Schneider Aventinus Weizen-Eisbock

Nykyään on jo harvinaista, että Alkoon saapuu uutuutena tunnustettu klassikko-olut, ainakaan sellainen jota ei ole tullut aiemmin baareissa maisteltua. Nyt näin kuitenkin käy, kun Välivainion Alkon hyllyllä köllötti lauma Aventinus Eisbockeja, tätä en ole ennen juonut. En ole aiemmin juonut edes tätä tyylisuuntaa, vehnäjääbockeja, en tosin tiedä onko niitä muita kuin Aventinus. Itse asiassa en ole juonut aiemmin muitakaan jääbockeja, eli siis vahvoja bock-oluita jotka on tehty vielä vahvemmiksi poistamalla niistä vettä jäädyttämällä. On siis korkea aika avata vapisevin käsin 12-prosenttinen turbo-Aventinus. Perus-Aventinus on ylivoimainen suosikkini weizenbockeista, tai yleensä vehnäoluista. Ei oikein tunnu oikealta kaataa kolmasosalitran annosta normaaliin vehnäolutlasiin, joten aromilasi saa luvan kelvata. Lämpötila on huoneenlämpö.

Ulkonäkö on melko sama kuin perusversiossa, samean ruskea, hiilihappoa ja vaahtoa syntyy samaan tyyliin. Voimakas alkoholin maku työntyy nopeasti banaanimaisen vehnähiivan ohella kimppuun, massiivisesti lämmittäen. Kirpeyttä tulee mukaan, mausteisuutta, hieman paradoksaalisesti tämä ei tunnu niin makealta kuin perus-Aventinus. Monimuotoinen hedelmäisyys on tässä vähemmän esillä. Ehkä on ainakin alustavasti myönnettävä, että tämä ei kohoa aivan sellaiseksi nautiskeluolueksi kuin tavallinen Aventinus.