Gallows Bird Esityslista

ESB, 5,5 %, Harlequin ja Jester. Melko tumman punaruskea. Hyvä vaahto. Makeahkoa maltaisuutta, lähes karamellinen. Jälkimaussa on kuivempaa vetoa. Hedelmäisyyttä on, mutta caskaustahan tämä selvästi kaipaisi pehmeyttämään. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 27.12.2025.

Gallows Bird Litteä Maa

Tapiolassa pilsiä, 5,0 %, Hallertau Blanc, Saphir ja Herkules. Hyvin vaaleaa, ei aivan kirkasta. Ruohoista, kuivaa, viljaista ja hyvinkin katkeraa. Onpa hyvää. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 27.12.2025.

Long Live 3 Lives

Tripla-IPAa Rhode Islandista, 10,0 %. Tätä sarjaa on tullut juotua ennenkin. Hyvin sameaa, mangoinen tuoksu. Maussa kirpeämpää mausteisuuttakin. Hedelmäisyys myös hyvin pinnalla. Alkoholi ei tunnu, mutta raikkaus voisi olla tuoreempaakin. Täyteläistä on. Ei nyt kuitenkaan niin hyvää kuin voisi olla. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025. 

Temperance Very Fond Of Mosaic, cask ale

Ensimmäinen kokemus Hämeenlinnan Temperancen caskeista. 6,7 %, Mosaic pääosassa, mukana myös Simcoeta. Sameahko keltainen olut. Pehmeyttä on, erittäin hedelmäinen, kuiva ja kunnon katkerot. Upeaa kamaa kaikin puolin. Toki hyvin erilainen kuin edeltäneet kevyemmät Allsoppit. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025.

Allsopp's India Pale Ale, cask ale

Samuel Allsopp tiettävästi teki aikoinaan ensimmäisen  IPAn Burtonissa. Jälkeläiset nyt luoneet senkin uudelleen, IPAssa 5,0 %. Tummanruskea, kirkas. Aiempia hedelmäisempi, mutta ei sitrusta. Odotetusti täyteläisempi, mutta ehkä pehmeys oli käsinkosketeltavampaa kevyemmissä oluissa. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025.

Allsopp's Pale Ale, cask ale

4,0 %, maltainen tuoksu. Oikein pehmeää, nyt keksimäistä hedelmäisyyttä. Kuivaa, jonkin verran katkeruutta. Oikein hyvin toimii. Tykkäsin hieman enemmän bitteristä. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025.

Allsopp's Best Bitter, cask ale

Brittiläisen perinnepanimon uuden tulemisen caskeja Ruttolinnussa. 3,8 %. Todella pähkinäinen tuoksu. Erittäin pehmeää maltaista makua. Selvä katkeruus seuraa jälkimaussa. Makua on runsaasti ja miellyttävästi. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025.

Outer Range The Future Is Full Of Parties

Alpeilta vuoristopanimon sumu, 7,1 %, Nelson Sauvin, Strata, Galaxy. Samea, keskikeltainen. Kissanpissaa tuoksussa. Kunnon herukkainen maku, mehuisuutta tanakasti. Hienoinen katkeruuskin. Oikein mukavaa. Tämä on luotettava laatupanimo. SalamaNation, 26.12.2025.

Fehér Nyúl Metalhead Down in the Hole

Tuntematon panimo Budapestista. Kollaboraattorina tupla-IPAssa sitäkin tutumpi bulgarialainen Metalhead, jossa ikimuistoisesti vierailin keväällä. 8,5 %. Keskiruskea, lähes kirkas. Lievästi karamellinen maku, mutta ei makea. Aika persoonallinen maku, brittiläistä bitterin keksimäistä maltaisuutta. Ehkä jokin epämiellyttävämpi sivumakukin. Ei katkeroa. Hieman ristiriitaiset fiilikset jäi. SalamaNation, 26.12.2025.

Varikko Olari Statua Maxima

Joulun ykkösoluena vahva pils Oulusta. Verottajan raukkamaisesta päällekarkauksesta huolimatta tämä on ylpeästi kollabo-olut, Olarin Ville Leino on siis vieraillut Oulujoen deltalla. Ns. imperial pils, peräti 7,5 %, Saphir ja Citra, tölkityspäivä 171225. Sain olutta mukaani Timo Kanniaiselta, kun vierailin Varikolla viime lauantaina. Täysin kirkas ulkonäkö, kultainen kaunis väri. Aromeissa on intensiivisesti yrttistä maltaisuutta. Maku on pehmeän maltainen, todella täyteläinen, maku kuivuu hitaan nautinnollisesti ja päättyy lähes orgastiseen katkeruuteen. Odotukset olivat korkealla ja kyllähän ne täyttyvät. Peräkärry on pitkä ja täyteen lastattu. Ruohoisuuden rinnalla etupurennassa erottuu hienoista hedelmäisyyttäkin. Tässä on selvästi benchmark-tyyppinen tapaus suomalaisessa oluthistoriassa.

Haller Löwenbräu Volksfestbier

Saksassa on tunnetusti lukuisia Löwenbräu-nimisiä panimoja. Poimin pitkäripaisen hyllyltä itselle aiemmin tuntemattoman leijonapanimon edustajan. Ajattelin sen tulevan Saksi-Anhaltin Halle (Saale) -sta, mutta kotipaikka onkin Schwäbisch Hall Baden-Württembergin Svaabiassa. Juhlaoluessa on vahvuutta 5,4 %. Kirkasta ja kultaista juomaa kevyellä vaahdolla. Tiheän maltainen, jopa viljainen tuoksu. Maku on makeahkon maltainen, puhdas ja täyteläinen, ei ehkä aivan raikas, mutta ei tunkkainenkaan. Jälkimaku jää tyhjäksi. Ehkä ei "hällisch gut" niin kuin etiketissä luvataan, mutta on tämä ihan ryhdikästä peruskamaa saksalaiseen makuun. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Fiskars Luostarin Talvipolku (2025)

Kuulin, että Jari Leinonen on poistumassa Fiskarsin Panimosta, jopa potkujen kautta. Tämä on hämmentävää, koska hän on ollut niin keskeinen osa Rekolan ja Fiskarsin panimoita. Oikeastaan ne ovat henkilöityneet häneen. Harmittavaa se on siksi, että Fiskars on ollut valtakunnan omaleimaisimpia ja mielenkiintoisimpiakin panimoja. Juuri kukaan muu ei ole samalla tavalla keskittynyt belgityylisiin oluisiin, myös villihiivapohjaisiin. Ajankohtakin oudoksuttaa, kun koelschip on ensimmäistä kertaa Suomessa saatu käyttöön. Omat oluiden makumieltymykseni poikkeavat aika lailla Jari Leinosen vastaavista, mutta sillä ei ole tietenkään merkitystä. Fiskarsin oluiden tulevaisuus on nyt siis vähintäänkin vaakalaudalla. Vielä kannattaa nauttia, kun ehtii. Luostarin Talvipolku -nimistä dubbelia nautin ensi kerran lähes tarkalleen neljä vuotta sitten lumisissa oloissa. 6,7 %, tummanruskeaa, hedelmäinen ja mausteinen tuoksu. Maussa on todellakin yrttisyyttä, mutta hillitysti. Maltaisuus korostuu, hedelmäisyys jää sivummalle. Kuiva mausteisuus hallitsee kokonaisuutta, jatkuu pitkään jälkimakuun asti. Monia belgialaisia dubbeleita riivaava makeus ei ole tässä millään tavalla mukana. Oikein näppärää pehmeää juomaa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

Omnipollo Citra Hop Selection 2025

Sundbybergin temppelipanimo on ilmeisesti saanut Yakiman laaksosta viimeisimmän sadon Citraa tuoreeltaan. 7,5 %, 50 IBU. Vaaleaa ja sameaa. Raikasta sitrustuoksua. Pirteää kirpeyttä maussa. Raikasta kuivaa mehuisuutta. Peräkärrykin löytyy. Vanhan naurettavan pirtelömaineen perusteella Omnipolloa on helppo dissata, mutta periaatteessahan panimo halutessaan tekee oikein hyviä oluita. Sellainen on tämäkin. Tykkään kyllä. Juova, 23.12.2025.

Trillium Mosaic Dry Hopped Fort Point

Trilliumin Fort Point -pale alesta olen juonut vuodesta 2018 alkaen monia versioita. Nyt kuitenkin tarjolla vielä kokeilematon, Mosaic pääroolissa. 6,6 %. American IPA, mutta sameaa tämäkin. Hieman karheampaa kuin edellinen. Kuivaa on, mutta ei kovin raikas. Tölkeistä ei nyt löytynyt pakkauspäivämääriä. Tämä saattoi olla parempi tai monimuotoisempi, mutta sosiaalinen tilanne meni muistiinpanojen edelle. Juova, 23.12.2025.

Trillium DDH Trailside

Juovaan on tulossa Trilliumin tap takeover vuoden viimeisinä tunteina, mutta tuoreita tölkkejä tuli myyntiin Massachusettsista jo ennen jouluksi kutsuttua tapahtumaa. Jaoimme kaksi niistä Asko Jylhän kanssa. Kuivahumaloimatonta Trailsidea maistelin viime vuonna paikan päällä Bostonissa. Nyt sitten tarjolla Citralla ja Stratalla ladattu DDH-versio, 6,8 %. Vaaleaa ja sameaa. Ananastuoksu, vahvasti trooppisia hedelmiä. Kuivaa, hyvin vähän katkeroa. Erittäin raikasta, jopa täyteläistä. Laatu ei petä tässäkään.  Hyvää kamaa. Juova, 23.12.2025.

Pulfer Persimmon Eruption

Talven kylmin päivä Stadissa, mutta Kaisaniemessä Hagström Rajatapaus lämmittää mukavasti. Jatkoksi sessiosumua Zagrebista. 6,3 %, Citra, Motueka, Superdelic, HBC 630 ja Rakau. Vaaleaa ja sameaa. Klementiiniä ja ananasta hyvin. Kirpeää vetoa myös. Pieni katkeruus seuraa takana. Raikasta ja tuoretta. Ei häpeä seuraavana kokeillun Trilliumin rinnalla, join nimittäin sitä limittäin tämän kanssa. Juova, 23.12.2025.

Mad Finn Face In The Crowd Jack Hammer

Oulu-päivä. Yli 10 vuoden tauon jälkeen pääsin mukaan Oluthuone Leskisen perinteiselle rekiretkelle eli pikkujouluun joulua edeltävänä sunnuntaina. Tarjolla syötävää, juotavaa ja live-musiikkia. Oli hauska tavata vanhoja tuttuja sekä jopa tutustua muutamiin uusiin. Pitkän session jälkeen kävin vetämässä Flavour Palacen karamellisoitua kanaa ja sitten 40 vuoden tauon jälkeen Sarkkaan, koska kuulin siellä olevan Varikko-hanan. Näin todellakin oli, hanassa erinomaista Hound Dogia. Sarkka on valtakunnallisestikin historiallisia korttelikapakkoja, tarina ulottuu jatkosodan alkuun 1941 ja Oulun saksalaissotilaisiin. Nyttemmin karaokepaikka. Ei minun juttu, mutta kieltämättä yksi daami esitti vetoavasti Mikko Alatalon Viivy vielä hetken.

Viivyin hetken ennen siirtymistä seinän taakse. Maikkelissa ylöjärveläistä IPAa, jonka nimessä sekä Elia Kazanin leffa että BrewDogin olut. 7,0 %, 70 IBU, lievästi samea. Enemmän siis west coastia kuin sumua. Melko neutraali hedelmäinen tuoksu. Maussa kuivaa sitrusta ja katkeruus hyökkää todella kuivana heti päälle. Tätä en osannut odottaa. Nyt IBU-lukema ei ollut sanahelinää vaan substanssia löytyy. Taatusti paras juomani Mad Finn so far. Oulu, St. Michael, 21.12.2025.