lähinnä ruskea, 7%. Trooppista hedelmää, pihkaa, hartsia, kipsiä, kalkkia. Tämä oli session pettymys, täyteläisyyttäkään ei kohonnut tarpeeksi ja peräkärry huojui kevyenä takana. Tilanteen pelasti vahva Red Ale, 6,9%. Tämä oli ikään kuin parannettu versio IPAsta, samaa väriä, täyteläisempi runko, karamellisuutta enemmän, mutta ei makean puolelle asti. Vähemmän hartsia, enemmän katkeruutta. Oluissa ei siis mitään virheitä, hyvin puhtaita, katkeruuttakin lähes tarvittavasti, reippaammalla kuivahumaloinnilla terhakampi hedelmäaromisuuskin voisi tulla mukaan. Mielenkiintoista oli taas aistia suomalaisessa olutskenessä pinnan alla kuohuvia virtauksia, oletan tältäkin suunnalta kuuluvan jatkossa lisää. Rebel Leather, 10.11.2016.
