Bruce Springsteen: Transmissions

Springsteenin uutta Magic-levyä odotellessa mielenkiintoinen tuote harmailta markkinoilta, äänite konsertista Bryn Mawrin The Main Point –klubilta 5.2.1975. Radioasema WMMR lähetti keikan suorana. Ostin levyn kunniallisesta nettikaupasta, mutta Springsteenillä tai hänen levy-yhtiöllään ei mitään tekemistä julkaisun kanssa, ilmeisesti jonkinlainen porsaanreikä copyright-kuvioissa. Levy on pakattu kirjasen sisään, tekstin kirjoittajaa ei mainita. Noin 80 sivun mittainen tarina vaikuttaa eri lähteistä kerätyltä referaatilta Springsteenin urasta.

Bryn Mawr kuulostaa walesiläiseltä, mutta kyseessä on college-paikkakunta Philadelphian kupeessa. Springsteenin suosio oli alusta lähtien erityisen kovaa itäisessä Pennsylvaniassa ja Main Pointissa konsertoitiin useampaan kertaan. Springsteenin teksteissäkin on paljon viittauksia Philadelphian ympäristöön. Tämä konsertti on Springsteenin legendaarisimpia käännekohtia, vuoden 1975 ensimmäinen, Born to Run oli jo äänitetty, mutta ei albumin muita kappaleita. Bändiin oli vastikään värvätty rumpali Weinberg ja kosketinsoittaja Bittan, samoin kuin lyhytaikainen israelilainen viulisti Suki Lahav. Keikka oli Springsteenin uran pisin siihen mennessä, 18 kappaletta, 2h 40 min. Tällä levyllä on niistä puolet, kestoa 62 min. Valitettavasti mukana ei kuuluisaa versiota Incident on 57th Streetistä, jossa Lahavilla iso rooli. Äänityksen taso on suhteellisen hyvä, ehkä aineisto on peräisin radioasemalta. Kappaleiden järjestys ei ole alkuperäinen, eli melkoista editointia on suoritettu.

Levyn kappaleet, suluissa esitysjärjestys keikalla:
Mountain of Love (2.)
Born to Run (3.)
E Street Shuffle (4.)
Thunder Road / Wings for Wheels (5.)
She’s the One (8.)
4th of July, Asbury Park (Sandy) (15.)
Back in the USA (18.)
Jungleland (11.)
Spirit in the Night (7.)

Mountain of Love on Harold Dormanin pikkuhitti, versioita esim. Johnny Riversillä ja Beach Boysilla. Hauskaa 60-luvun alun viatonta fiilistä, sovitus muistuttaa monia muita Springsteenin kovereita, omassa instrumentaalissa Paradise by the ”C” ehkä pöllintöjä tästä. Born to Run yllätyksetön, ei tietenkään samanlaista kerroksista äänivallia kuin studiotyöstössä. E Street Shufflen alussa pitkä tarina, Asbury Park aamulla klo 5:30, sataa ja tuulee The Princen edessä (varmaan klubi The Student Prince), iso musta mies lähestyy valkeassa puvussa, valkea hattu ja kävelykeppi, Bruce heittää paniikissa kaikki rahansa maahan, tämä kappale on livenä aina studioversiota parempi. Kuohkeaa soittoa, lopussa kappale muuttuu Sam Cooken Havin’ a Partyksi.

Levyn huikein tapaus on ensimmäinen julkinen esitys Thunder Roadista, se on tässä vielä nimellä Wings for Wheels. Ennen levytystä Springsteen näki julisteen 50-luvun lopun Robert Mitchum –leffasta Thunder Road ja lätkäisi sen kappaleen nimeksi. Sävellys on melko valmis jo tässä, mutta tekstissä muitakin variaatioita. Tyttö, joka ei ole kaunotar mutta alright, ei ole Mary vaan Angelina! Thunder Road –hokeman tilalla tässä epämääräistä mutinaa ja Take a Chance –kehotuksia. Saksofonisoolo on enemmän latinotyyliä kuin myöhemmin.

She’s the Onen alussa yleisöääniä, levyversiota venytetympi, todella raivokas Bo Diddley –komppi jo kasassa, epävireistä huutelua taustalaulajilta. Sandy on teknisesti heikkotasoisin tallenne tässä, ääni huojuu, riisuttu tulkinta, nainen laulaa taustalla (Lahav?). Chuck Berryn Back in the USAssa toistetaan hauskasti alkuperäisiä uh-huh-huh-oh-yeah –huhuiluja. Tähän aikaan roskaruokafriikkinä tunnettu Springsteen paisuttelee hampurilaismainintaa. Kylmä hiki nousee pintaan, jos joutuu olemaan kaksi tuntia ilman hampurilaisia. Todella paksua saksofonimattoa, rummut kaikuu liikaa, ääni vähän rätisee.

Junglelandin esiversio on levyn musiikillinen huipentuma, eroja on melkoisesti studiorockoopperaan. Pianointro on sama, hämmästyttävästi viulu nousee puolivälissä lähes hallitsevaksi instrumentiksi, lihaisat rummut ja saksofoni. Esitys on kirkas, raikas ja tuore, paljon elävämpi kuin muut kuulemani versiot. Spirit in the Night on myös rapea, hyvin jazzahtava liikkeellelähtö, keinahtelee nautinnollisesti. Eksoottisessa Greasy Lake –tarinassa kovalla intensiteetillä tunnetta mukana.

Springsteenin vuosi 1975 on nyt melko hyvin dokumentoitu. Elokuun lopun keikkasarjasta New Yorkin Bottom Line –klubilta on ollut pitkään saatavilla hyvälaatuisia bootlegeja. Kaksi vuotta sitten julkaistiin virallisesti ensimmäinen Euroopan konsertti marraskuussa Lontoon Hammersmith Odeonista. Helmikuussa Springsteen haki vielä vähän suuntaa, mutta mestarin kypsää tavaraahan tämä on.