Sonnisaari No Sleep ’Til Rajakylä DIPA

Vahvempaa Sonnisaarta, 9,0 %. Kirkasta, sitrustuoksua, maku pehmeää, hedelmäistä, kuivaa, herkullista. Ehkä vähemmän katkeroa, mutta oikein onnistunutta. Pehmeää, alkoholi peittyy hyvin. Oulu, Sonnisaari, 13.1.2023.

Sonnisaari Aina Lager

Uutta perustuotetta, 5,0 %, Mittelfrüh ja Magnum, ensimmäinen Sonnisaaren gluteeniton olut. Täysmallasolut. Kirkasta on. Suhteellisen täyteläinen maltaisuus. Ei juuri katkeruutta. On sentään jonkin verran makua. Oulu, Sonnisaari, 13.1.2023.

Sonnisaari ”Heizimato”

Suoraan käymistankista uutta Sonnisaaren heiziä. Zappa ja Galaxy humalina, kahta eri hiivaa, noin 7,2 %. Todella sameaa, kova vaahto. Hieman raaka yrttinen tuoksu, ananasta kyllä löytyy. Maku on pehmeän mangoinen ja meloninen. Hyvin kuivaa, nyt on peräkärrykin mukana. Todella pitkäkestoinen jälkimaku. Aivan loistavassa kunnossa jo nyt, varsinkin maku. Oulu, Sonnisaari, 13.1.2023.

Sonnisaari Särö Extra Pale Ale

Lisää maistamatonta Sonnisaarta, 6,2 %. Columbus, Cascade, Mosaic. Brittihiivaa. Kirkas. Sitruspihkainen tuoksu. Maltainen kovasti. Pihkaa myös reippaasti. Katkeruutta vähintään riittävästi. Ehkä edellisen jälkeen jää vaisuksi, mutta hyvää kamaa silti. Oulu, Sonnisaari, 13.1.2023.

Sonnisaari Paljon Mehua Citrasta

Hagströmin kakkosoluen keittopäivä Sonnisaarella. Ohessa virvokkeena isäntien Citra-olutta. Sameaa. 6,2 %, Verdant-hiivaa. Citraa sekä Lupomax-pellettinä että Incognito-uutteena. Ohrahiutaleita seassa. Sitrusta tuoksussa. Täyteläinen maku. Katkeruus nyt heikompaa. Raikasta ja tuoretta on. Oulu, Sonnisaari, 13.1.2023.

Sonnisaari Rötös Porter

Uusi Sonnisaaren porter, 5,6 %. Mustaa, suklainen, maltainen, voimakas tuoksu. Leipää, mallasta, kuivuutta, hyvin täyteläisesti. Katkeruutta löytyy tästäkin. Paahteisuus on mukana. Oulu, Sonnisaari, 13.1.2023.

Hagström Groß Pilsner, taustaa

 Kun Ari Nyforsin ja Ilkka Sysilän kanssa mietittiin Hagströmin toista olutta, niin oli alusta asti varsin selvää sen olevan tyyliltään pils. Ilkka on ollut pitkään pilsin arvostaja. Kun Hagströmin jonkinlainen tunnusominaisuus on ainakin alkuvaiheessa voimakas humalointi, niin pils oli siinäkin mielessä luontainen valinta. Oli myös näppärää tehdä alen jälkeen lageria. Kun päätettiin Hagströmin olevan aito kiertolainen ja tehdä toinen olut muualla kuin Olarilla, niin selvä valinta oli Sonnisaari Oulussa. Sonnisaari on tehnyt monia erinomaisia pils-tyylisiä oluita, joten laatuun voitiin luottaa. Sonnisaaren Timo Kanniainen suhtautui myös hankkeeseen positiivisesti. Tietysti asiaa ei haitannut sekään, että Oulu on entinen pitkäaikainen kotikaupunkini ja olenpa pienosakkaanakin Sonnisaaressa. Hieman harmittavasti Hagström ei Arvottomat-leffassa ehtinyt Ouluun asti.

Kun oluen tyyliä pohdittiin tarkemmin, niin valinta oli jälleen luontevasti pohjoissaksalainen pils. Kun korostetaan humalointia ja varsinkin katkeruutta, niin baijerilainen ja muut eteläsaksalaiset variaatiot rajautuvat pois. Samoin tšekkipils unohdettiin, koska ei nyt varsinkaan diasetyyli-olutta haluttu lähteä tekemään. Amerikkalaiset humalat kävivät pikaisesti keskustelussa, mutta ei niitä vakavasti harkittu. Kun west coast IPA oli leimallisesti amerikkalainen olut, niin nyt oli tarkoitus tehdä puhtaasti saksalaista olutta. Humaliksi tulisi siis saksalaisia lajikkeita. 

Mutta jotain twistiä tietysti piti saada mukaan, ei tehtäisi mitään Jeverin tai Flensburgerin kopiota. Pohdintojen jälkeen päädyttiin tekemään tavanomaista vahvempaa pilsiä. Ei mitään imperial pilsiä, mutta ei myöskään "normaalia" noin 4,7 -5,2 % vahvuista. Vahvuus olisi jotain kuuden ja seitsemän prosentin välillä, bockin tapaan. Samoin katkeruutta haluttiin korostaa west coast IPAmme tapaan "epänormaalisti", periaatteessa niin paljon kuin muut reunaehdot sallisivat.   

Tunnetusti "vaikeinta" (pienpanimo-)oluen teossa on nimen valinta. Se päti tämänkin oluen kohdalla. Keskustelu kävi välillä varsin kuumanakin. Monenlaista ehdotusta oli pöydällä. Lopulta Ilkan ehdottama Groß Pilsner hyväksyttiin. Se on kompromissi, joka ei omasta mielestäni tuntunut aluksi kovin hyvältä. Saksankielinen tuplaässä on hieno säväys, mutta esim. baariympäristössä hanalätkässä näkyvänä sekoittuu helposti B-kirjaimeen tai jopa kreikkalaiseen betaan. Joku voi kirjoittaa sen auki Gross Pilsneriksi ja englanniksi gross tarkoittaa ällöttävää. Englantia ymmärretään laajemmin kuin saksaa. Itse pidin eniten Pilsenbock-nimestä, se olisi ikään kuin weizenbock-väännös. Ymmärrän, että bock ei ole myyvä termi, mutta eihän Hagströmiä kaupallinen kulma edellä tehdä. Tehdään, koska se on hauskaa. 

Tältä pohjalta aloitettiin suunnittelu Oulussa. West Coast IPAssa käytettiin pienmallastamo Pehkolan vehnämallasta. Tälläkin kertaa harkittiin toista suomalaista pienmallastamoa Savo Maltia, mutta lopulta päädyttiin saksalaiseen Bindewald Pilsen -maltaaseen. Sonnisaarella ei ollut kokemusta Savo Maltista, joten ei haluttu riskeerata. Katkerohumalaksi itsestään selvästi Magnum ja aromeihin valittiin niin ikään baijerilaiset Hallertauer Mittelfrüh ja Tettnang. Ei tavoitella hedelmäisyyttä vaan yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Kuivahumalointia ei perinteisessä pilsissä käytetä ja siitä luovuttiin tässäkin oluessa. Hiivana oli sveitsiläisen Hürlimannin alunperin kehittämä Fermentis Saflager S-189. 

Hankkiuduimme sitten Arin ja Ilkan kanssa Sonnisaaren panimolle 13.1.2023. 1000 litraa keittokoko ja panopäivän tapahtumista olikin blogissa tarinaa tuoreeltaan. Timo Kanniainen sovitti ideat Sonnisaaren prosessiin ja käytännön valmistuksen hoitivat Sonnisaaren Kalle Kuokkanen ja Niko Pesonen. Pilsin vahvuudeksi tarkentui sitten 6,5 % ja katkeropitoisuudeksi varmistettiin laboratoriomittauksella 80 IBU. Etiketin suunnitteli West Coast IPAn tapaan jälleen Rik Poppius. Täytyy myöntää, että Groß näyttää etiketissä hyvältä ja korostetut numerot 6,5 ja 80 avaavat hyvin pilsnerin "suuruutta". Kegitys tapahtui 17.2.2023 ja olut lanseerataan tänään Roudaribaari Ihmeessä klo 16. AKT:n lakko vaikeutti kuljetuksia, mutta kyllä olutta Ihmeessä on. Jatkossa olutta on tarjolla pääkaupunkiseudun lisäksi laatubaareissa ainakin Oulussa, Kuopiossa, Tampereella ja Turussa. Growlerimyynnissä Sonnisaaren panimolla huomisesta alkaen.

Sonnisaari Klasari Pils

4,8 %, 42 IBU, Magnum ja Saphir. Kultainen väri, täysin kirkas. Ruohoa ja viljaa tuoksussa. Maussa äärimmäisen takerruttava maltainen ote. Miten voikaan kunnolla tehty lager poiketa teollisesta tusinatuotteesta? Täyteläisyys on lähes uskomatonta tässä alkoholivahvuudessa. Herkullisuus on melkein ylimaallista. Katkeruus on IBU-lukemaa myötäillen vain kohtuullista, siihen ei ole nyt erityisemmin panostettu. Käsittääkseni Timo Kanniainen panosti tähän olueen maksimaalisesti keräämänsä pils-kompetenssin ja lopputulos on sen mukainen. Mestariteos ilman muuta. Ilmeisesti julkistui Oulussa jo vuoden 2023 puolella, muuten tässä olisi käytännössä ylittämätön ehdokas vuoden 2024 olueksi Suomessa. Smash & Craft, 13.1.2024.