Tuusulasta illan toinen kokeellinen NEIPA, nyt Citralla ja 7,4 %. Sameaa on, sitruksisempi tuoksu. Maku on ehkä aavistuksen pehmeämpi, mutta karkeaa otetta tässäkin. Tukkoinen, ei toimi kunnolla, ei katkeroakaan. En tiedä mitä näillä experimentaaleilla on tavoiteltu, mutta toivottavasti ei lopputulosten kaltaisia makuja. Panema, 3.9.2021.
Takaisin Espoosta kotikulmille Harjuun ripeästi, metro on näppärä systeemi. Tuusulan panimon Experimental-sarjasta aiemmin tuttu vain numero 13. Nyt menossa siis jo 24, 7,1 %, Galaxy siis pääroolissa. Samea, ananasta tuoksussa. Vähän karkea maku, ei oikein mehuisuutta, ei ainakaan pehmeänä. Kuivaa on, vähän katkeraakin. Ei kolahtanut, aivan liian karkeaa. Panema, 3.9.2021.
Fat Lizardin panimon terassilla on tullut jo pari kertaa vierailtua, mutta tänä vuonnahan panimokaupan yhteyteen on avautunut taproomkin. Sielläkin on ollut tavoitteena käydä jo useamman kerran, mutta aina olen juuttunut matkan varrelle Olarin Panimoon. Sen kautta etenin nytkin ja vaikeaa oli, mutta lopulta pääsin perille. Tämä on selvästi haastava suoritus muillekin, koska muita asiakkaita ei ollut päässyt tänne asti. Ihan näppärä taproom kaikin puolin, tosin hanassa ennenkokeilemattomia oluita vain tasan yksi. In Jail on West Coast IPA, 6,5 %, Magnum, Simcoe, Amarillo, Columbus, Citra, Chinook. Siis aika lailla samanlaisia kuin naapurin Dayz of Oldissakin. Kirkasta ja ruskeaa. Kuivaa on, karviaismarjaa. Nihkeyttä, ei raikas, en innostunut, kovin vaisu kokonaisuus. Espoo, Fat Lizard Brewing, 3.9.2021.
Sattuneesta syystä päädyin työviikon jälkeen Otaniemen panimobaariin. Otin hanasta Deep Endiä, jota olen näköjään juonut aiemmin vain tölkistä. En kuitenkaan huomannut tehdä muistiinpanoja sosiaalisessa tilanteessa, mutta oikein hyvältä maistui. Tuli juteltua Markku Kaarion, Janne Koskenniemen ja tietysti Ville Leinon kanssa. Ville tarjosi sitten suoraan käymistankista Dayz of Old -retro-oluen uusinta versiota. West Coast IPA siis kyseessä, humalina retrospektiivisesti sellaisia, joita 90-luvulla oli jo hengissä. Ainakin Comet, Cascade, Chinook, Summit ja Magnum. Hedelmäisyyttä on tuoksussa. Kuivaa, pihkaa, katkeruutta on. Mallas hyvin esillä, hedelmät heikommin, mutta katkeruutta mukavasti. Villen mielestä tämä on liian tasapainoinen minun makuun ja saattaapa olla oikeassa. Takanojaa pitäisi saada esiin vielä enemmän. Espoo, Olarin Panimo, 3.9.2021.
Varhainen Hemingway-tulkinta vuodelta 1932, varhainen äänielokuva yleensäkin. Luin Hemingwayn romaanin 1980-luvun alussa ja näin melko pian sen jälkeen tämän Borzagen leffan. Ei oikein kolahtanut elokuvatulkinta, eikä tehnyt sitä nytkään. Hemingwayn melodramaattisuus välittyy Borzagen otteessakin, mutta ensimmäisen maailmansodan raadollisuus Itävallan ja Italian rintamalla vaihtuu elokuvassa Borzagen tuttuun romantisointiin. Jäykät studio-olosuhteet eivät paranna kokonaisuutta. Salt Lake Cityssa syntyneen Borzagen isä oli sattumoisin kotoisin samalta rajaseudulta, jonne taistelut sijoittuivat. Tyypillinen tulkintahaaste on materiaalin supistaminen leffan mittaan ja tässä se ei kunnolla onnistu. Sensorit lisäsivät jopa onnellisen lopun, mutta se sentään on korjattu myöhemmissä kopioissa.
Uniq Drinks -näytelähetyksen viimeinen ja vahvin yksilö, Alkon tilausvalikoimaa edelleen. 15,0 %, 33 EBU, ylivahva stout Tartosta, bourbon-tynnyrikypsytystä, kaakaota ja suklaata lisätty. Silver Seriesiin tämäkin kuuluu. Mustaa juomaa taas ja beigeä vaahtoa. Nyt tuoksu on tutumpaa kahvia, tummaa suklaata ja paahdetta. Tuttu bourbon-tynnyrin odööri esillä myös. Maku on paksun täyteläinen, suklaata ja makeaa hedelmäisyyttä, karamelliakin. Suhteellisesti makeus on hallittavissa, se ei ole överi-imelää, mutta kyllä tämä käytännössä silti on liian makeaa minun makuun. Ymmärrän hyvin, että tässä vahvuudessa makeutta on vaikea välttää. Alkoholi tässä saadaankin sillä peittoon. Viskin vaikutus makuun jää kovin viitteelliseksi, se jää tuoksua huomattavasti vähäisemmäksi. Jälkiruokajuomapotentiaalia on tietysti.
Lisää Uniq Drinks -näytteitä, Tartosta vahva baltic porter, 9,5 %, Magnum, Cascade, 44 EBU. Alkon tilausvalikoiman tuotteita. Mustaa olutta, ruskeaa vaahtoa. Mausteinen, lähes lääkemäinen tuoksu. Makeita joulumausteita tuntuu myös. Odotukset eivät siis kovin korkealla ennen ensisiemausta. Täyteläinen maku, mausteita on, mutta ei erityisen häiritsevästi. Tämän tuntee mallasjuomaksi, maltaisuuden ohella on hedelmäisyyttä, kahvia, hieman paahteisuuttakin. Makeus hyvin maltillista, se on hienoa. Katkeruutta ei ole, mutta näin vahvoista portereista sitä ei odotakaan. Ehkä hiilihappoja liikaa, pehmeys ei parhaimmillaan. Vilkaisin etikettiä, oluessa nimen mukaisesti perunaa ja huh, kardemummaa. Harvemmin olen perunaolutta juonut, mutta ei ole yllätys, jos sitä ei oikein maussa erotu. Sen sijaan kardemummalla saa minkä tahansa oluen pilalle. Tuoksussahan se oli esillä, mutta annostelu ilmeisesti niin säästeliästä, ettei se maussa liikaa häiritse. Toki olut olisi paljon parempi ilman sitä.
Parin viikon takaisen Kotka-vierailun tuliaispaketissa oli myös tätä Kotka Steamin kapteeniolutta, jonka UG:llä tehtyä esiversiotakin pääsin aikoinaan maistamaan. Sittemmin join sitä pari vuotta sitten Craft Beer Helsingissä. Blonde ale, 5,2 %, EBU 30. Varovaisesti utuinen, vaaleanruskea, heikosti vaahdon muodostusta. Makean hedelmäinen, miksei karamellinenkin tuoksu, karviaismarjaa myös. Maussa on hieman belgiestereitä niin kuin aiemmillakin maisteluilla, mutta en vieläkään uskaltaisi sanoa, että belgihiiva käytössä. Päärynäisiä ja omenaisia vivahteita, trooppisia hedelmiä myös. Kuivana olut pysyy, mutta myös varsin matalaprofiilisena. Ei siis paljon makuja, mutta ei virheitäkään. Joku voi omenaisuutta sellaisena pitää, mutta ei se tässä häiritsevältä tunnu.
Tuntuupa omituiselta arvioida kotioloissa ehtaa teollisuuslageria, vaikka tilanne ei toki ainutkertainen olekaan. Tällainenkin olut oli Jaana Hihnalan Uniq Drinks -näytepaketissa. A Coruñan tähti on nykyään Espanjan markkinajohtaja ja viimeksi joinkin sitä Alicantessa. Panimon nimi Hijos de Rivera on piilotettu pieneen pränttiin, mutta pari vuotta sitten Alkossa oli samalta valmistajalta hieman erikoisempaakin materiaalia. Suomessa on kai aiemmin Galicia ollut vesitettynä, nyt tarjolla täysiverinen 5,5 %. Löytyy jopa EBU-lukema 25, humalina Nugget ja Hallertauer Perle, "helles exportbier". Ehkä hieman kullanväriä aavistuksen ruskeampaa juomaa, ohut vaahto, ehdottoman kirkasta. Tuoksussa makeaa maltaisuutta. Maku on maltainen, kuivahko, suhteellisen täyteläinen, maissista huolimatta. Karbonointi keskitasoa. Jälkimaku ei ole tyystin tyhjä, lievä katkeruus jää kuivattamaan nielun pintoja. Eihän tässä mitään yllätyksiä tullut, puhdasta kamaa, mutta todella tylsäähän tätä on juoda.
Kotimatkalla Jätkäsaaresta alkoi tulla nälkä, joten pysähdyin Töölössä Urhoon iltapalalle. Palanpainikkeena Kemiönsaaren aussiolutta, 5,5 %. Ehkä australialaisia humalia, mutta niistä ei tietoa. Samea, yllättävänkin samea. Hedelmäisyyttä on, sekä sitrusta että trooppisempaa. Mallasrunkokaan ei niin ohut kuin voisi odottaa. Kuivaa on ja katkeroakin kohtuudella. Monipuolinen ja tasapainoinen, silloinhan olut on kunnossa. Urho, 1.9.2021.
Toisena Barley & Bait -oluena sisätiloissa tupla-IPAa Barcelonasta. 8,2 %, HBC431, Citra, Ekuanot, Palisade. Samea, sitrusta tuoksussa. Maussa makeampaakin sitrusta. Pehmeää, vähän karamellia, puhdas ja miellyttävä. Täyteläinen, alkoholi peittyy hienosti, hyvä juotavuus. Barley & Bait, 1.9.2021.
Olin jo suunnittelemassa seuraavaa olutta Sorissa, kun huomasin Untappdista Sonnisaaren uutta Nilikkiä olevan tarjolla Jätkäsaaren laatubaarissa. Olin liikkeellä polkupyörällä, joten polkaisin paikalle tuossa tuokiossa. Pysähdyin kuitenkin matkalla ottamaan kuvan, kun Postikujan ja Töölönlahdenkadun kulmassa näkymä pohjoiseen oli niin hieno. Syysillan valossa Oodin yläosa sulautui jotenkin hämmentävästi pilviin. Barley & Baitin edustalle paistoi aurinko vielä hetken, joten pääsin nauttimaan Timo Kanniaisen uudesta West Coast IPAsta ulkosalla. Sisällä oli menossa baarivisa, mutta en antanut sen häiritä.
Perinnetyyliä tavoittelevassa Oulun murreasuisessa oluessa on alkoholia tasan 7,0 %, humalina Columbus, Azacca, Cascade, BRU-1 ja uutuus Sultana, jota join ensi kerran Töölön Mad Hopperin oluessa. Kirkas ja keskiruskea. Maltainen ja perushedelmäinen tuoksu. Maussa mallasta, kuivaa hedelmäisyyttä, havunneulasia, jotka ovat todella tahmaisen pihkan kyllästämiä. Täysperävaunu kytkettynä, totta kai. Old schoolia parhaimmillaan. Ehkä sitrusta voisi olla korostetummin, mutta hedelmää on kuitenkin hyvin mukana. Greippiä valmistaja kertoo löytyvän, ehkä se on nyt niin kuivana, ettei oikein erotu pihkan seasta. Todella suoraselkäinen olut Sonnisaarelta, ei anneta trendeille periksi. Barley & Bait, 1.9.2021.
Disclaimer: olen Sonnisaaren pienosakas.
NEIPA-jonossa seuraavana Oslosta yksilö, 6,9 %, humalat ei tiedossa. Samea on tämäkin, trooppista hedelmäisyyttä, silti hyvin kuiva kokonaisuus. Kuivuus muuttuu nopeasti hyvin katkeraksi jälkimauksi. Yllättävän raskas kärry parantaa kokonaisuutta, mutta ei tässä tasapainoa ole. Karkeaa meininkiä, joten pietarilainen oli tällä kertaa kolmikon paras. Sori Taproom, 1.9.2021.
Madridista Verdant-hiivaista NEIPAa, 6,0 %, melkein samat humalat kuin edellisessä AF:ssä eli Citra, Simcoe ja Cascade. Samea, voimakas, hieman yrttinen tuoksu. Kuiva ja nihkeä, ei kovin miellyttävä. Hedelmäisyyttä on, mutta kaikki ei ole mennyt kohdalleen. Harmittava takaisku, kun ensimmäinen Oso-olut oli mukava. Sori Taproom, 1.9.2021.
Kohtuullinen terassikeli jatkuu vielä syyskuun puolella. Pietarista ydinreaktoritason DDH NEIPA, 6,7 %, Citra, Idaho 7 ja Simcoe. Sameaa ja kuulasta. Sitrusta on kirpeästi, pehmeää mehuisuutta tämä ei tavoittele, mutta toimii kohtuullisesti. Ilman katkeruutta, totta kai. Juova, 1.9.2021.
Makulla on ollut aiemmin Juhani IPA, joten katkerokreivi Juhani Repo saa nyt jo toisen nimikko-oluensa. Juhani oli West Coast IPA, mutta Repo kuulemma jää rannikoiden väliin ns. flyover countryn päälle. 6,1 %, Magnum, Simcoe ja El Dorado vaikuttavina aineina. Lievästi samea, sitrustuoksua, myös makeampaa trooppista. Todella tuore ja raikas. Kuiva kokonaisuus, mallaskin pysyy hyvin kuvassa. Katkeroa on, vaikkei voimallisesti, oikein tasapainoinen suoritus. Hilpeä Hauki, 31.8.2021.
Innostuin juoksemaan vuoden pisimmän juoksulenkin, tosin vain 10 km. Takana on huono juoksuvuosi, ensin luminen talvi ja sitten kuuma kesä ovat rajoittaneet intoa. Nyt sain lopulta flow'n päälle ja itse asiassa 500 metrin kävely palautusjuomille Panemaan tuntui raskaammalta kuin edeltänyt juoksurundi. Kesän viimeisenä päivänä suhteellisen lämmintä, joten terassilla sopivasti lasiin Aurinko-saisonia. Sori Taproomin taustavoimiin liittyneen Humaloven oluita ei olekaan viime vuosina osunut eteen. Lohjalla pantua kuivahumaloitua (Citra ja Ekuanot) farmhouse alea, 5,3 %. On olemassa kai puhdasoppisempi kuivahumaloimatonkin Aurinko, mutta sitä en ole juonut. Lievästi hapanta, hedelmäistä, esterien aromeja, kevyttä mausteisuutta. Varsin hiilihappoista ja katkerotonta. Periaatteessa kunnossa, mutta jotenkin olut ei pääse loistamaan. Runko jää ohueksi ja kokonaisuus voisi olla pehmeämpi. Ehkä kuivahumalointi ei kovin helposti nivoudu saison-tyylisiin oluisiin, vaikka esim. Boulevard onkin saanut kovaa kamaa aikaan. Panema, 31.8.2021.
